Päänsärkyhoitaja kaipaa uusia kollegoja: "Eniten täydennyskoulutuksesta hyötyisivät perusterveydenhuollossa työskentelevät hoitajat, sillä valtaosa päänsärkysairauksista hoidetaan siellä"

Päänsärkyhoitaja Marja Hassisen potilaat sairastavat kroonista migreeniä, Hortonin neuralgiaa tai kolmoishermosärkyä.

Kuvateksti
Kroonisen migreenin hoidossa uutta ovat estolääkkeet. Päänsärkyhoitaja Marja Hassinen opastaa potilasta pistämään lääkkeen itse.
Kuva: Vilja Harala

Päänsärky lienee kaikille tuttu oire, mutta päänsärkysairaudet ovat hoidettavia neurologisia sairauksia, jotka vievät pahimmillaan toimintakyvyn.

Marja Hassisen, 34, ura päänsärkysairauksien saralla lähti kunnolla käyntiin, kun niiden hoitoon erikoistunut neurologi Mikko Kallela pyysi häntä tutkimushoitajaksi. Lääkärikeskus Aavassa oli käynnistymässä päänsärkysairauksien hoitoon liittyviä lääketutkimuksia.

Päänsärkysairaudet, niiden hoito ja neurologia kiinnostivat Marjaa jo silloin, kun hän opiskeli terveydenhoitajaksi. Opinnäytetyönsä hän teki migreenin hoidosta.

”Olen itsekin migreenipotilas.”

Valmistuttuaan Marja haki neurologian työpaikkoja, mutta silloin ei vielä tärpännyt, joten hän työskenteli muun muassa unipoliklinikalla ja kirurgiassa. Päänsärkysairaudet eivät kuitenkaan unohtuneet, ja niiden pariin hän palasi neuvontahoitajana Suomen Migreeniyhdistyksessä.

Tällä hetkellä Marja jakaa työaikansa yksityisen Aavan, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä oman toiminimen kesken.

Aavassa hän työskentelee tutkimuskoordinaattorina ja pitää omaa vastaanottoa kahtena päivänä viikossa. Oma vastaanotto hänellä on myös Husin neurologian poliklinikalla, jossa hän työskentelee kolmena päivänä viikossa.

Oman toiminimen piikkiin hän pitää koulutuksia iltaisin esimerkiksi kroonisen migreenin hoitoon kehitetyistä uusista estolääkeistä.

Vastaanotolle tulevista aikuisista valtaosa sairastaa kroonista migreeniä.

Marja pitää työn monipuolisuudesta, mutta hän arvelee, että kahdessa paikassa työskentely ei välttämättä sovi kaikille. Ilman esihenkilöiden tukea se ei onnistuisi.

”Stressiä kahden paikan yhdistelmästä kyllä seuraa.”

Estolääkkeet estävät migreeniä

Vastaanotolle tulevista aikuisista valtaosa sairastaa kroonista migreeniä. Sen hoidossa uutta ovat estolääkkeet, jotka potilas opettelee Marjan ohjauksessa pistämään itse.

Estolääkkeet vähentävät kalsitoniinigeeniin liittyvän peptidin eli CGRP:n aktiivisuutta.

”CGRP-pitoisuus on koholla migreenikohtauksen aikana. Se laajentaa verisuonia ja välittää kipua. Lääke estää joko CGRP-peptidiä tai sen reseptorin aktivoitumista, mikä vähentää päänsärkypäiviä.”

Kroonista migreeniä voidaan hoitaa myös kolmen kuukauden välein pistettävillä botuliinitoksiinipistoksilla. Niitä varten potilaan pitää tulla Marjan vastaanotolle.

Pistoksia annetaan kaikkiaan 31 otsaan, ohimoihin, takaraivoon sekä niskaan ja hartioihin. 

”Botuliini sopii vain kroonisen migreenin hoitoon. Yksittäisiä kohtauksia saavat eivät siitä hyödy.”

Myös lääkepäänsärkyä sairastavat ovat usein migreenipotilaita, jotka ovat käyttäneet paljon lääkkeitä sairauden hoitoon.

”Lääkkeistä vieroittautuminen onnistuu useimmiten ohjattuna kotona, mutta joskus vieroitus vaatii sairaalahoitoa.”

Toinen potilasryhmä ovat Hortonin neuralgiaa tai kolmoishermosärkyä sairastavat ja kolmas jännityspäänsärkyä potevat.

Hortonin neuralgia voi tuottaa potilaalle sietämätöntä kipua.

