Kuusi viikkoa Tanskassa

Ulkomaille pitää päästä, ajatteli ensihoitajaopiskelija Arttu Mikkola ja kirjasi vaihtohakemukseensa toiveiksi Norjan, Belgian tai Tanskan. Näissä maissa oli ollut aiemminkin opiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkista, joten koulun opettajilla oli niihin valmiita yhteyksiä. Arttu pääsi vaihtoon Tanskaan. Vaihtoon lähtemisellä oli kuitenkin hintansa.

”Ennen vaihtoa minun piti käydä lääkärissä ja laboratoriokokeissa. Ne maksoivat, sillä tämmöiset todistukset eivät kuulu YTHS:n piiriin. Onneksi sain Otsakorpi-säätiöltä 900 euron apurahan. Harjoittelun jälkeen sain myös Nordplus-apurahaa 750 euroa.”

Arttu lensi marraskuussa 2025 Helsingistä Riian kautta Billundin kentälle ja jatkoi siitä reilut puoli tuntia bussilla Vejleen. Hän oli varannut majoituksen Vejlestä, koska alun perin harjoittelun piti olla Vejlen sairaalassa. Mutta muutama viikko ennen lähtöä tuli tieto, että harjoittelupaikka on vaihtunut Koldingiin.

”Siirto tarkoitti onneksi vain noin 30 kilometrin matkaa ja bussiyhteydet olivat hyvät. Kuuden viikon bussikortti maksoi 166 euroa. Majapaikkani oli mukava asunto Vejlessä kivenheiton päässä bussiasemalta. Kuuden viikon majoittuminen maksoi pari tonnia.”

Kipsausta ja haavahoitoa

Kolding Sygehus on iso ja moderni sairaala, joka palvelee noin 300 000 ihmistä Etelä-Jyllannissa. Ensimmäinen päivä oli Artusta jännittävä, sillä jo sairaalan pääovi tuntui paljon isommalta kuin suomalaisissa sairaaloissa.

”Aulassa oli paljon kuhinaa ja meininkiä, mutta onneksi löysimme toisemme yhteyshenkilöni kanssa. Hän oli sairaalan opiskelijavastaava, koulutukseltaan sairaanhoitaja. Opiskelijavastaava näytti minulle paikkoja ja kertoi, mille osastoille olen menossa. Jokaisen yksikön sisällä oli minulle määrätty ohjaaja.”

Arttu teki harjoittelussa nelipäiväistä työviikkoa ja aina aamuvuoroa kello 7.30–15. Ensin hän oli kaksi viikkoa kirurgian poliklinikalla, jossa hän muun muassa poisti tikkejä ja irrotti kipsejä sairaanhoitajan tai lääkärin apuna.

”Sain avustaa monissa kirurgisissa toimenpiteissä. Seurasin ja avustin, kun lääkäri poisti ranteista k-piikkejä. Keskiviikkoaamuisin oli koulutusaamu, jossa opeteltiin kipsaamista. Potilaita en kipsannut, mutta kun oli hiljaisempaa, ohjaava sairaanhoitaja otti minut ohjaukseen ja opetti kipsaamaan. Tämä jäi hyvin mieleen. Kun olin myöhemmin harkassa Kotkan päivystyksessä, kipsaus oli minulle jo osin tuttua.”

Seuraavaksi Arttu siirtyi päivystysleikkaussaliin, jossa hän seurasi toimintaa ja auttoi avaamalla leikkausvälineitä pakkauksista hoitajien ja lääkärien käytettäviksi.

”Tämä akuuttileikkaussali oli päivystyspoliklinikan yläpuolella, ja sinne tuotiin sellaiset potilaat, jotka oli leikattava 24 tunnin sisällä. Lonkkamurtumia hoidettiin paljon. Aika paljon oli myös käsi- ja jalkamurtumia, joihin laitettiin nauloja.”

Seuraavat viikot Arttu vietti kolmella eri osastolla. Ensin oli matalaenergisten vammojen osasto, jossa hoidettiin enimmäkseen ikääntyneiden lonkkavammoja. Toisella viikolla korkeaenergisten vammojen osastolla hoidettiin nuorempia murtumapotilaita. Kolmannen viikon Arttu työskenteli amputaatio-vuodeosastolla.

”Pääsin paneutumaan tikkien poistoon, haavahoitoon ja sidosten vaihtamiseen. Vuodeosastolla oli paljon perushoitoa, joten autoin suihkutuksessa ja syömisessä. Matalaenergisen osaston potilaat olivat hyvin iäkkäitä, ja he tulivat sinne lonkkaleikkauksen jälkeen toipumaan muutamaksi päiväksi.”

Amputaatio-osastolla moni oli diabeteksen takia. Osastolla oli myös kodittomia, jotka eivät olleet pystyneet hoitamaan itseään ja haavojaan.

