Suhteutettujen raja-arvojen hyödyntäminen edellyttää mitattua tietoa sekä liikkumisesta että kestävyyskunnosta, mutta tällaisia aineistoja on väestötutkimuksissa toistaiseksi niukasti saatavilla.
Absoluuttisiin raja-arvoihin perustuvan määrittelyn mukaan osallistujat liikkuivat kevyesti keskimäärin 3,6 tuntia päivässä ja reippaasti tai rasittavasti 48 minuuttia päivässä. Kuntotasoon suhteutettujen raja-arvojen perusteella vastaavat ajat olivat 4,1 tuntia ja 19 minuuttia päivässä. Tehon määritystapa vaikutti siten erityisesti reippaan tai rasittavan liikkumisen määrään.
Fyysiseltä kunnoltaan heikoimmille osallistujille kertyi vähemmän kevyttä liikkumista sekä absoluuttisten että kuntotasoon suhteutettujen raja-arvojen mukaan tarkasteltuna. Lisäksi he liikkuivat absoluuttisilla raja-arvoilla mitattuna vähemmän reippaasti tai rasittavasti kuin parempikuntoiset osallistujat.
Kuntotasoon suhteutettuna tulos oli kuitenkin päinvastainen: heikoimmassa kunnossa oleville kertyi enemmän reipasta tai rasittavaa liikkumista kuin paremmassa kunnossa oleville.
Suurempi päivittäinen kevyen liikkumisen määrä oli yhteydessä parempaan koettuun terveyteen, parempaan fyysiseen ja henkiseen elämänlaatuun sekä vähäisempään masennusoireiluun riippumatta siitä, miten liikkumisen teho määritettiin. Vastaavia yhteyksiä havaittiin myös absoluuttisten raja-arvojen perusteella määritetyn reippaan tai rasittavan liikkumisen osalta.
Sen sijaan kuntotaso ei näyttänyt vaikuttavan kevyen liikkumisen terveysyhteyksiin.
Eri tavat määrittää liikkumisen tehoa tarjoavat toisistaan poikkeavia, mutta samalla toisiaan täydentäviä näkökulmia liikkumisen kokonaisuuteen. Useimmissa aiemmissa tutkimuksissa liikkumisen teho on määritetty ainoastaan absoluuttisten raja-arvojen avulla.
UKK-instituution mukaan tulevissa tutkimuksissa ja liikkumisen edistämisen käytännöissä olisi kuitenkin hyödyllistä huomioida myös yksilön kuntotaso aina, kun se on mahdollista.
