Vaikeat vuodet

Osa-aikatyö, ei yövuoroja, hyvä parisuhde, koirat ja metsä, hormonikorvaushoito. Tia Majanen, 48, luettelee asioita, jotka häntä auttavat vaihdevuosissa. Hän työskentelee sairaanhoitajana Salon sairaalan kuntoutusosastolla. Töissä puhutaan vaihtareiden vitsauksista avoimesti, sillä Tian arvion mukaan valehtelematta puolet on siinä iässä.

”Meillä on tosi avoin työyhteisö. Ei oikeastaan ole asiaa, josta emme pystyisi puhumaan. Viime vuosina olemme olleet kovassa pyörityksessä, kun osastoja on suljettu ja yhdistelty. Olemme hitsautuneet yhteen.”

Tia sanoo olleensa aina huono nukkuja, mutta vaihdevuodet veivät univaikeudet uudelle tasolle. Yövuorot eivät luonnistu – nukkuminen loppuu tyystin. Osastolla on käytössä autonominen työvuorosuunnittelu, ja Tia pystyy tekemään kaksivuorotyötä, sillä yövuoroihin riittää halukkaita valvojia. Jaksamisessa auttaa myös 80-prosenttinen työaika. Esihenkilö ymmärtää ja tukee.

”Melkein jo kengän asennosta pukukaapilla näkee, jos toisella on takana huonosti nukuttu yö. Löyhyttelemme kahvipöydässä vilvoitusta kuka milläkin.”

Tia on tuttavapiiristään huomannut, että vaihdevuodet eivät ole kaikille tuttu asia. Esimerkiksi esivaihdevuodet voivat tulla ihan puskista. Lääkäreidenkin tietämys vaihtelee.

”Vasta kolmas lääkäri kirjoitti minulle hormonilääkityksen, koska tupakoin ja kärsin migreenistä. Vaihdevuosista pitäisi puhua enemmän. Ne tulevat jokaiselle kuten murrosikä ja kuolema. Ei se sen kummempi asia ole.”

Kuin selviytymistaistelu

Tehy-lehden kyselyyn vaihdevuosista vastasi yli 170 lukijaa. Vastauksista käy selväksi, että oireiden kanssa on usein leikki kaukana. Vaihdevuosioireilu on yksilöllistä, mutta lähes jokainen vastaaja kärsi vähintään univaikeuksista, kuumista aalloista ja aivosumusta.

Vastauksissa lueteltiin lisäksi muun muassa rytmihäiriöt, limakalvojen kuivuus, kehon jäykkyys, mielialojen vaihtelu, ahdistus, alakuloisuus, ei jaksa innostua mistään, stressinsietokyvyn heikkeneminen, korvien kutina, haluttomuus, makeanhimo, keskittymisvaikeudet, välillä runsaat kuukautiset, painonnousu, uudenlainen epävarmuus osaamisesta, arvottomuuden tunne...

”Työtaakka tuntuu valtavalta ja pelottaa, että jotain jää tekemättä tai huomaamatta aivosumun takia. Että joltain lähtee tämän takia henki”, kirjoittaa sairaanhoitaja.

”Jaksaminen oli tiukkaa, pahimmassa vaiheessa mietin jopa irtisanoutumista”, vastaa toinen sairaanhoitaja.

Moni kirjoittaa olevansa niin väsynyt, että sinnittelee töissä, mutta vapaalla ei jaksa mitään. Jos ei ole saanut nukuttua kuin muutaman tunnin, työpäivä on kuin selviytymistaistelu.

”Varsinkin huonosti nukkuneena jaksaminen koetuksella. Jouduin jopa elämäni ensimmäiseen varhaisen tuen keskusteluun negatiivisen asenteen vuoksi. Olin äimän käkenä. Poissaoloja ei ole, eikä työsuoritteessa kuulemma vikaa.”

Pinna kiristyy

Oireet näkyivät monin tavoin. Röntgenhoitaja ei saa nivelkipujen takia pumpattua painepusseihin ilmaa. Fysioterapeutti miettii, missä pääsee kotikäyntien välissä vessaan, kun kärsii runsaista ”monsuunimenkoista”.

Hammashoitaja ei meinaa saada hikoilun vuoksi suojahanskoja käsiin. Hikoilu ei ole hänestä mieltä ylentävää senkään takia, että asiakkaan pää on lähellä kainaloa.

