Kipu kestää muutamasta sekunnista pariin minuuttiin, ja se voi toistua kerrasta satoihin kertoihin päivässä. Joskus taas kohtaukset voivat rauhoittua vuosien ajaksi. Voimakas kipu ilmenee lyhytkestoisena, sähköiskumaisena episodina, johon tavalliset tulehduskipulääkkeet eivät auta.
– Paljon näkee sitä, että kolmoishermosäryksi nimitetään mitä tahansa kasvojen alueen kipua. Toisaalta taas, jos on epätyypillinen oirekuva, kolmoishermosärkyä ei tunnisteta. Diagnoosin saaminen voi kestää joillain pitkään, sanoo neurologian erikoislääkäri Maija Haanpää.
Kolmoishermosärky eli trigeminusneuralgia on harvinainen tila, johon sairastuu vuodessa 10–15 ihmistä sadastatuhannesta. Sairauden diagnosoiminen on tärkeää, koska siihen on saatavilla tehokasta hoitoa.
Kolmoishermosärky jaetaan klassiseen ja symptomaattiseen muotoon. Klassisessa muodossa oireille ei löydy selittävää tekijää. Symptomaattisessa taustalta löytyy jokin syy, kuten MS-tauti tai kolmoishermoa painava kasvain. Joissain tapauksissa MS-tauti voi alkaa kolmoishermosäryllä.
Kipukohtaukset voivat puhjeta esimerkiksi hennosta kasvojen kosketuksesta, puhumisesta, parran ajamisesta, kevyestä tuulesta, juomisesta tai syömisestä. Syytä tähän ei tiedetä.
– Olen tavannut potilaita, jotka ovat kuivuneita ja huonovointisia, koska he eivät ole uskaltaneet juoda tai eivät uskalla käydä nukkumaan, koska pelkäävät niin paljon kipukohtausta, Haanpää kertoo.
Pahimmillaan tila voi rajoittaa potilaan elämän täysin sisätiloihin. Sairastuvuus kasvaa 40 ikävuoden jälkeen, vaikka kolmoishermosärkyä tavataan nuoremmillakin.
Ikäihmiset sairastuvat tautiin useammin, koska heillä on usein kalkkeutuneet ja jäykistyneet verisuonirakenteet. Tavallisin anatominen taustasyy on aivorungosta lähtevän verisuonen ja hermojuuren kontakti. Kalkkeutuneempi ja kovempi verisuoni hakkaa hermoa enemmän kuin kimmoisa.
Diagnoosin tekeminen neurologin vastaanotolla alkaa siitä, että potilas kuvailee kivun sijaintia ja voimakkuutta ja lääkäri tekee kliinisen tutkimuksen. Jos oirekuva vastaa kolmoishermosäryn oireita, lääkitys voidaan aloittaa jo perusterveydenhuollossa, vaikka neurologi ei olisi vielä varmistanutkaan diagnoosia.
Aivojen magneettikuva otetaan aina ensimmäistä kertaa kolmoishermosärkyä epäiltäessä. Sen perusteella voidaan sulkea pois aivorungon kasvaimen tai muun neurologisen sairauden mahdollisuus.
Potilaista 75 prosenttia hyötyy lääkehoidosta niin paljon, että kipukohtaukset saadaan kokonaan kuriin tai ainakin vaimennettua ja harvennettua. Lääkkeenä käytetään epilepsialääkkeitä, ensisijaisesti karbamatsepiinia tai okskarbatsepiinia.
Kun lääkehoito aloitetaan, potilaan vointia on syytä tarkkailla huolellisesti. Lääkkeiden sivuoireina voi olla väsymystä ja huimausta. Jos annos on liian korkea, potilas voi nähdä kaksoiskuvia. Myös natrium- ja maksa-arvoja seurataan aluksi verikokein.
– Kun oireet saadaan hallintaan, lääkitystä voidaan alkaa purkaa varovasti. Kolmoishermosärkyepisodi voi kestää esimerkiksi muutamia kuukausia, minkä jälkeen se saattaa laantua ja mennä vuosiakin ennen kuin se uusii, Haanpää sanoo.
Jos lääkkeistä ei ole potilaalle apua, neurokirurgi tutkii leikkauksen mahdollisuuden. Husissa kolmoishermosärystä kärsiville tehdään kahdenlaisia neurokirurgisia toimenpiteitä: mikrovaskulaarisia dekompressioita ja termokoagulaatioita. Vuosittain näitä leikkauksia tehdään Husissa 30–40.
Jos magneettikuvista ilmenee, että aivorungosta lähtevä verisuoni ja hermojuuri ovat kosketuksissa, tehdään mikrovaskulaarinen dekompressio. Se on ensisijainen hoitomuoto, koska siinä ei vahingoiteta hermoja.
Verisuonen ja hermojuuren väliin laitetaan leikkauksessa iskunvaimentimeksi teflonlappu. Toimenpiteestä saadaan yleensä hyvä vaste vuosikausiksi. Vaikka magneettikuvissa ei näkyisikään verisuonen ja hermojuuren yhteyttä, toimenpide saatetaan tehdä silti ainakin nuoremmille ihmisille. Vaikka suonen ja hermon yhteyttä ei havaittaisi vielä operaatiossakaan, saattaa jo pelkkä leikkaus helpottaa kipua. Komplikaatioina voi tulla esimerkiksi huimausta, kuulon menetystä tai kasvokipua.
Termokoagulaatiossa riskinä on puolestaan pysyvä neuropaattinen kiputila. Toimenpide tehdään niin, että oirehtivan hermohaaran kohdepaikkaa kuumakäsitellään 70 asteen lämpötilalla 60 sekuntia kerrallaan.
Lähteenä käytetty: Iida Huhtamäki, Leena Kivipelto ja Maija Haanpää: Kolmoishermosäryn neurokirurgisen hoidon tulokset HUS:ssa vuosina 2004–2014. Duodecim 2019.
