Sydänpotilaan kannattaa liikkua säännöllisesti – pelko pienenee

1. Puhu pelosta

Sydäninfarkti voi ravistella sairastuneen perusturvallisuutta voimakkaasti. Osa pelkää, että hengästyttävä liikkuminen pahentaa sepelvaltimotaudin oireita ja aiheuttaa uuden kohtauksen. Todellisuudessa liikkuvan ihmisen riski saada uusi sydäninfarkti on 20–30 prosenttia pienempi kuin liikkumattoman. Liikkuminen parantaa sydämen pumppaustehoa, tehostaa valtimoiden toimintaa ja vaikuttaa sydänsairautta pahentaviin tekijöihin, kuten korkeaan verenpaineeseen, kolesteroliin ja veren sokeriarvoihin sekä ylipainoon.

Osa ihmisistä ei välttämättä tiedosta pelkoaan, vaan alkaa huomaamattaan vältellä hengästymistä. Ammattilaisen kannattaa lähestyä asiaa kysymällä potilaalta, mitä tämä tekee arjessaan. Oletko hengästyttänyt itseäsi? Ymmärsinkö oikein, että hengästyminen jännittää sinua?

Mielialakin on hyvä ottaa puheeksi, sillä yhdellä viidestä infarktipotilaasta on masennusta. Masennus vie elämänhalun ja aloitekyvyn ja voi estää liikkumasta, vaikka liike helpottaisi matalaa mieltä. Kerrohan, miten olet jaksanut uuden asian kanssa.

2. Aloita rauhassa

Sydänlihaksen toipuminen infarktista vie yleensä kahdesta kahdeksaan viikkoa. Liikkuminen on turvallista, kun aloittaa sen rauhassa, kasvattaa vähitellen tehoa ja kuuntelee tuntemuksiaan ja palautumistaan.

Kävely on hyvä tapa rakentaa pohjakuntoa. Siinä on helppo lisätä tai vähentää vauhtia ja pitää tarvittaessa taukoja. Kun etenee alkumatkan rauhallisesti ja höllää loppua kohden tahtia, sydän saa aikaa valmistautua rasitukseen ja palautua siitä.

Kun kevyt kävely sujuu, voi lisätä vauhtia tai hakeutua loivaan mäkeen. Vauhdin kasvaessa hengästyttää hivenen, mutta pystyy edelleen puhumaan.

Kuntosalilla liikkeelle lähdetään hyvin pienillä painoilla. Jumpassa kannattaa keskittyä aluksi kehoa huoltaviin liikkeisiin.

Omat tuntemukset ovat tärkein sopivan rasitustason mittari. Niiden sanoittamisessa voi hyödyntää Borgin asteikkoa, jossa numero 6 vastaa kevyintä ja 20 raskainta rasitusta. Älykello ja sovellukset voivat auttaa tunnis­tamaan itselle sopivan rasitustason, mutta osalla niiden seuraaminen voi viedä liikunnasta iloa ja aiheuttaa lisää pelkoja.

3. Lisää sydämen suorituskykyä

Aikuisten liikkumisen suositus sopii ohjenuoraksi sydäninfarktin sairastaneellekin: hyötyliikuntaa päivittäin, kestävyysliikuntaa 3–5 kertaa viikossa, yhteensä kaksi ja puoli tuntia viikossa tai reippaampaa menoa yhteensä tunti ja vartti. Lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa 2–3 kertaa viikossa.

Jotta kunto ei jää junnaamaan paikoilleen, välillä pitää liikkua rankemmin. Sen aika on, kun hivenen hengästyttävä liikunta onnistuu. Nyt lenkkiin voi ympätä lyhyitä, selvästi reippaampia pätkiä, joissa joutuu puuskuttamaan. Tällainen intervalliharjoittelu parantaa sydämen suorituskykyä tehokkaasti, mutta ainoaksi tavaksi liikkua se ei sovi.

Sepelvaltimotaudissa sydänlihas kärsii hapen­puutteesta, ja liikkuminen lisää hapen tarvetta. Jos sydäntä ei rasiteta, sairauden etenemistä on vaikea huomata eikä siihen ehditä välttämättä puuttua ajoissa. Jos rankempi liikkuminen muuttuu vaikeammaksi, asiasta pitää puhua lääkärille.

4. Tunnista hengenahdistus

Liikuntaa tulee keventää, jos siitä palautuminen kestää useita tunteja tai olo tuntuu uupuneelta useita päiviä esimerkiksi luonnossa vietetyn päivän jälkeen.

Pysähtyä pitää, jos liikkumisen aikana tulee oireita. Ellei se riitä, otetaan nitro ja seurataan tilannetta.

Hengästyminen ja hikoilu kuuluvat liikuntaan. Hengenahdistus, kylmä tuskanhiki ja rintakipu eivät kuulu. Hengästymisestä on kyse, kun rasitus kasvaa ja hengitys tihenee, mutta silti jaksaa liikkua. Hengenahdistuksessa hengittäminen tuntuu rasituksen voimakkuuteen nähden poikkeuksellisen vaikealta. Hengenahdistus voi tulla myös levossa.

Kuuma ja kylmä kuormittavat sydäntä, samoin flunssa. Helteillä ja pakkasilla kannattaa liikkua pienissä pätkissä. Helteellä voi kävellä vaikka ilmastoidussa ostoskeskuksessa ja pakkasilla jumpata kotona. Flunssasta toipumiseen on syytä varata muutama viikko.

Jokainen sydän tarvitsee viikon aikana yhden tai kaksi lepopäivää liikunnasta. Tärkeää onkin löytää tasapaino liikkeen ja levon sekä tehon ja turvallisuuden välille.  Ilman pelkoa tasapainon saavuttaminen on usein helpompaa.

5. Liiku säännöllisesti – pelko pienenee

Pelko voi itsessään aiheuttaa pelottavia tuntemuksia, sillä se aktivoi sympaattista hermostoa ja nostaa verenpainetta ja sykettä. Säännöllinen liikkuminen viestii aivoille, että liikkuminen on turvallista eikä elimistön hälytysjärjestelmän tarvitse kytkeytyä päälle. Satunnaisella liikkujalla pelko on helpommin läsnä.

Kaverin kanssa tai ohjatussa vertaisryhmässä liikkuminen voivat tuoda turvaa. Sympaattista hermostoa voi rauhoittaa huulirakohengityksellä. Siinä hengitetään rauhassa nenän kautta sisään ja uloshengitystä vastustetaan huulilla.

Selektiiviset beetasalpaajat laskevat maksimisykettä ei-selektiivisiä maltillisemmin, mutta osalle niiden aiheuttama 10–20 prosentin sykkeen lasku tuntuu siltä kuin liikkuisi käsijarru päällä. Tällöin lääkkeen annosta kannattaa säätää oman lääkärin kanssa.

Asiantuntijoina sydänfysioterapeutti Heidi Mahrberg ja kardiologian erikoislääkäri Laura Teräntö, Tays Sydänsairaala