Lastenhoitaja punastuu kuumaa aaltoa juuri, kun kertoo vanhemmalle lapsen päivän sujuneen hyvin – ja miettii, että ehkä vanhempi luulee, että punastun siksi, että valehtelen.

Kotihoidon esihenkilö kirjoittaa, miten väsymys saa pinnan kiristymään ja stressin ja paineen tunteen kasvamaan. ”Kerran kiroilin työntekijöille, kun otti päähän.”

Sairaanhoitaja kuvaa osuvasti tuntemuksiaan – kuin olisi toisen kehossa:

”Aivan alussa kaikki tuntui hyvin hankalalta. Huonosti nukutun yön jälkeen tuntui, ettei mikään onnistu, kukaan ei ymmärrä. Kaikki tuntui raskaalta ja sitä jotenkin syyllisti itseään ikääntymisestä.”

Työaikajoustot auttavat

Työterveyslaitos teki viime vuonna selvityksen vaihdevuosista ja työkyvystä. Aloite tuli sosiaali- ja terveysminis­teriöstä – onhan vaihdevuodet mainit­tu hallitusohjelmassakin.

Tulos oli, että työpaikoilta ja työterveyshuollosta puuttuvat yhtenäiset käytännöt vaihdevuosien huomioimiseen.

Erityisasiantuntija Mari Kupiaisen mukaan vaihdevuosien vaikutusta työkykyyn on tutkittu hyvin niukasti. Muutamia kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia löytyy. Brittitutkimuksen mukaan jopa 10 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista irtisanoutuu vaikeiden oireiden vuoksi.

”Työterveyslaitoksen tutkimusten perusteella tiedämme, että vaihdevuosien ikähaarukkaan sijoittuvat naiset ovat osaavia, motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä ja heillä on vielä paljon työuraa jäljellä. Heidät todella kannattaa pitää työelämässä. Kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedämme, että esimerkiksi työaikajoustot ovat hyvä keino tukea vaihdevuosi-ikäisiä jaksamaan”, Mari Kupiainen sanoo.

Vaihdevuosien hoito ei tavallisesti kuulu työterveyshuoltosopimusten piiriin. Työterveyslaitoksen selvityksessä löytyi iloinen poikkeus. Eräs vähittäiskaupan alan esihenkilö kertoi, että heidän työpaikallaan hoito kuuluu sopimukseen, koska se on näin työnantajallekin edullisempaa – sairauspoissaolot vähenevät ja työntekijät saavat apua nopeammin.

Tehy-lehden kyselyssä yksi Pihlajalinnassa ja yksi Terveystalossa työskentelevä kertoi, että heillä työterveyslääkäri saattaa kirjoittaa lähetteen gynekologille, jos vaihdevuosioireet haittaavat työtä.

Hormonit työterveydestä?

Vaihdevuodet on mainittu hallitusohjelmassa yhdellä lauseella: Vaihdevuosioireiden tunnistamista ja hyvää hoitoa työterveyshuollossa edistetään hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja virheellisten diagnoosien sekä sairauspoissaolojen vähentämiseksi.

Viime vuonna ilmestyi Käypä hoito -suositus. Sen mukaan vaihdevuosien tehokkain hoito on hormonihoito eikä gynekologin kannanottoa vaihdevuosioireiden hoidon aloituksessa yleensä tarvita. Hoidon voi aloittaa työterveyslääkäri tai perusterveydenhuollossa yleislääkäri.

Tämä on iso muutos, sillä yksityisellä gynekologilla käynti on hintavaa, eikä siksi mahdollista kaikille.

”Käypä hoito -suositus ei ole velvoittava, mutta on kiinnostava nähdä, mikä vaikutus sillä on”, Mari Kupiainen sanoo.

Tietoa tarvitaan lisää

Työterveyslaitoksen selvityksessä ilmeni, että tietoa vaihdevuosista, niiden oireista ja työkyvyn tuen käytännöistä tarvitaan yhä lisää. Tietoa ei edelleenkään ole aina tarpeeksi edes terveydenhuollon ammattilaisilla. Oireiden syytä ei aina tunnisteta.

Näin kirjoittaa ikääntyvien asumisyksikössä työskentelevä sairaanhoitaja Tehy-lehden kyselyssä:

”Työkaverit kyllä ymmärtää, mutta työterveys ei! Menin selkeiden oireiden takia vastaanotolle, jossa minulla todettiin työuupumus. Alkuun kuukauden sairausloma ja nukahtamislääkkeitä. Vaadin kuukauden päästä verikokeen (FSH) ja tulos selkeä. Sitten yksityiselle gynelle, koska työterveyslääkäri ei voinut määrätä oikeaa lääkettä.”

