Suljetulla osastolla

Tyksin Kompassisairaalan osastolla M2 pääsee halutessaan retkeilemään Teijon kansallispuistoon tai Kreikan rannoille. Tosin ainoastaan virtuaaliseen todellisuuteen johdattavien VR-lasien kautta. Aistihuoneen jatkuvasti täydentyvästä valikoimasta löytyy myös erilaisia tuoksuja, jumppamattoja, kuplamuovia, lämpöpeittoja, tasapainolautoja, silmälappuja ja musiikin tahtiin värisevä säkkituoli. Niillä potilaat voivat säädellä tunteitaan aistien avulla.

”Potilailla saattaa olla esimerkiksi aistiyliherkkyyttä, jolloin on helpottavaa päästä yhteisistä tiloista tai kahden potilaan asuttamasta huoneesta rauhoittumaan aistihuoneeseen. Alun perin kaikilla piti olla yhden hengen huone, mutta nykyisessä ylipaikkatilanteessa se ei täysin toteudu”, sanoo sairaanhoitaja Ville Päivärinta, 43.

Ville työskentelee psykiatrisen sairaalan Mielialahäiriöosastolla M2, jossa hoidetaan aikuisten vaikeita mielenterveyden häiriöitä silloin, kun avohoito ei riitä. Lääkärin lähetteellä osastolle tulevilla potilailla saattaa olla masennusta ja ahdistuneisuutta, kaksisuuntainen mielialahäiriö, erilaisia persoonallisuuden häiriöitä, pakko-oireisia häiriöitä ja yhä enemmän myös syömishäiriöitä.

Rakennus ja puitteet ovat uudet. Kompassisairaala aloitti toimintansa syksyllä 2024.

Perusasiat kuntoon

Potilaiden vuorokausirytmi on yleensä sekaisin osastolle tullessa.

”Lähdemme sen korjaamisesta liikkeelle. Mikään lääkitys itsessään ei auta, jollei tällainen perusasia ole kunnossa.”

Rytmiä oikaistaan aina samanlaisena toistuvan päiväohjelman avulla, jota rytmittävät herääminen joka päivä kello 7.30, ruokailut, lääkkeiden jako, terapiatapaamiset, keskustelut ja ulkoilut tai muu potilaista itsestään lähtevä puuhailu sekä hiljaisuus kello 22 ­lähtien.

M2 on suljettu osasto.

”Suljetulla osastolla saattaa olla klangi, että täällä potilaat ylilääkitään zombeiksi. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä mielialahäiriöt pyritään avaamaan ennemmin keskustelulla kuin lääkityksellä. Potilaan vaikea olo voi johtua vaikkapa pettymyksestä, vihasta tai surusta. Olo voi purkautua itkuna tai raivona, ja silloin on hedelmällisin aika käsitellä asiaa – niin kornilta kuin se kuulostaakin. Pääsemme kiinni tunnereaktion takana olevaan tunteeseen, ja voimme auttaa potilasta käsittelemään tunnetta ja elämään sen kanssa.”

Tunnereaktiot voivat olla voimakkaita ja äkillisiä. Kun tunnesäätely ei ole kunnossa, reaktiona saattaa olla itsensä, toisen ihmisen tai tavaroiden vahingoittaminen.

”Potilaamme kohdistavat väkivallan pääsääntöisesti itseensä. Mutta osastolla on jatkuva väkivallan uhka, ja sen myötä työnantaja on tehnyt riskiarvion. Meillä on esimerkiksi hälytyslaitteet.”

Huonokuntoisemmat potilaat

Ville tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä. Osa hänen vuoroistaan on 12-tuntisia päivävuoroja.

Haastavaa on, että potilaat voivat aiempaa heikommin osastolle tullessaan. Potilaita tulee osastolle vuorokaudenajasta riippumatta.

”Etenkin viikonlopun yövuoroissa tulee aika usein uusia potilaita. Viime viikonloppuna tuli viimeinen uusi potilas kello 6.20 eli vain hieman ennen yövuoron päättymistä.”

Lisäksi osastot M1 ja M2 vastaavat vuoroviikoin kriisipuheluihin, joita tehostetun avohoidon piirissä olevat potilaat voivat soittaa. Puhelimeen vastaava hoitaja koettaa laukaista tilanteen keskustelemalla, jotta soittaja pääsisi vaikeimman olon yli, eikä hänen tarvitsisi hakeutua päivystykseen ja edelleen osastolle.

Muutoin työ yövuorossa on pääsääntöisesti potilaiden unen valvomista.

”Meidän potilaamme lähtökohtaisesti nukkuvat. Toisin on esimerkiksi psykoosiosastolla, jolla yöt saattavat olla vilkkaita.”

Riittämättömyyden tunteita

Villen pitää työssä kiinni se, ettei koskaan ole valmis.

”Joka päivä on mahdollisuus oppia uutta. Ymmärrys mielenterveydestä kasvaa jatkuvasti.”

Ville on ensimmäiseltä koulutukseltaan merkonomi. Tehtyään jonkin aikaa kaupan alan töitä hän päätti kokeilla työskentelyä tehtaassa, mutta hän kaipasi nopeasti ihmisläheisempään työhön. Hän valmistui ensin lähihoitajaksi vuonna 2014 ja sairaanhoitajaksi vuonna 2019.

Vuodenvaihteen jälkeen Ville valmistuu ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Hän arvelee, että tutkinnosta on todella paljon hyötyä työssä.

Osasto M2 on 14-paikkainen, mutta käytännössä potilaita on tällä hetkellä 18. Sellaista tilannetta ei voi tulla, että osaston sanottaisiin olevan täynnä. Kaikki hoitoa tarvitsevat otetaan vastaan.

Viime aikoina potilaita on ollut jatkuvasti ylipaikoilla.

”Se aiheuttaa meissä hoitajissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Omaa työtään ei pysty käytännössä tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Se sotii omaa hoitajaidentiteettiä vastaan. On päiviä, jolloin koko työaika menee akuuteimpien tulipalojen sammutteluun.”

Villen mukaan osaston potilaiden hoito vaatii todella paljon henkilökuntaresursseja.

”Esimerkiksi yhden syömishäiriöpotilaan ruokailun seurantaan ja valvontaan menee yhdeltä hoitajalta 1,5 tuntia ruokailua kohden. Loput 17 potilasta jaetaan aamuvuoron muiden viiden hoitajan kesken. Jos näistä viidestä kolme on kiinni hoitoneuvotteluissa, osastolle jää kaksi hoitajaa 13 potilaan kanssa. Se ei ole hirveän hyvä yhtälö.”