Brittisarjojen maisemissa

Kun 24-vuotias Taija Nenonen valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1997, hän lähti töihin Guernseyn saarelle Isoon-Britanniaan. Koska työtilanne Suomessa oli huono, sairaanhoitajia siirtyi paljon ulkomaille työn perässä.

”Ensimmäisestä raportista en ymmärtänyt sanaakaan työkaverin vahvan skottiaksentin takia. Mutta kielitaitoni parani nopeasti, varsinkin kun tapasin skotlantilaisen mieheni Jamesin. Pian sain töitä Oxfordista. Ennen Brexitiä tänne oli helppoa tulla töihin.”

Brexit eli Ison-Britannian ero Euroopan unionista astui voimaan vuonna 2020.

Taija aloitti työt neurokirurgisella osastolla vanhassa Radcliffe Infirmary -sairaalassa, jonka rakennus on tuttu muun muassa Komisario Morse -tv-sarjasta. Vuodesta 2013 lähtien hän on toiminut osastonhoitajana neuroradiologian osastolla.

”Oxford on hieno vanha kaupunki, jossa on mukava kävellä ihastelemassa vanhoja taloja. Asun Kidlingtonin kylässä kahdeksan kilometriä Oxfordista pohjoiseen ihan kylän laidalla, josta alkaa heti maaseutu peltoineen. Voin kävellä kilometrejä peltoja pitkin seuraaviin kyliin.”

Perhe on asunut jo 21 vuotta kaksikerroksisessa 50-luvun paritalokodissaan. Niko, 21, ja kaksoset Tomi ja Aleksi, 19, asuvat vielä kotona. Myös Nikon tyttöystävä Vanda asuu heillä. Niko on rakentanut takapihalle mökin, johon voi välillä paeta kodin hässäkkää.

Aivoinfarktipotilaat lisääntyneet

Taijalla on periaatteessa päivätyö eli hän tekee neljänä päivänä viikossa 9,5 tunnin työpäiviä. Osastonhoitajana hän tekee hallinnollisia tehtäviä toimistossa. Hänen tiimissään on 11 sairaanhoitajaa, seitsemän röntgenosaston avustajaa ja osastoavustaja. Kaikilla hoitajilla on yöpäivystys kerran viikossa, Taija päivystää pari kolme kertaa kuussa.

Taija on yrittänyt vähentää sairaanhoitajan kliinistä perustyötä. Siksi hän on ottanut ylihoitajan ehdotuksesta hoitaakseen myös yksikön Banburyn pienestä Horton-sairaalasta. Siellä on kaksi sairaanhoitajaa ja kahdeksan röntgenosaston avustajaa.

”Työaikaani menee paljon työvuorojen järjestelyyn esimerkiksi sairauspoissaolojen takia, sillä ne ovat lisääntyneet valtavasti. Välillä jopa kolmannes alaisistani on sairauslomalla. En voi ottaa sairaanhoitajaa sairaalan sijaispankista, sillä meidän potilaidemme hoito vaatii erityisosaamista. Joudun aina kysymään omia hoitajia tekemään ekstravuoroja.”

Neuroradiologian osastolla hoidetaan potilaita, joilla on ollut esimerkiksi lukinkalvon alainen verenvuoto tai heiltä on löydetty aivojen verisuonten pullistuma. Heille tehdään aneurysman embolisaatio aneurysman sisään laitettavilla platinalangoilla tai suoneen aneurysman kaulalle asetetaan metalliverkko.

Aivoinfarktipotilaat ovat toinen suuri potilasryhmä, jolle tehdään mekaaninen trombektomia eli valtimonsisäinen verihyytymä poistetaan tähystysteitse. Yksikössä tehdään myös aivojen tietokonetomografioita, magneettikuvauksia ja angiografiatutkimuksia.

”Aivoinfarktipotilaiden määrä on lisääntynyt valtavasti. Viime vuonna teimme 260 aivohalvauspotilaan hoitoa päivystyksessä. Se on kaikki ekstraa tavalliseen työhön. Iltavuoro loppuu kahdeksalta, mutta yöllä päivystää yksi sairaanhoitaja, lääkäri ja röntgenhoitaja. Päivystysvuorossa saa mennä kotiin, jos asuu 30 minuutin matkan päässä sairaalasta.”

Taija kertoo, että Englannissa ollaan paljon muuta Eurooppaa jäljessä aivohalvauspotilaiden hoidossa. Moni henkilökunnasta Oxfordissa vastusti päivystystä, koska he olivat tottuneet tekemään päivätyötä.

”Mutta tammikuussa 2024 meillä alkoi vihdoin ympärivuorokautinen MT-service eli mekaaninen trombektomia. On ollut tosi palkitsevaa saada toiminta käyntiin. Jos toimenpide tehdään hereillä, on uskomatonta nähdä, miten potilaan oireet häviävät heti, kun tukos otetaan suonesta pois. Tyypillisiä oireita ovat toispuolinen halvaus raajoissa ja kasvoissa sekä puhevaikeudet.”