Väsymys voi ajaa pahaan kierteeseen: ”Tulkittiin työuupumukseksi. En jaksanut hoitaa vaativaa asiantuntijatehtävää.”

Nouseva aihe

Vaihdevuodet saatetaan kokea hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Kun työpaikalla tai työterveydessä ei ole yhteistä osviittaa puheeksi ottamiseen, asia jää usein käsittelemättä.

”On ilmeistä, että aiheesta ei puhuta riittävästi. Vaihdevuosiin liittyy tarpeetonta häpeää ja stigmaa, vaikka kaikki ikääntyvät. Se on luonnollinen osa elinkaarta”, sanoo Työterveyslaitoksen Mari Kupiainen.

Hänestä työpaikoille olisi luotava hienotunteinen, kannustava ilmapiiri ja normalisoitava vaihdevuosiin liittyvä puhe.

”Mielenterveydestä ja esimerkiksi nepsy-haasteista puhutaan nykyään aiempaa avoimemmin, ja niitä koskeva stigma on vähentynyt. Vaihdevuodet voisivat olla seuraava rohkeasti puheeksi otettava aihe.”

Tehy-lehden kyselyn perusteella vaihtelua oli paljon: vaihdevuosista saatetaan puhua lähimpien työkavereiden kanssa, joskus esihenkilölle, mutta enimmäkseen oireiden kanssa kitkutellaan yksin.

”Ei puhuta, paitsi minä. Muut hyssyttelevät, erityisesti miehet ja itseäni vanhemmat naiset. Enemmän pitäisi puhua, osana naisen ja työelämän kaarta”, kirjoittaa asiakasjohtaja.

Armollisuus ja itsemyötätunnon opettelu korostui vastauksista. Aina ei jaksa paahtaa täydellä höyryllä, ja voi olla mahdotonta sanoa ääneen, että ei pysty vaadittuun tahtiin.

”Toivoisin ennen kaikkea kannustusta, tsemppausta, myötätuntoa! Joskus voi olla niin kipeä, että ei pysty töihin”, kirjoittaa palveluvastaava.

”Esimies on nuorempi. Tuntuu, että olen vähän väliä puhuttelussa, vaikka yritän parhaani”, kertoo sairaalahuoltaja.

Ei vain yksilön murhe

Kyselyyn vastannut asiantuntijasairaanhoitaja ehdottaa, että lähiesihenkilö voisi kysyä keski-ikäisiltä naisilta suoraan, miten he jaksavat. Ovatko vaihdevuodet alkaneet ja mitä oireita ne aiheuttavat? Kysymykseen ei toki ole pakko vastata. Työnantaja voisi antaa mahdollisuuden esimerkiksi lyhennettyyn työaikaan, jotta töissä jaksaisi paremmin.

Vastauksissa kummasteltiin, miksi vaihdevuosia ei huomioida töissä. ”Tämä ei ole marginaaliryhmän ongelma! Työterveyshuollon kautta oireen mukainen hoito, työn ja työajan vähennys. En ole saanut apua, ja toivon joskus jopa potkuja.”

Mari Kupiainen korostaa, että vaihdevuodet ovat yksi asia muiden työkykyyn vaikuttavien tekijöiden kanssa.

”Sen ei pitäisi olla vain yksilön asia. Työpaikoilla on jo olemassa paljon erilaisia työn muokkaamisen menetelmiä kuten mahdollisuus työaikajoustoihin. Vaihdevuodet on tarpeettomasti suljettu ulos työkyvyn tukemisen kokonaisuudesta.”

Vaihdevuodet solahtaisivat melko helposti myös osaksi terveystarkastusta tai työhyvinvointikyselyjä.

”Keinoja voi räätälöidä työpaikkakohtaisesti. Voi esimerkiksi miettiä, miten vaihtaa kesken päivän puhtaat työvaatteet, jos hikoilee. Räätälöinti voi tarkoittaa mahdollisuutta pitää ylimääräisiä taukoja tai säätää työtilan lämpötilaa sopivaksi. Avoin keskustelu ja yhdessä työpaikan ja työterveyshuollon kanssa mietityt käytännöt tukevat työssä jaksamista tässäkin asiassa.”