Meidän tehyläisten työ on katsoa kohti – silloinkin, kun kukaan muu ei sitä tee

Kesällä seitsemän entistä kätilöopiskelijaa kokoontui istumaan iltaa ja juhlimaan ystävyyttä, joka syntyi yli 28 vuotta sitten nyt jo lakkautetulla Kätilöopistolla. Grilliin sujahti kesäkurpitsaa, parsaa, herkkusieniä ja halloumia.

Nostimme maljan meille seitsemälle upealle naiselle. Jokainen kertoi vuorollaan, millaisen ensivaikutelman oli saanut toisesta tammikuisena pakkasaamuna Helsingin Kumpulassa vuonna 1997. Kuinka oikeaan olimme osuneetkaan niissä. Siinä meitä oli paitsi seitsemän kätilöä ja sairaanhoitajaa myös seitsemän äitiä, 11 entistä ja nykyistä pitkää parisuhdetta ja liittoa, 22 lasta, neljä esihenkilöä, kaksi sairaalakätilöä ja yksi lapsettomuusklinikan kätilö sekä kaksi sinkkua.

Vaikka emme opintojen alussa voineet tietää, minne elämä meitä kuljettaa, näimme toisistamme heti sen tärkeimmän: ihmisyyden ja sisimmän.

Meidän tehyläisten työ on osata katsoa kohti. Niissäkin hetkissä, kun kukaan muu ei sitä tee.

Toisen ihmisen näkeminen on suurinta ihmisyyttä, ja meistä kasvaa koulutuksen ja ammattiemme myötä kohtaamisen ammattilaisia. Se, että saa ammattilaisena olla ihminen ihmiselle hetkellä, jolloin hän tarvitsee apua, on hyvin merkityksellistä ja erityisen tärkeää tämän yhteiskunnan kannalta. Me – sinä ja minä ja meidän kollegamme – olemme osa tämän maan kivijalkaa. Ilman meidän osaamistamme ei olisi kansakuntaa nimeltä Suomi.

Samalla me tehyläiset olemme ihan tavallisia ihmisiä ammattiemme takana. Meillä on aivan samat ongelmat kuin meidän asiakkaillamme.

Kun tuntuu, että maailma hajoaa, minua ovat kannatelleet ystävät, työkaverit ja vanhat opiskelukaverit.

Käymme läpi lapsettomuushoitoja, sairastumme vakavasti ja pysyvästi. Rämmimme läpi ruuhkavuosien potien huonoa omaatuntoa lämmittäessämme hätäisesti einesmaksalaatikkoa lapsille kolmatta kertaa saman viikon aikana. Käymme läpi vaikeita avioeroprosesseja, valvomme öitä miettien, millä ihmeellä maksamme yllättäen rikkoutuneen auton korjauskulut. Rakastumme palavasti, rakastelemme intohimoisesti, matkustamme Italiaan ja syömme pasta alle vongolea.

Kun tuntuu, että maailma hajoaa, minua ovat kannatelleet ystävät, työkaverit ja vanhat opiskelukaverit.

Sinä, joka aloitit juuri opintosi tällä upealla alalla: katsahda ympärillesi. Siinä on ihmisiä, jotka vuosikymmenten jälkeen tuntevat sinut sinuna, kannattelevat, halaavat ja nauravat kanssasi. Tulet kohtaamaan maailman parhaita työkavereita, jotka ovat rinnallasi muuallakin kuin liian kiireisessä yövuorossa.

Olet valinnut maailman parhaan alan, etkä koskaan tule katumaan, että löysit perille.