Taijasta on valitettavaa, että osastolla on vain yksi toimenpidehuone. Joskus aivohalvauspotilaat joutuvat odottamaan, vaikka heidän pitäisi päästä saman tien ensiavusta hoitoon. Parhaimmillaan hoitoon päästään viidessä minuutissa ja toimenpide kestää noin 20 minuuttia.

”Tekemämme toimenpiteet ovat herkkiä ja vaikeita. Potilaan aivoissa olevat katetrit voivat olla läpimitaltaan kaksi millimetriä. Kun potilas on hoitopöydällä ja katetrit aivojen verisuonistossa, voi pienikin pöytään nojaaminen saada katetrit siirtymään väärään paikkaan. Aloitan aina tästä asiasta, kun perehdytän aloittavia sairaanhoitajia ja röntgenosaston avustajia.”

Sairaanhoitajat avustavat lääkäriä vaativissa toimenpiteissä ja koulutus on pitkä. Taija kertoo, että neurokirurgian leikkaussalistakin tulevalta hoitajalta vaaditaan yli puolen vuoden perehdytys ennen kuin hänet pystyy laittamaan yksin päivystysvuoroon.

Säännöllistä koulutusta

Taija toteaa, että Britanniassa on vallalla maahanmuuttajavastainen ilmapiiri, vaikka esimerkiksi terveydenhuolto pyörii pitkälti maahanmuuttajien varassa. Syntyperäisiä brittejä on työkavereissa hyvin vähän. Lääkäreistä kolme on Italiasta ja yksi Hongkongista. Hoitajia on Hongkongista, Filippiineiltä, Nigeriasta ja Intiasta.

Taijan osastolla sairaanhoitajan alkupalkka on 39 000 puntaa eli 45 000 euroa vuodessa. Brittihoitajat ja -lääkärit lähtevät Taijan mukaan usein Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jossa on korkeampi palkka ja paremmat työolosuhteet eli enemmän henkilökuntaa.

”Meillä ei ole tarpeeksi henkilökuntaa ja silti ilmoitettiin, että kahteen kuukauteen ei laiteta hakuun yhtään työpaikkaa. Pystyisimme tekemään niin paljon enemmän, jos olisi työvoimaa. Meille toimenpiteisiin tuleville potilaille on periaatteessa kuusi paikkaa neurokirurgian osastolla, sillä monen hoitotoimenpiteen jälkeen pitäisi olla yön yli sairaalassa. Mutta kun ei voida palkata ketään osastolle, pitää sulkea ne kuusi petiä. Potilas lähetetään kotiin ja kerrotaan, että yritetään joskus myöhemmin.”

Angiografioita tehdään myös päivä­potilaille. Joskus potilas jää sen jälkeen sairaanhoitajan huoneeseen ja joku vuorossa oleva valvoo potilasta 4–5 tuntia toimenpiteen jälkeen.

Tärkeä trombektomiapäivä

Taija kiittää, että työn kautta on tarjolla paljon koulutuksia. Hän oli syyskuussa Ranskassa konferenssissa, jossa tapasi paljon samaa työtä tekeviä suomalaisiakin. Taija kannustaa hoitajiaan osallistumaan esimerkiksi lääkintäfirmojen järjestämiin koulutuksiin.

”Sairaalan sisällä yksi hoitajista tekee osa-aikaisesti kouluttajan työtä. Viitenä vuotena on järjestetty trombektomiapäivä, johon kutsutaan hoitajia niistä sairaaloista, jotka lähettävät meille potilaita. Myös ensihoitajia pyydetään. Nämä ovat olleet hyvin suosittuja koulutuspäiviä, joista olemme saaneet hyvää palautetta. Olen ylpeä porukastani, joka järjestää näitä.”

Taija käy välillä myös sairaalan aivohalvausosastolla kouluttamassa hoitajia ottamaan vastaan toimenpiteistä tulevat potilaat. Opettaminen kiinnostaa häntä ja viime lokakuussa hän piti ensimmäiset luentonsa High Wycomben yliopistolla.

”Opettaminen kiinnostaisi enemmänkin, mutta maisteritutkimuksenikin on vielä kesken Oxfordin Brookes-yliopistossa.”

 Työnsä hyvänä puolena Taija mainitsee kahdeksan viikon vuosiloman, jonka hän pystyy pitämään kahden viikon jaksoissa. Suomessa Vantaalla hän haluaisi käydä tapaamassa perhettään kaksi kertaa vuodessa. Taijan pojat pitävät Suomen talvesta, sillä he tykkäävät lasketella.