Työpaikkojen kahvihuoneiden mukeissa on jotakin erityisen liikuttavaa. Sairaalamaailmassa kollegani mukissa luki vuosien ajan ”I’m single”. Siviilisäädyn muututtua mukin sai seuraava sinkku. Kiertopalkinnosta muodostui sisäpiirivitsi.
Muki voi kertoa omistajastaan enemmän kuin arvaammekaan. Se voi olla kannanotto, muisto tai äänetön viesti. Mukit kuulevat naurut, jotka saavat vatsalihakset helliksi. Niiden äärellä lasketaan päiviä seuraavaan lomaan, puhutaan rakoilevasta parisuhteesta tai jaetaan huoli läheisen sairastumisesta.
Joskus jaksamiseen riittää muutama minuutti kahvihuoneen rauhassa, mukillinen höyryävää teetä ja kollega, joka kysyy, miten menee.
Tehyläisten työpaikoilla mukien äärellä koetaan jotakin aivan erityistä. Työssä, jossa kohdataan jatkuvasti toisten ihmisten tarpeita, hätää ja huolia, tarvitaan myös hetkiä, jolloin voi laskea hartiat alas ja hengähtää kahvikupin äärellä.
Joskus jaksamiseen riittää muutama minuutti kahvihuoneen rauhassa, mukillinen höyryävää teetä ja kollega, joka kysyy, miten menee. Toisinaan on päiviä, jolloin toivoo, että saisi olla taukotilassa hetken kahdestaan mukinsa kanssa.
Meillä Tehyn keskustoimistolla Helsingin Vallilassa on sisustukseen sopivat Iittalan Teema-sarjan mukit. Tunnustan silti ikävöiväni sairaalamaailman toinen toistaan mieleenpainuvampia kuppeja, jotka paljastivat työyhteisöstä enemmän kuin astiakaappiin kurkistaessa olisi arvannut. Salaa kadehdin työkaverini Matiaksen Paavo ja Vuokko -mukia, jota hän uskollisesti kuljettaa mukanaan kapinoiden pastellinsävyisiä yhteisiä mukeja vastaan.
Työyhteisöön tutustuminen kannattaa aloittaa organisaatiokaavion sijaan mukikaapista. Ja jos piipahdat meidän toimistolla, olemme todellisuudessa värikkäämpi sakki kuin Iittalan tehtailta tullut astiasto antaa ymmärtää.
