Emmi Bogdanoff toteuttaa itseään karaokebaareissa.
Kun paimiolainen Emmi Bogdanoff, 32, tarttuu mikkiin, yleisö kuulee usein hänen bravuurinsa, Céline Dionin I Surrenderin.
Emmi on laulanut karaokea 7-vuotiaasta alkaen. Tuolloin hänen isänsä hankki karaokelaitteet kotiin ja innosti tytärtään myös kisaamaan lajissa.
”Laulaminen on intohimoni. Se on jotakin, mistä nautin. Yleensä tapaan karaokebaarissa myös ystäviäni.”
Esillä olemiseen Emmillä on ristiriitainen suhde.
”On jännä, miten voimakas hinku minulla on päästä julkisesti laulamaan, vaikka esilläolo ei ole minun juttuni. Mutta kun pääsen lavalle ja alan laulaa, jännitys helpottaa ja haihtuu.”
Emmi on kisannut niin karaoken MM-kilpailuissa kuin Voice of Finlandissa. Emmillä on ollut myös oma bändi, ja hän käy edelleen satunnaisesti esiintymässä esimerkiksi häissä ja ristiäisissä. Aiemmin hän on myös vetänyt karaokeiltoja.
”Joskus haaveilin artistin urastakin, mutta sitä on hankala yhdistää vuorotyöhön ja perhe-elämään. Siksi on ihanaa, että on olemassa karaokebaareja, joissa pääsee esiintymään ja toteuttamaan itseään. Kisoissa taas näkee, mihin itsestä on.”
Emmi tekee sairaanhoitajana kolmivuorotyötä Varhan neuropsykiatrisessa tutkimus- ja kuntoutusyksikkö 2:ssa. Yksikkö tarjoaa kuntoutusta aikuisille, joilla on neuropsykiatrisia häiriöitä tai kehitysvamma. Asiakkaille pidetään välillä musiikkituokioita, joissa Emmikin on laulanut mukana.
Karaokelavalle Emmi haluaa päästä kerran kuussa – useamminkin tekisi mieli, mutta tähän aika ja voimat riittävät.
Emmi kehuu karaokebaarien ilmapiiriä.
”Tuntuu, että olemme yhtä suurta perhettä. Jokaista tsempataan ja kannustetaan ja kaikki ovat tervetulleita.”
Vuosikausien karaokeharrastus poiki viime vuonna myös juontokeikan karaoken SM-kilpailuihin, jotka pidettiin Turun Logomossa.
”Sekin oli hieno kokemus. Taso oli todella kova.”
