Käsityöt ovat Anna Järviselle tapa hengähtää pikkulapsiarjen keskellä.
Anna Järvinen, 33, oli kymmenvuotias, kun hän virkkasi kännykkäpussin. Nyt sillä leikkii hänen nelivuotias Aada-tyttärensä.
Käsityöt ovat kulkeneet helsinkiläisen Annan mukana lapsuudesta asti. Nykyään ne tarjoavat hänelle hengähdyshetkiä oman pikkulapsiperheen arjessa.
Vaateompelun Anna aloitti kolmisen vuotta sitten saatuaan äitinsä 70-luvun Husqvarnan, ”rautarouvan”, ja 90-luvun saumurin. Ensin hän ompeli vaatteita Aadalle ja puolisolleen.
”Aika pian innostuin ompelemaan pikkuruisia trikoopöksyjä työpaikalleni Naistenklinikan synnyttäneiden osastolle sekä vastasyntyneiden teho-osastolle.”
Viime vuonna Anna ompeli kaikkiaan 312 trikoohousut. Lisäksi Anna neuloo vauvojen villasukkia ja virkkaa turvalonkeroita keskosten hypisteltäviksi.
Synnyttäneiden osastolla perheet saavat valita laatikosta mieleisensä housut. Parina jouluna Anna on kiertänyt huoneissa housulaatikon kanssa kuin joulupukin apulainen.
”Nautin valtavasti siitä hyvästä mielestä, jonka voin antaa lahjoituksen vastaanottajalle. Tykkään työstänikin tosi paljon siksi, että kohtaan ihmisiä ja olen mukana luomassa hyvää alkua uudelle perheelle.”
Enkelipeitoista on tullut hyvää palautetta.
Kaikki käsityöt eivät liity iloisiin hetkiin. Amerikkalaisista käsityövideoista Anna sai idean pieniin enkelipeittoihin. Hän neuloo niitä naistentautien osastolle, jossa hoidetaan keskenmenoja ja raskaudenkeskeytyksiä. Sikiön voi kääriä peittoon.
”Keskeytys tai keskenmeno on kova paikka perheelle, ja moni haluaa nähdä sikiön syntymän jälkeen. Perheiltä ja henkilökunnalta on tullut hyvää palautetta enkelipeitosta. Peiton voi halutessaan ottaa muistoksi kotiin. Peittoja tein viime vuonna 73.”
Kotona tuotanto pyörii pikkulapsiarjen ehdoilla. Anna tekee housuja sarjatyönä: hän saattaa leikata osia pari tuntia samalla, kun katsoo miehensä kanssa televisiota. Saumuri on saanut vakipaikan keittiön pöydältä. Kun Sofia-vauva nukkuu, Anna saattaa surautella housuja tunnin tai pari.
