Kerttu, 5, lyö ja manipuloi ilman syyllisyyttä – kuinka auttaa tunnekylmää lasta?

Käytösongelmaisesta ja tunnekylmästä lapsesta ei kasva automaattisesti narsistia.

Kuvateksti
Tunnekylmät piirteet vahvistuvat, jos lapsi saa ensimmäisinä elinvuosinaan puutteellista hoivaa. Kuva: iStock

Kerttu, 5, manipuloi usein päiväkotiryhmänsä muita lapsia. Hän pystyy olemaan väkivaltainen ja aggressiivinen suunnitelmallisesti ja tarvittaessa hillitsemään itsensä. Pahaa tehtyään hän ei tunne syyllisyyttä eikä kadu.

Yleensä Kerttu on välinpitämätön. Jos hän näyttää tunteensa, ne vaikuttavat epäaidoilta ja pinnallisilta.

Kerttu on kuvitteellinen tyttö, mutta hänen kaltaisensa lapsi on tuttu monelle lasten kanssa työskentelevälle ammattilaiselle. Kyse on jostain syvemmästä kuin “vain” käytöshäiriöistä. Syynä voi olla tunne-elämän poikkeavuus, jota kutsutaan tunnekylmyydeksi.

Lapsen tunnekylmyys on yleensä yhteydessä vakaviin käytöshäiriöihin. On myös mahdollista, että lapsi on tunnekylmä, mutta hänellä ei ole käytöshäiriöitä. Tällöin taustalla on todennäköisesti lapsuusiän trauma.

– Tunnekylmyys ei ole yleistä. Jos viidellä prosentilla lapsista on käytöshäiriöitä, niin tästä joukosta vähemmistöllä on tunnekylmiä piirteitä, sanoo psykologian tohtori, dosentti Taina Laajasalo.

Hän on tutkinut tunnekylmyyttä suomalaisilla lapsilla lastenpsykiatrian professorin Eeva Arosen kanssa.

Tunnekylmyys ja käytöshäiriöt ennustavat psykososiaalisia ongelmia ja psykiatrisia sairauksia myöhemmin elämässä.

– Mutta tämä ei missään nimessä tarkoita, että tunnekylmästä lapsesta tulee automaattisesti nuorisorikollinen tai aikuinen psykopaatti. Tunnekylmiin piirteisiin voidaan vaikuttaa hoitamalla vanhemmuutta sekä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Joskus tunnekylmät piirteet vähenevät myös ilman hoitoja, Laajasalo korostaa.

Tunnekylmyyden taustalla on sekä geneettisiä että ympäristötekijöitä. Vaikka perimästä puhuminen koetaan vaikeaksi, tutkimusten mukaan näyttää siltä, että periytyvyys on kohtalaisen voimakasta.

Nykyään ajatellaan, että perimä luo tietyn alttiuden tunnekylmyyteen, mutta kasvuolot ja muut ympäristötekijät joko edistävät tai hillitsevät tunnekylmien piirteiden kehittymistä.

– Tunnekylmät piirteet vahvistuvat, jos lapsi saa ensimmäisinä elinvuosinaan puutteellista hoivaa tai jos häntä laiminlyödään ja kohdellaan kaltoin. Jos taas lapsi saa rakkautta, läsnäoloa ja huolenpitoa, tunnekylmyys ei vahvistu, vaan lapsesta voi tulla vaikkapa jonkin kylmäpäisyyttä vaativan ammatin osaaja.

Kukaan lapsi ei ole syntyjään paha. Tunnekylmyys kannattaa mieltää jatkumona, jonka ääripäähän sijoittuvat piirteen patologiset muodot.

Leimaamista on vältettävä, kun puhutaan lapsen tunnekylmyydestä, Laajasalo muistuttaa.

– Kukaan lapsi ei ole syntyjään paha. Tunnekylmyys kannattaa mieltää jatkumona, jonka ääripäähän sijoittuvat piirteen patologiset muodot.

Laajasalo korostaa myös, että empatian ja syyllisyyden puute ei automaattisesti tarkoita, että lapsi on tunnekylmä. Kyse voi olla tilapäisestä käyttäytymisestä, jonka syynä on haastava elämänvaihe tai erilaiset menetykset lapsen elämässä.

– Kun näitä piirteitä havaitaan lapsessa, on aina pohdittava, ovatko ongelmat jatkuvia ja ilmenevätkö ne päiväkodin lisäksi myös kotona.

Tunteetonta ja kylmää käyttäytymistä voivat selittää myös muut mielenterveyden ongelmat. Kun tunnekylmyyttä epäillään, tarvitaankin aina laajat ja huolelliset tutkimukset erikoissairaanhoidossa.

Mitä varhaisemmin lapsen tunnekylmyyteen reagoidaan, sitä tehokkaammin piirteisiin ja käytöshäiriöihin voidaan vaikuttaa. Tunnekylmyys voidaan havaita tutkimusten mukaan jo 3–4-vuotiaana.

On olemassa hoitomuotoja, joilla voidaan vaikuttaa käytösongelmiin ja tunnekylmiin piirteisiin. Pienten lasten osalta näyttää olevan tehokkainta, että työstetään vanhemmuutta: työskennellään yhdessä vanhempien kanssa vaikuttamalla kasvatustyyliin sekä vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen.

– Lämpimän ja sensitiivisen vanhemmuuden on osoitettu suojaavan tunnekylmien piirteiden kehittymiseltä ja vähentävän käytösongelmia. Vanhemmalle on annettava välineitä positiiviseen vuorovaikutukseen. Lapsi tarvitsee runsaasti empatiaa, huomiota, kuuntelemista ja palkitsemista, mutta myös selkeitä rajoja ja sääntöjä sekä johdonmukaisuutta niiden noudattamisessa, Taina Laajasalo sanoo.

Rankaiseminen on usein tehotonta, jos lapsella on tunnekylmiä piirteitä. Siitä seuraa vain kierre, joka lisää käytösongelmia.

Seuraamuksia, kuten aikalisää tai etuoikeuksien menettämistä, pitäisi käyttää säästeliäästi.

– Rankaiseminen on usein tehotonta, kun kyseessä on lapsi, jolla on tunnekylmiä piirteitä. Siitä seuraa vain kierre, joka lisää käytösongelmia.

Tunnetaitojen opettaminen lapselle voi auttaa vähentämään käytöshäiriöitä­ ja tunnekylmyyttä. Vanhemmat lapset ovat saaneet apua myös intensiivisestä yksilötyöskentelystä.

Varhainen tuki on kaiken kaikkiaan erittäin tärkeää, Laajasalo painottaa.

– Yhdessä vaiheessa karsittiin rankasti varhaisen tuen käytäntöjä, kuten neuvoloiden kotikäyntejä. Onneksi nyt on herätty siihen, että lapset ja lapsiperheet todella tarvitsevat niitä.

 

Huomaa hyvä

  • Lapsen syyllisyyden, katumuksen ja empatiakyvyn puute voivat johtua monesta syystä. Pitkään jatkuessaan tilanne vaatii aina ammattilaisen huolellisen arvion.
  • Tunnetaitojen opettaminen, esimerkiksi tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, hyödyttää kaikkia lapsia.
  • Lasten käytösongelmiin ja tunnekylmiin piirteisiin voidaan vaikuttaa tukemalla vanhemmuutta ja vaikuttamalla kasvatuskäytäntöihin.
  • Hyvän huomaaminen lapsessa on keskeistä niin kotona, koulussa kuin päiväkodissa.

Teksti Tiina Suomalainen