Vastasyntyneen vakava aivovaurio voi synnytyksessä ilmaantua huomaamatta, mutta se ei ole aina väistämätön. Noin viidesosa kaikista aivovauriotapauksista olisi voinut hyötyä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä.
Husin ja Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että aivovaurio olisi ollut mahdollisesti vältettävissä puolessa niistä tapauksista, joissa synnytyksen alussa sikiön sykekäyrärekisteröinti oli normaali.
"Hoidon laatu synnytyksen aikana on ratkaisevaa. Ammattitaitoinen henkilöstö, osaava sykekäyrän tulkinta ja oikea-aikainen reagointi sikiön ahdinkotilan merkkeihin voivat pelastaa hengen tai estää aivovaurion", toteaa kätilö ja tutkija Mikko Tarvonen Husista.
Pitkään on ajateltu, että suurin osa vastasyntyneiden aivovaurioista saa alkunsa jo ennen synnytystä, eikä niitä voida estää sairaalassa.
Vastasyntyneen hypoksis-iskeemistä enkefalopatiaa on pitkään pidetty vauriona, jonka esiintyvyys on kehittyneissä maissa jo niin matala kuin voi olla.
Hapenpuutteesta johtuva aivovaurio eli hypoksis-iskeeminen enkefalopatia (HIE) on yksi yleisimmistä vastasyntyneiden kuolemansyistä maailmassa.
Tutkimus tuo uutta toivoa synnytyssairaaloihin, vaikka vastasyntyneiden hypoksis-iskeemisen enkefalopatian esiintyvyyttä on pidetty jo hyvin alhaisena kehittyneissä maissa.
"Hyvällä synnytyksenaikaisella hoidolla arvioitua useampi happivajeen aiheuttama aivovaurio on ehkäistävissä ja moni elämä pelastettavissa. Tuloksemme ovat sopeutettavissa kaikkiin synnytyksiin maailmanlaajuisesti, synnytyspaikasta riippumatta."
Tutkimusasetelmassa selvitettiin aivovaurion syntytapaa ja ajankohtaa analysoimalla sykekäyrämittauksia sekä tutkimalla hapenpuutteen merkkejä napanuorasta ja vastasyntyneen verestä. Lisäksi istukan kudosta tutkittiin mikroskooppisesti.
20 vuoden ajalta kerätyssä tutkimusaineistossa oli mukana reilut 317 000 täysiaikaista Hus-alueen sairaaloiden synnytystä vuosilta 2005–2024.
Hapenpuutteen aiheuttama aivovaurio todettiin 314 lapsella. Tutkimusjoukosta suljettiin pois tapaukset, joissa aivovaurion taustalla oli todennetusti geneettinen tai synnynnäiseen sairauteen liittyvä syy.
Tulokset olivat selkeitä: jos sykekäyrän poikkeavuus oli havaittavissa jo sairaalaan tullessa, riski jo syntyneeseen aivovaurioon oli 11-kertainen. Vakavimmat tapaukset, mukaan lukien kuolemat, liittyivät selkeimmin poikkeaviin käyriin synnytyksen alussa.
Vaikka osa aivovaurioista syntyy nopeissa, yllättävissä tilanteissa, kuten istukan irrotessa ennenaikaisesti, tutkimuksessa eroteltiin nämä tapaukset muista. Sen jälkeen jäi jäljelle ryhmä, jossa jopa 50 prosenttia tapauksista arvioitiin ehkäistäviksi. Kun mukaan laskettiin myös tilanteet, joissa sykekäyrä oli jo tullessa poikkeava, ehkäistävissä arvioitiin olleen 22 prosenttia tapauksista.
Lähes puolet hapenpuutteen aiheuttamista aivovaurioista ilmeni niin sanotuissa matalan riskin raskauksissa. Tämä tarkoittaa, että pelkkä riskianalyysi raskausaikana ei riitä, vaan ratkaisevaa on se, miten synnytys etenee ja miten ahdinkotilan merkkeihin reagoidaan.
Tutkimus on julkaistu American Journal of Obstetrics and Gynecology -tiedelehdessä.