Tautia tutkitaan Marjan mukaan paljon, ja toiveissa on, että lääketiede pystyisi tulevaisuudessa auttamaan potilaita nykyistä enemmän.

”Joillakin potilailla kohtauksiin auttaa 100-prosenttisen hapen hengittäminen, mutta siitäkään ei ole kaikille ollut apua.”

Marja hoitaa myös niin sanottua sekundaarista päänsärkyä sairastavia. Tällöin päänsärky on oire jostain muusta, kuten koholla olevasta aivopaineesta.

Täydennyskoulutukselle tarvetta

Päänsärkysairauksien hoitoon ja koulutukseen pitäisi Marjan mielestä panostaa enemmän.

Uudet kollegat olisivat todella tarpeen, sillä työtä päänsäryn hoidossa riittää.”

Suomalaiset ammattikorkeakoulut eivät järjestä täydennyskoulutusta, jolla sairaan- tai terveydenhoitaja voisi suuntautua päänsärkysairauksien hoitoon.

Erityisesti koulutuksesta hyötyisivät perusterveydenhuollossa työskentelevät sairaan- ja terveydenhoitajat, sillä valtaosa päänsärkypotilaista hoidetaan terveys­keskuksissa.

Erikoissairaanhoitoon neurologian poliklinikalle päätyy vain jäävuoren huippu.

”Päänsärkyhoitajien osaaminen vaihtelee, koska varsinaista täydennyskoulutusta ei Suomessa ole.”

”Päänsärky on yleisempää kuin esimerkiksi diabetes tai astma, joiden hoitoon on hoitajille täydennyskoulutusta.”

Marja on tiettävästi Suomen ainut päänsärkyhoitaja, joka on suorittanut 60 opintopisteen Master of Headache Disorders -täydennyskoulutuksen Tanskassa. Marja arvioi, että se vastaa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

”Uudet kollegat olisivat todella tarpeen, sillä työtä päänsäryn hoidossa riittää.”

Tiivistä työparityötä

Marja tekee tiivistä työparityötä neurologien kanssa.

Lääkärin diagnoosin jälkeen potilas tulee Marjan vastaanotolle ohjaukseen, jossa opetellaan täyttämään esimerkiksi päänsärkypäiväkirjaa. Sen avulla näkee, miten paljon päänsärkypäiviä on ja vähenevätkö ne hoidon myötä.

”Suurin osa potilaille tarkoitetusta aineistosta on nykyään verkossa. Esimerkiksi Husissa on potilaille tarkoitettu päänsäryn digihoitopolku.”

Muita yhteistyökumppaneita ovat fysioterapeutit sekä sosiaalityöntekijät ja psykologit.

”Jatkuva kipu vaikuttaa ihmisen työkykyyn ja elämänlaatuun niin paljon, että potilas tarvitsee sekä sosiaalityöntekijän että psykologin apua selvitäkseen arjessaan.”

Joskus päänsäryn taustalla voi piillä hampaisiin tai näkemiseen liittyviä ongelmia.

”Esimerkiksi bruksismi voi aiheuttaa päänsärkyä, jolloin apu löytyy hammaslääkäriltä. Jos on syytä epäillä, että päänsäryn taustalla on jotain näköön liittyvää, ohjaan potilaan optikolle näöntutkimukseen.”

Kuva migreenipotilaalle annettavasta esitteestä.

Työviikkoni: Lääketutkimusta ja potilaita

Maanantai. Aava-päivä. Lähes koko päivä kului lääketutkimuksen moni­toroinnin ja tutkimusaineiston parissa. Yksi botuliinipistospotilas välissä. 

Tiistai. Hus-päivä. Aamusta lounaaseen asti puhelinaikoja eli takaisinsoittoja potilaille. Lounaan jälkeen hoidin lääkärin vastaanotoilta minulle osoitettujen potilaiden asioita.

Keskiviikko. Aava-päivä. Aamu­päivällä perehdyin tulevan lääke­-
t­utkimuksen protokollaan. Lounasajan käytin Hortonin neuralgia -koulutukseen. Iltapäivän tein maanantailta jääneitä rästejä.  

Torstai. Hus-päivä. Hoidin lääkärin vastaanotoilta minulle osoitettujen potilaiden asioita. Iltapäivällä yksi pistosohjaus. Potilaiden ohjausta ja neuvontaa.

Perjantai. Hus-päivä. Lääkärin vastaanotoilta osoitettujen poti­laiden asioita. Potilaiden ohjausta ja neuvontaa.