”Siellä amputoitiin varpaita, sormia ja jalkojakin. Se tuntui dramaattiselta, ja porukka oli siellä aika alakuloista.”

Sairaanhoitaja siivoaa

Arttu tykkäsi eniten leikkaussalin nopeatempoisesta ja vaihtuvasta työskentelystä. Hänelle jäi mieleen vanhempi rouva, jonka polvilumpion murtuma oli operoitu, mutta haavaan tuli myöhemmin infektio.

”Kun hänet tuotiin leikkuriin, haava oli jo käytännössä levähtänyt auki ja kaikki levyt ja ruuvit näkyivät. Kaikki jouduttiin poistamaan ja polvi operoitiin uudelleen. Myöhemmin pääsin hoitamaan häntä yläkerran vuodeosastolla. Rouva muisti minut, ja juttelimme, koska hän osasi vähän englantia. Potilaat ottivat minut joka paikassa hyvin vastaan ja alkoivat puhua rohkeasti englantia. Minulla oli tervetullut olo joka puolella.”

Välillä Arttu kokeili puhua hiukan ruotsiakin, mutta tanskan ymmärtämisessä se ei juurikaan auttanut. Hän ymmärsi tekstistä yksittäisiä tanskan sanoja, ja kuuden viikon kuuntelun jälkeen hän alkoi saada pikkuhiljaa selvää joistakin puheessa usein toistuvista sanoista.

Yhdellä sairaanhoitajalla oli noin neljä potilasta.

”Tanskassa sairaanhoitaja teki kaiken aamupesuista lääkehoitoon. Suomessa sairaanhoitajilla on paljon raportointityötä, ja lähihoitajat vastaavat usein perushoidosta. Minua ihan nauratti, kun tanskalaiset selittivät, miten kiire heillä on. Minun mielestäni siellä oli leppoisan rauhallista.”

Arttua yllätti se, että sairaanhoitajalle kuului vuodeosastolla perushoidon lisäksi myös huoneen siivoaminen potilaan kotiuduttua. Hänelle opetettiin, että ensin pyyhitään pinnat oranssilla ja sitten vihreällä liinalla.

”Pyyhimme kosketuspinnat ja sängyt potilaiden lähdettyä. Laitoimme myös uudet lakanat sänkyihin. Pesin myös huoneen vessat. Siivous kuuluu vakituisen hoitajan työhön – se ei liittynyt siihen, että olin opiskelija.”

Osastolla työskenteli myös laitosapulainen. Hän siivosi käytävää, yleistiloja ja joskus potilashuoneitakin.

Olutta ja joulumarkkinoita

Kun Artun sairaanhoitajaksi opiskeleva tyttöystävä tuli vierailemaan Vejleen, he kiertelivät yhdessä nähtävyyksiä. Koldingin linnassa oli joulumarkkinat, ja yhtenä iltana he kävivät Odensessa, joka on Tanskan kolmanneksi suurin kaupunki.

”Yksin ollessani kävelin katsomassa maisemia. Pari kolme kertaa söin ulkona, mutta eniten kokkasin itse. Töihin en tehnyt eväitä, koska sairaalan ruokalasta sai edullista syötävää. Usein se oli perunamuussia ja jotain lihaa. Ensimmäiset päivät kiersin eri ruokakauppoja pohtiessani, missä alan käydä. Valitsin ison kaupan noin kilometrin päästä kotoani.”

Yhtenä iltana Arttu lähti paikalliseen pubiin Vejlessä harjoittelussa olevan luokkakaverinsa kanssa. Pöytään istahti myös muutama paikallinen.

”Juttelimme opinnoista ja he kysyivät, mitä tykkäämme Tanskasta. Heidän mielestään tanskalaiset saattavat olla ulkomaalaisia kohtaan vähän nyrpeitä. Olimme siitä täysin eri mieltä! Tykkäsin Vejlestä niin paljon, että voisin käydä katsomassa paikkoja uudestaan paremmalla säällä keväällä tai syksyllä. Marras-joulukuussa oli aika pimeää ja sateista, mutta ei kylmää.”

Kotiin Kotkaan Arttu palasi maata pitkin.

”Menin junalla Hampuriin tätini luo, jonne isovanhemmat olivat ajaneet autolla Suomesta. Olimme siellä muutaman päivän ja ajoimme Tanskan kautta Ruotsiin. Tukholmasta tulimme lautalla Helsinkiin.”

Tänä kesänä Arttu oli kesätöissä Kotkassa samalla sisätautien vuodeosastolla, jossa hän oli viime kesänäkin. Nyt Arttu on suorittanut sairaanhoitajan opinnot ja voi keskittyä pelkästään ensihoitoon.

”Valmistun jouluna 2027. Mieluisin työpaikka olisi ambulanssissa tai päivystyksessä, sillä tykkään vaihtelevasta ja nopeatempoisesta akuuttihoidosta.”