Rikkaassa Sveitsissä

Milla Savin tapasi sveitsiläisen miehensä Travisin vuonna 2013 helsinkiläisessä koirapuistossa. He ihastelivat toistensa hyviä koirankoulutustaitoja, alkoivat jutella – ja pian he muuttivat jo yhteen. Vuonna 2015 syntyi Emil ja vuonna 2017 Sini.

”Juuri ennen koronaa muutimme Sveitsiin pieneen Leysinin kylään, josta Travis on kotoisin. Hän tiesi, että kylässä toimivasta sisäoppilaitoksesta vapautuu säännöllisesti sairaanhoitajan paikkoja, koska hän on opiskellut koulussa itsekin. Lähetin hakemuksen ja sain paikan karanteeniosaston valvojana ja viikonloppupäivystäjänä. Koulu hoiti kaikki lupa-asiat puolestani. Tänne tullessani en osannut yhtään ranskaa”, Milla kertoo.

Millan työpaikka Leysin American School on kansainvälinen kupla ranskankielisessä vuoristokylässä. Kampuksen päärakennus Belle Époque on vanha 1900-luvun alussa rakennettu keuhkotautiparantola.

Koululla asuu ja opiskelee 300 oppilasta yli 60 maasta. Iältään he ovat 13–19-vuotiaita.

”Suurin osa oppilaista on Yhdysvalloista, ja paljon on brasilialaisia, espanjalaisia, japanilaisia, kiinalaisia ja venäläisiä. Oppilaat ovat varakkaista perheistä, ja monien vanhemmat työskentelevät öljy-yhtiöille Afrikassa.”

Sairaanhoitajia on neljä. Millan kollegat ovat Yhdysvalloista, Irlannista ja Ranskasta. Kaikilla koulun työntekijöillä on sopimukset vain vuodeksi kerrallaan.

Päivystyksestä ei makseta

Sairaanhoitajat työskentelevät koulun terveysasemalla kello 7.30–16. Oppilaat voivat tulla terveysasemalle ennen koulua tai ruokatunnilla, jos tuntevat itsensä kipeiksi. Yksi hoitaja jatkaa työpäivän jälkeen päivystäjänä, joka vastaa puhelimeen ja menee tarvittaessa katsomaan oppilasta illalla. Päivystyksiä on joka kolmas viikonloppu, ja iltapäivystyksiä on kahdesta kolmeen viikossa. Niistä ei makseta ylimääräistä.

”Oppilaat tulevat vastaanotolle enimmäkseen pienten vaivojen – flunssan, kuukautiskivun tai päänsäryn – takia. Annan reseptivapaata lääkettä ja lohdutan. Arvioin, voiko oppilas mennä tunnille vai jääkö hän lepäämään terveysaseman sängylle. Asuntolaan oppilaat eivät saa mennä päivällä ilman valvontaa. Jos on vakavampaa vaivaa, varaan ajan kylän lääkärikeskukseen.”

Monilla oppilailla on vakituisia lääkityksiä, esimerkiksi adhd-lääkkeitä. Sairaanhoitaja koordinoi, että lääkkeitä on viikoksi asuntolassa ja ohjeistaa myös asuntolan hoitajat niistä.

Millan työpäivä kuluu suurimmaksi osaksi tietokoneella. Hän vastaa sähköposteihin, kirjoittaa hoito-ohjeita asuntolalle, on yhteydessä lääkäriin ja vanhempiin ja yrittää jahdata oppilaita hoidontarpeen jatkoarviointiin. Sairaanhoitajat varaavat oppilaille niin hampaiden oikomishoidot kuin fysioterapian. Niitä varten pitää tilata dokumentit oppilaiden kotimaista ja järjestää heidän vientinsä hoitoon.

Koulu on laskettelupainotteinen, mikä tarkoittaa, että oppilaat viettävät talvella rinteessä kaksi päivää viikossa. Se teettää työtä myös sairaanhoitajille.

”Rinteeseen tarvitaan valvojia, ja pieniä lasketteluonnettomuuksia on päivittäin. Yleensä ne ovat nivelsiteiden revähtymiä”, Milla kertoo.

Työkieli on englanti, mutta koska koulu on ranskankielisellä alueella, täytyy osata myös ranskaa. Sille on käyttöä esimerkiksi apteekin ja lääkäriaseman kanssa asioitaessa.

Yöllä painaa vastuu

Suurin osa opettajista asuu kampuksella asuntoloissa. Myös Millan perheen koti on asuntolassa omassa kolmiossa. Hänen miehensä työskentelee asuntolan valvojana. Hätätilanteessa oppilaat voivat tulla yöllä koputtamaan työntekijöiden ovia.

