Minna Peurala vaihtoi parturi-kampaajan työn sairaanhoitajaopintoihin.
Minna Peurala, 32, etsi peruskoulun jälkeen itselleen mieluista alaa ja opiskelupaikkaa monen kokeilun kautta. Jälkeenpäin on nähtävissä, että kaikkia pyrkimyksiä yhdisti haave päästä tekemään jotain konkreettista käsillään.
Toiveet eläinlääkärin tai ratsastuksenopettajan ammatista karisivat huonon itsetunnon takia: Minna piti itseään niihin liian tyhmänä.
”Myös pitkä parisuhde meni opintojen edelle. En henkisesti halunnut irrottautua koulun vuoksi eri paikkakunnalle.”
Ensimmäiseen ammattiinsa, parturi-kampaajaksi, Minna valmistui 24-vuotiaana Tampereella. Suomen kolmanneksi suurimmasta kaupungista ei ollut vaikeuksia löytää palkkatöitä.
”Olin useamman eri työnantajan palveluksessa, mutta kaikkialla tuntui, että töitä tehtiin kuin liukuhihnalla. Olisin halunnut omistautua asiakkaan palvelemiseen kiireettömämmin.”
”Työilmapiiri ei muutoinkaan ollut mukava. Ilmassa oli vääränlaista kilpailuhenkeä, kun samassa tilassa työskenteli useampi parturi-kampaaja.”
Minna alkoi tehdä parturi-kampaajan töitä yrittäjänä, jolloin hän tilitti tuloistaan 35–40 prosenttia kampaamoliikkeiden omistajille.
”Hiusalalla on yleisesti käytäntö, että vuokra määräytyy porrastetusti kassavirran mukaan, mutta kaikkialla se ei onnistunutkaan. Yhdessä paikassa maksoin vuokratuolista 1 200 euroa kuukaudessa ja ostin tarvitsemani tuotteet itse.”
Sitten tuli korona, joka sulki ja rajoitti rajusti palvelualaa. Asiakkaat katosivat.
Pandemian vaikutukset nähtyäni halusin sellaisiin töihin, jotka eivät lopu missään tilanteessa.
Onneksi yksityiselämän puolella oli valoisampaa: Minna alkoi odottaa vauvaa.
”Pandemian vaikutukset nähtyäni halusin sellaisiin töihin, jotka eivät lopu missään tilanteessa. Niin kiinnostukseni kohdistui hoitoalaan.”
Eikä se tapahtunut pelkästään olosuhteiden pakosta.
”Koko siihenastisen elämäni olin ihaillut hoitoalan ammattilaisten työtä sekä ahminut telkkarista Sykettä, Teho-osastoa, Greyn anatomiaa sekä Elossa 24h -sarjaa.”
Vaikka tuore äiti ei uskonut pärjäävänsä ammattikorkeakoulutason opinnoissa, hän päätti yrittää.
”Menin pääsykokeisiin, mutta niiden kautta en päässyt sisään. Seuraavaksi tajusin hakea ammattikoulun todistuksella. Sillä tulin valituksi monimuotokoulutukseen, joka alkoi vuoden 2023 tammikuussa.”
Arki uudella opintiellä starttasi niin, että viikoissa oli kaksi lähiopetuspäivää.
”Hoitoalalle ja ammattikorkeakouluun päästessäni tuntui alusta lähtien kuin olisin tullut kotiin.”
Opintojen alussa Minna eli pikkulapsiarkea, keikkaili päiväkodissa ja teki hieman töitä yrittäjänäkin. Avopuolisokin oli vuorotyössä ja opiskeli Minnan tavoin ammattikorkeakoulussa. Pienen lapsen hoitoon viennit ja hakemiset piti aikatauluttaa kieli keskellä suuta.
”Päätin, etten lähde tavoittelemaan korkeimpia mahdollisia arvosanoja. Itseni tuntien luotin siihen, että työelämäkin opettaisi aikanaan.”
Opinnot sujuivat heti hyvin, eikä arvosanoissakaan ollut valittamista. Monimuoto-opiskelua Minna kiittää vuolaasti. Se on hänen mielestään loistava systeemi perheelliselle.
Ensimmäisen harjoittelunsa Minna teki Toukolassa, joka on vanhusten palveluasumisen yksikkö Tampereella.
”Vaikka olin suuntautunut ajatuksissani lastenhoitoon, pidän kovasti myös ikäihmisistä.”
Antoisimman ja tulevaisuuden kannalta merkittävän harjoittelunsa Minna teki Taysin vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla.
”Olin miettinyt kätilönkin ammattia, mutta nyt näin, että sairaanhoitajan työ vauvojen kanssa oli vielä ihanampaa!”
Tänä syksynä Minna on harjoitteluissa Taysissa lasten päivystyksessä sekä lasten veri- ja syöpätautien osastolla. Hän uskoo valmistuvansa ensi keväänä.
”Sitä jännitän, miten ruotsi sujuu.”
Minna on tehnyt opintojen ohella lähes koko ajan töitä. Tänä vuonna hän on työskennellyt Tays Hatanpään neurologisessa kuntoutusyksikössä sairaanhoitajan määräaikaisena sijaisena, kolmivuorotyössä.
”Aamu-, ilta- ja yövuorot ovat keskenään erilaisia ja omanlaisiaan. Se tuo mukavaa vaihtelua. Yöllä sosiaalisuus on työpaikalla vähäisempää, mikä myös tekee hyvää.”
Kahdeksan vuoden kokemus hiusalalta antoi Minnalle hyviä eväitä hoitajan työhön.
”Ihmistuntemukseni ja sosiaaliset taidot karttuivat, kun kohtasin sadoittain erilaisia ihmisiä. Tein työtä yrittäjämäisesti, mihin kannustetaan myös hoitoalan opinnoissa ja ammateissa.”
Entinen työ opetti toisenkin tärkeän taidon. Minna on tottunut työskentelemään lähellä ihmistä.
”Parturi-kampaajana totuin ihokontakteihin niin, että potilaan lähellä oleminen ja koskettaminen on tuntunut luontevalta.”
