Tehyn puheenjohtaja: Someraivo on vaaraksi paitsi yksilöille myös yhteiskunnalle

”Vittu mitä paskaa! Häpeäisit saatanan lehmä!” kirjoitti terveydenhuollon ammattilainen minulle lähettämässään viestissä. Paljon pahempiakin viestejä sain läpi yöt puhelimeeni kunta-alan neuvottelutuloksen syntymisen jälkeisinä päivinä. Kollegoiltani. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta, joiden erityisosaamista on toisen ihmisen kohtaaminen.

Tiedostan, että ammattijärjestön puheenjohtaja hoitaa julkista tehtävää, jossa altistuu aika ajoin kovallekin arvostelulle. Asiapohjainen kritiikki on aina tervetullutta, mutta toista ihmistä kohtaan ei voi käyttäytyä miten tahansa. Minusta kenenkään ei pitäisi joutua kasvattamaan norsun nahkaa kestääkseen työssään kohtaamaa vihaa ja uhkailua.

Vaikka puheenjohtajan tulee kestää enemmän kuin jäsenen, on olemassa raja. Se raja ylitettiin muutama viikko sitten.

Stylisti Teri Niitti julkaisi pari vuotta sitten Instagram-kuvan lentokoneessa imettäneestä äidistä. Teko oli ajattelematon, eikä hän varmasti tiennyt, mitä yksi somepäivitys saisi aikaan.

Someviha riistäytyi käsistä, ja Niitti otti sen raskaasti, koska se kosketti myös hänen äitiään. Hän joutui hakeutumaan terapiaan käsittelemään someraivon seurauksia ja sai reseptilääkkeet masennukseen. Emme koskaan saa tietää, kuinka tämä auttoi, sillä Niitti kuoli sydänvaivojen seurauksena joulupäivänä alle vuoden kuluttua tapahtumasta. Kuollessaan hän oli 43-vuotias.

Someraivo on vaaraksi paitsi yksilöille myös yhteiskunnalle. Koska kovimmin raivoavan joukon kanssa ei synny dialogia, maltillisempi enemmistö saattaa vetäytyä yhteiskunnallisesta keskustelusta kokonaan.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari kiinnitti huomiota poliitikkojen rumaan kohteluun jo vuonna 2011. Hän piti internetissä yleistynyttä uhkailua vaarana demokratialle. Kuka viitsii hakeutua poliitikoksi? hän kysyi Ylen haastattelussa.

Esimerkkejä uhkailusta riittää: Pääministerikautensa kesken jättänyt Jyrki Katainen totesi haluavansa ”toisenlaisen elämän”. Valtiovarainministeri Alexander Stubbin kodin ikkunoista ammuttiin sisään ilmakiväärillä. Hän mietti itkien, voiko olla ammatissa, joka asettaa oman perheen vaaraan.

Minä lähdin mukaan ammattiyhdistysliikkeeseen, koska minua ajaa vahva halu muuttaa alamme työoloja sekä parantaa palkkatasoamme. Sama polte on ajanut minut tehyläisten puheenjohtajaksi. Koen vahvan järjestömme kannattelevana ja turvallisena yhteisönäni. Minun Tehy-perheenäni.

Tein parhaani neuvottelupöydässä ja olin vilpittömän ylpeä siitä joukkovoimasta, jonka jäsenistö työtaistelussaan näytti ja jonka ansiosta saimme epäreilulle lomarahaleikkaukselle kompensaatiota. Kun neuvottelutulos lopulta syntyi, olin hyvin ylpeä Tehy-perheestämme. Me teimme sen yhdessä.

Someraivon kohteena oleminen on tilanne, jota en toivo kenellekään.

Vaikka raivo sattui ja meni ihoni alle, olen onnellinen siitä, että minulla on tallella herkkyyttä tuntea kipua. Olen onnellinen myös siitä, että kokemus ei himmentänyt paloani luottamustehtävään eikä hinkuani tavoitella rohkeasti parempaa työelämää meille tehyläisille.

Anna sinäkin elämän tuntua iholla ja mennä sen allekin. Vain siten pysymme inhimillisinä.