”Jokainen päivä on seikkailu”

”Hyvä koulunkäynninohjaaja on läsnäoleva, kiinnostunut, rauhallinen ja keskittymiskykyinen”, määrittelee Satu Keskitalo, 59. Satu työskentelee toimiluokan koulunkäynninohjaajana Järvenpään yhteiskoulussa. Toimiluokan oppilaat tarvitsevat koulunkäyntiin vaativaa erityistukea. Satu työskentelee luokka-asteilla 1–9, ja kussakin luokassa on kuusi oppilasta.

Oppilailla on esimerkiksi cp-vamma, kehitysvamma tai neuropsykiatrisia haasteita. Kaikki eivät puhu. Joukossa on myös näkö- ja kuulovammaisia, joten tavanomainen vuorovaikutus ei kaikkien kanssa onnistu. Ahkerassa käytössä ovat ilmeiden ja eleiden lisäksi kuvakortit ja -kansiot, tukiviittomat sekä pikapiirtäminen. Osa käyttää tietokonetta silmillään. 

”Osa tarvitsee apua koko loppuelämänsä ajan. Osalla on mahdollisuus edistyä niin, että he pärjäävät pienellä avulla.”

Jokaisella oppilaalla on oma ohjaaja, ja sen lisäksi on neljä kaikille yhteistä ohjaajaa, jollaisena Satu työskentelee. Työtä tehdään kahdessa vuorossa niin, että osa ohjaajista tulee työhön aamulla aikaisin ja myöhemmin tulevat työskentelevät iltapäivästä pidempään. Näin päivällä on täysi miehitys. 

Satu kuvaa koulunkäyntiä elämän perusasioiden opetteluksi. Koulussa opitaan taitoja, joita itsemääräämisoikeuden toteutuminen vaatii. Opetus tähtää siihen, että lapsi voi esimerkiksi ilmaista mieltymyksiään ja myös jossain määrin toteuttaa niitä itse. 

”Seisominen ja käveleminen ovat tärkeitä taitoja. Niitä harjoitellaan aktiivisesti, jotta taidot kehittyisivät.”

Oppilaille opetetaan myös pukemista ja syömistä. Tunneilla käydään läpi vuodenaikoja, päivämääriä, kellonaikoja ja säätä. Osa oppilaista opettelee käyttämään kynää, ja osa oppii lukemaan. Oppilailla on myös kodinhoitoon liittyviä tehtäviä.

Peruskoulun jälkeen oppilas voi hakea jatkokoulutukseen esimerkiksi Ammattiopisto Spesiaan, joka toimii Järvenpäässä.

Syöttämistä ja lääkehoitoa

Sadulla on lähihoitajan koulutus. Se antaa hänen mielestään työhön hyvät perustaidot ja -tiedot. Työhön kuuluu myös perushoitoa eli esimerkiksi wc-käyntejä ja syöttämistä. Jotkut oppilaat saavat ravinnon peg-letkun kautta. Oppilaat tarvitsevat päivän aikana myös lepoa.

Säännöllistä lääkitystä on esimerkiksi epilepsiaan ja erilaisiin kiputiloihin. Lääkehoitoon osallistuvat henkilökunnasta vain ne, jotka ovat käyneet työnantajan järjestämän koulutuksen ja saaneet luvan antaa lääkkeitä. 

Työtä tehdään yhteistyössä erityisopettajien, eri alojen terapeuttien ja vanhempien kanssa.

”Opettaja asettaa oppilaalle tavoitteet, ja töitä tavoitteiden saavuttamiseksi tehdään yhdessä. Täällä iloitaan näennäisesti pienistä asioista, joiden saavuttaminen on voinut vaatia paljon ponnistelua.”

Fysioterapeutti ohjaa oppilaan kuntoutusta ja neuvoo ohjaajille, miten tukea lasta koulun arjessa esimerkiksi seisomisen ja kävelemisen opettelussa. Lapsilla saattaa olla raajojen spastisuutta, mitä pyritään vähentämään fysioterapeutin ohjeilla niin, että lapsi pystyy käyttämään raajojaan.

”Yhteistyö fysioterapeutin kanssa antaa arkeen varmuutta siitä, että teemme oikeita asioita.”

Keskity lapseen

Satu Keskitalo työskenteli aiemmin vaatetusalalla, mutta puolison menetys muutti hänen arvomaailmaansa ja hän haki opiskelemaan lähihoitajaksi. Harjoittelussa hän huomasi viihtyvänsä lasten seurassa ja pystyvänsä hyödyntämään myös entisestä ammatista tuttua luovuutta.

Satua kiehtovat erityislasten kekseliäisyys ja arvoituksellisuus. 

”Jokainen päivä lasten kanssa on seikkailu.” 

Erityislasten kanssa on tärkeää viettää paljon aikaa. Näin oppii tuntemaan heidät ja löytää yhteisen tavan kommunikoida. Keskeistä ovat luottamuksen rakentaminen, tiivis läsnäolo ja keskittyminen. 

”Lapset huomaavat heti, jos yrittää tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa.”

”Eleiden ja ilmeiden tulkinta tekee työstä mielenkiintoista ja myös tärkeää. Lapsi saattaa esimerkiksi ilmaista käytöksellään kipua.”

Lapsilla on huonoja päiviä siinä missä kaikilla muillakin. Erityislasten tunnetilat myös vaihtelevat herkästi, joten ohjaajan pitää olla tarkkana, millaisella mielellä lapsi kunakin päivänä ja hetkenä on. 

”Jos huomaan, että tänään on huono päivä, asetan tavoitteet matalalle.”

Luokassa on käytössä ”Huomaa hyvä” -menetelmä. Sen idea on keskittää huomiota virheiden sijasta niihin asioihin, jotka sujuvat hienosti. Tunnetaitoja opetellaan esimerkiksi kuvakorttien avulla. Kuvakorteista lapsi voi osoittaa, miltä hänestä tuntuu. Tunne voidaan nimetä ääneen ja miettiä yhdessä, mikä voisi helpottaa vaikeaa tunnetta.

Tieto tuo varmuutta

Mitä haluaisit oppia lisää? 

”Haluan tietää aina enemmän lasten diagnooseista ja oireyhtymistä. Tieto auttaa erottamaan lapsen persoonan hänen vammoistaan ja rajoituksistaan”, Satu vastaa.

Tieto auttaa ymmärtämään lapsen rajoitteet, ohjaa reagoimaan oikein ja opettaa suhtautumaan tilanteisiin. Tieto antaa myös varmuutta siitä, että tekee oikeita asioita oikeaan aikaan.

Työkavereitaan Satu kehuu vuolaasti: tiimissä on hyvä yhteishenki. Kun ­useampi ihminen tuntee oppilaan, ratkaisu mahdollisiin ongelmiin saattaa löytyä yhteisestä pohdiskelusta: mistä tässä mahtaa olla kyse, kun oppilas käyttäytyy tai reagoi näin? 

”Jatkuva yhteinen pohdinta voi johtaa uuteen oivallukseen lapsesta.”

Myös työnantaja saa Sadulta kiitosta. Työlle on hyvät resurssit, ja työntekijät saavat lisäkoulutusta esimerkiksi juuri lasten diagnooseista ja oireyhtymistä.

”Meidän ei tarvitse kokea kuluttavaa riittämättömyyden tunnetta, mikä auttaa tekemään työn hyvin. Paras kiitos tulee vanhemmilta, jotka kertovat, että lapsi tulee kouluun mielellään.”