Syömishäiriöitä jää paljon piiloon, koska oireita ei tunnisteta – apua saa vain joka neljäs

Väitöskirjasi mukaan varhaisaikuisuuteen mennessä jopa joka kuudes nainen ja joka neljäskymmenes mies on sairastanut syömishäiriön. Ovatko syömishäiriöt yleisempiä kuin aiemmin on ajateltu, Yasmina Silén?

Kyllä. Myös syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito ovat puutteellisia, kun otetaan huomioon ongelman suuruusluokka. Moni sairastunut jää ilman apua, sillä vain kolmasosa tunnistetaan terveydenhuollossa ja vain neljäsosa saa hoitoa.

Syömishäiriöt ovat myös monimuotoisia. Vallalla on vääristyneitä ennakkokäsityksiä siitä, ketkä niihin voivat sairastua. Nyt tiedämme, että ihmiset voivat sairastua iästä, sukupuolesta ja vartalon koosta riippumatta.

Monella sairastuneella on pitkäaikaisia oireita. Viisi vuotta sairauden puhkeamisen jälkeen alle 40 prosenttia naisista ja 64 prosenttia miehistä oli toipunut.

Miten syömishäiriöt nykyisin luokitellaan?

Diagnostiikkaa on pyritty parantamaan uusissa mielenterveyshäiriöiden tautiluokituksissa. Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen vuonna 2013 julkaiseman DSM 5 -luokituksen mukaan määritettyjä syömishäiriöitä ovat laihuushäiriö, ahmimishäiriö ja ahmintahäiriö.

Uutena ryhmänä mukaan otettiin muut määritetyt syömishäiriöt, joita ovat muun muassa epätyypillinen laihuushäiriö, tyhjentäytymishäiriö ja yösyömishäiriö. Määrittelemättömät syömishäiriöt nimettiin uudelleen.

Millaisia ovat tyypillisimmät häiriöt?

Tytöillä ja nuorilla naisilla laihuushäiriö ja sen taudinkuvaa muistuttavat syömishäiriöt ovat yleisiä. Niille on tyypillistä painon lasku, ruokailuihin liittyvät rajoitukset, pakonomainen liikunta, lihomisen pelko ja kehonkuvan häiriö. Joka kymmenes nuori nainen on kärsinyt tämän tyyppisestä häiriöstä.

Pojat ja nuoret miehet sairastavat eniten määrittelemättömiä syömishäiriöitä. Heidän taudinkuvassaan yleisiä oireita ovat pakonomainen liikkuminen, urheiluharrastukseen liittyvät terveydelle haitalliset painonhallintakeinot, suuret painonvaihtelut ja ahmiminen.

Mitä terveydenhuollossa pitäisi tehdä toisin?

Avun ja hoidon hakeminen syömishäiriöihin alkaa yleensä perusterveydenhuollosta. Tunnistaminen ja hyvä hoito edellyttää, että häiriöistä ja niiden moninaisuudesta puhutaan enemmän.

Lisäksi perusterveydenhuollon ammattilaisten tulee saada riittävästi koulutusta aiheesta. Tiedetään, että moni syömishäiriöitä sairastava hakeutuu hoidon piiriin aluksi muista syistä, kuten masennuksen, ahdistuksen tai jonkin somaattisen oireen vuoksi. Myös hoitoketjut tulisi saada kuntoon.

Miksi kiinnostuit tästä aiheesta?

Sattuman kautta. Ensimmäinen työpaikkani lääkärinä oli aikuisten syömishäiriöyksikön osastolla Lapinlahdessa. Tämän jälkeen työskentelin nuorten syömishäiriöyksikön osastolla. Koin työn erittäin merkitykselliseksi ja kiinnostuin sen takia tutkimuksesta.

Yasmina Silén on lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Hänen väitöstutkimuksensa voit lukea täältä.