”Oppilaat tulevat ympäri maapalloa, ja sairauden tai onnettomuuden sat­tuessa me sairaanhoitajat olemme lasten vanhempien pääkontakti. Esimerkiksi epämääräinen vatsakipu yöllä jää useimmiten sairaanhoitajan päätettäväksi: lähetetäänkö oppilas alas vuorelta sairaalaan vai odotellaanko aamuun. Vastuun kantaminen yksin keskellä yötä on välillä vaikeaa.”

Asunnon vuokra on sveitsiläisittäin erittäin edullinen, 1 300 Sveitsin frangia eli noin 1 400 euroa kuukaudessa. Vapailta markkinoilta sillä saisi kalliissa Sveitsissä vain pienen yksiön.

”Meillä on harvinainen etu, oma ulko-ovi suoraan pihalle. Saimme tämän asunnon kahden koiramme ja kissamme takia. Koulun ruokalassa voimme syödä ilmaiseksi kolmesti päivässä.”

Millan palkka on noin 6 400 euroa kuukaudessa. Verojen ja vähennysten jälkeen siitä jää käteen noin 4 300 euroa. Perheen pakollinen sairausvakuutus maksaa noin 1 400 euroa kuukaudessa.

”Palkkani kuulostaa hyvältä, mutta hintataso ja sairausvakuutus huomioon ottaen palkkani vastaa noin 2 000 euron kuukausipalkkaa Suomessa.”

Emil ja Sini voivat käyttää vanhem­piensa kanssa koulun harrastustiloja, muun muassa taidehuoneita, kirjastoa, isoa kuntosalia ja kiipeilyseinää.

Emil ja Sini aloittivat kylän ranskankielisessä koulussa 4-vuotiaina. Koulu on Millan mielestä hyvin vanhanaikainen, kuin 60-luvun koulu Suomessa. Kun lapset ovat 13-vuotiaita, he siirtyvät todennäköisesti sisäoppilaitoksen kouluun. Työntekijöiden lasten ei tarvitse maksaa kallista lukukausimaksua.

”Meidän maksettavaksi jäävät kuitenkin esimerkiksi univormut, matkat ja tukiopetus. Jo univormun pakollinen takki maksaa 500 frangia.”

Koulussa käytettävä englanti on Emilin ja Sinin vahvin kieli.

”Minun kanssani lapset puhuvat suomea, ja isänsä kanssa he puhuvat englantia ja ranskaa sekaisin. Ympäristö on superkansainvälinen. Lapsista on ihan normaalia, että ihmiset puhuvat 60 eri kieltä, ovat eri näköisiä ja heillä on erilaisia kulttuureja ja uskontoja.”

Paljon kiusaamista

Sisäoppilaitoksessa on Millan mukaan paljon kiusaamista. Siksi henkilökuntaan kuuluu lastensuojelutyöntekijä, jonka yksi tehtävä on puuttua kiusaamiseen ja riitoihin. Koulupsykologeja on kaksi. 

”Ahdistusta ja masennusta on paljon. Oppilaiden taustat vaihtelevat, ja jotkut näkevät vanhempiaan vain juhlapäivinä.”

Milla on huomannut, että upporikkaaseen perheeseen syntynyt lapsi ei välttämättä ole tottunut pitämään itsestään huolta, koska lastenhoitajat ja siivoojat ovat tehneet kaiken.

”Sisäoppilaitoksessa eläminen ei sovi kaikille, sillä täällä vaaditaan paljon ja joutuu hoitamaan asioita itsenäisesti. Syyslukukauden aikana osa oppilaista karsiutuu ja palaa kotiin.”

Millalla on kahden ja puolen kuukauden palkallinen kesäloma, mutta tänä vuonna hän jatkoi työtään kesäleirillä saadakseen rahaa koko perheen Suomen-matkaan jouluna. Edellisen kerran perhe kävi Suomessa kaksi vuotta sitten.

Vaikka työsopimus on vain vuodeksi kerrallaan, Milla on työpaikkaansa tyytyväinen.

”Mukavinta työssäni on koulun yhteisö. Kun aloitin täällä, ensimmäisen vuoden tuntui lähes oudolta, että kaikki hymyilevät ja kyselevät kuulumisia. Lapsilla on paljon kavereita toisten työntekijöiden lapsista. Palkka riittää elämiseen, jos asuu kampuksella.”