Lähihoitaja Riikka Laitinen ohjaa Birgen ruovttus -toimintaa, joka ottaa huomioon saamelaiskulttuurin. Sivukylien osallistujat tulevat kohtaamispaikkaan jopa sadan kilometrin päästä.
Inarin vanhassa pappilassa aamu on aloitettu soutamalla Pielpavuonossa. Soutu on tosin suoritettu mukavasti tuvan lämmössä jumppakuminauhoin. Joukko Doaibmaveissun eli Toimintatuvan kerholaisia on saanut lavat ja nivelet vetreiksi toiminnanohjaaja Riikka Laitisen ohjauksessa.
”Giitu”, kiitetään ohjaajaa pohjoissaameksi jumpan päätyttyä.
Saamen kielet ovat tärkeä osa Birgen ruovttus eli Pärjään kotona -toimintaa. Inarissa puhutaan kolmea eri saamen kieltä. Tuvalla niistä käytössä on kaksi: inarinsaame ja pohjoissaame.
”Toimintatuvalla saa käyttää sitä kieltä, mikä tuntuu omalta”, Laitinen kertoo.
Birgen ruovttus -toiminta on ikäihmisille suunnattua monikulttuurista ja sosiaalista ryhmätoimintaa. Toiminnan tavoitteena on tukea ja vahvistaa ikäihmisten omatoimista selviytymistä arjessa. Toimintaa järjestää saamelainen sosiaali- ja terveysalan järjestö Sámi Soster ry, joka on myös Laitisen työnantaja.
Kun kohderyhmänä ovat ikäihmiset, asiakkaiden toimintakyky saattaa vaihdella paljon.
”Toiminnassa on mukana kunnallispolitiikassa olevia ja henkilöitä, joilla muistisairaus on edennyt jo pitkälle”, Laitinen kertoo.
Laitinen pitää joukon moninaisuutta työn haasteena. Toiminnan suunnittelussa tuleekin huomioida, että kaikki pystyvät osallistumaan. Laitisen mukaan tärkeää on myös se, ettei osallistumiseen painosteta, vaan jokainen voi olla mukana kykyjensä mukaan.
Jumpan jälkeen tuvassa soljuu iloinen puheensorina. Riitta Näkkäläjärvi tekee sohvalla käsitöitä. Valmistumassa on villasukat kokoa 45. Elli Kantola lukee kirjaa Jomppasen porosuvun vaiheista.
Pentti Äärelällä on kädessään Suomen Kuvalehden numero syyskuulta 1953.
”Tämähän on samanikäinen kuin minä”, Äärelä huomaa.
10–15 hengen porukka kokoontuu Toimintatuvalle pari kertaa viikossa. Moni asuu yksin, joten seura ja yhteinen oleskelu on tärkeää.
Riisiä ja kanaa ei ole täällä ruokalistalla koskaan.
Ikäihmisten poristessa tuvassa, Riikka Laitinen valmistaa poronkäristystä keittiössä. Laitinen kertoo, kuinka yhdessä syöminen ja yhteisen pöydän ääreen kokoontuminen on saamelaiskulttuurissa tärkeää.
”Yksinasuville on erityisen tärkeää syödä yhdessä. Se on jopa koko toiminnan kohokohta”, Laitinen kertoo.
Saamelainen kulttuuri näkyy myös siinä, mitä ruokaa tarjotaan. Laitinen hyödyntää paikallisia raaka-aineita eli poroa, hirveä ja kalaa.
”Riisiä ja kanaa ei ole täällä ruokalistalla koskaan”, Laitinen kertoo.
Ikäihmiset pitävät tärkeänä sitä, että ruoka tehdään paikan päällä. Laitinen myös osallistaa asiakkaita ruuanlaittoon.
”Toimintatuvan tarkoituksena on, että kävijät osallistuvat aktiivisesti itse esimerkiksi astioita kantamalla ja tarjoilemalla.”
Birgen ruovttus -toimintaa on järjestetty Inarissa seitsemän vuoden ajan. Toimintaa on viikoittain maanantaista keskiviikkoon. Kerran kuussa Laitinen käy myös 80 kilometrin päässä Nellimissä ohjaamassa vastaavaa toimintaa. Nellim sijaitsee Inarinjärven pohjukassa lähellä Venäjän rajaa.
Laitisen työnkuvaan kuuluvat myös kotikäynnit sivukylillä asuvien ikäihmisten luokse.
”Täällä seudulla ihmiset ovat vähän liiankin sinnikkäitä asumaan kotona pitkään. Omalta tutulta kotikylältä lähteminen on ikäihmisille hyvin haasteellista”, Laitinen kertoo.
Kotikäynneillä Laitinen pyrkii auttamaan esimerkiksi tekemällä kotikuntoutussuunnitelmia ja jumppaohjeita asiakkaille. Toisinaan asiakkaan kanssa käydään ulkoilemassa tai jutellaan kuulumisia. Käyntien tavoitteena on helpottaa ikäihmisiä pärjäämään kotona ohjauksen ja neuvonnan avulla. Järjestötoiminnassa ei kuitenkaan tarjota kotihoitoa, vaan se on hyvinvointialueen vastuulla.
Pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä, ja toiminnan tärkeydestä kertoo se, että Toimintatuvalle tullaan jopa kymmenien kilometrien päästä. Riitta Näkkäläjärvi ajaa Inariin Lismasta, sadan kilometrin päästä. Näkkäläjärvi on käynyt tuvalla sen perustamisesta asti.
”Täällä on kiva käydä. Seura motivoi tulemaan ja tuvalta olen saanut hyviä ystäviä.”
Näkkäläjärvi yhdistää tuvalla käymiseen tavallisesti myös asioinnin kirjastossa, kaupassa tai apteekissa.
Toiminnasta kerätty palaute kertoo, että ryhmäläiset pitävät toimintaa merkityksellisenä.
”Asiakkaiden mielestä on tosi tärkeää, että on kohtaamispaikka, jossa voi tavata samanikäisiä ihmisiä”, Laitinen kertoo.
Ikäihmiset osallistuvat myös itse toiminnan kehittämiseen ja suunnitteluun.
Ikkunasta näkyy Inarijärvi. Vene ajaa hiljakseen ohi. Inarin vanha punamultainen pappila on keskustassa, mutta omassa rauhassa niemessä kauniilla paikalla.
Luonnolla ja vuodenkierrolla on keskeinen osa Birgen ruovttus -toiminnassa. Pohjoisessa ihmiset ovat tottuneet elämään yhteydessä luontoon ja esimerkiksi laavulla tai kodassa tulistelu on heille luontevaa. Pappilan pihassa on oma nuotiopaikka, jonka äärellä ryhmä viettää mieluusti aikaa.
Laitinen on opiskellut lähihoitajan ja fysioterapeutin tutkintojen lisäksi luontoohjaajaksi. Koulutuksista saamiaan oppeja hän pystyy hyödyntämään toiminnanohjaajana. Kerhon ohjelmassa on ollut esimerkiksi marjojen keräämistä ja niistä mehun tekemistä.
Juuri luonto-ohjaajan opinnot saivat Itä-Suomesta kotoisin olevan Laitisen alun perin innostumaan pohjoisesta. Laitinen vietti koulun järjestämällä matkalla viikon Ylläksellä ja alkoi sen jälkeen etsiä töitä Lapista.
Inarissa Laitinen on asunut nyt kymmenen vuotta. Hän on työskennellyt kunnassa muun muassa kuntouttavana lähihoitajana ja fysioterapeuttina kotihoidossa.
”Ei täältä enää osaisi lähteä pois”, Laitinen sanoo.
Kerran kerholaiset opettivat suopunginheittoa poronsarviin.
Toimintatuvalla keskustellaan paljon osallistujille tärkeistä asioista eli esimerkiksi kalastuksesta ja poronhoidosta, jotka ovat myös keskeisiä saamelaiselinkeinoja. Laitinen on opiskellut inarinsaamen kieltä ja kulttuuria Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, mutta eniten paikallisuudesta ovat opettaneet ihmiset.
”Työ on ollut paras opettaja saamelaisesta kulttuurista. Se tulee tässä niin konkreettisesti esille”, Laitinen kertoo.
Laitinen muistaa hauskan tapahtuman, kun kerholaiset opettivat Laitiselle kerran suopunginheittoa poronsarviin.
”Kyllä se alkoi sujumaan, mutta se ei ole niin helppoa, miltä näyttää”, Laitinen sanoo ja nauraa.
Vuodenkierto aiheuttaa välillä myös vaikeuksia. Talvella pakkanen voi kiriä 40 asteeseen tai tie saattaa olla tuiskun takia tukossa. Silloin paikan päälle tuleminen saattaa estyä ja kävijöitä on Toimintatuvalla tavallista vähemmän.
”Pojat, jätski sulaa”, Riitta Näkkäläjärvi huutaa keittiöstä tuvan puolelle.
Päivän toinen kohokohta on kahvistelu. Kun kahvit on juotu ja jäätelöt syöty, käy Laitinen hakemassa tietovisakortteja.
”Otetaanko vähän aivojumppaa”, Laitinen kysyy.
Korteissa on musiikkiin liittyviä kysymyksiä. Jokainen kysyy vuorollaan kysymyksen ja muut saavat vastata.
”Mistä Kanariansaaresta Irwin laulaa”, aloittaa Ailu Guttorm.
”Las Palmas!”
”Te olette liian hyviä tietämään näitä”, Laitinen sanoo ja nauraa.
”Me olemme liian vanhoja”, Näkkäläjärvi toteaa.
Saara Ahonen intoutuu laulamaan laulunäytteen.
Vapaan seurustelun, ruokailun ja muun ohjelman lisäksi tuvalla käy myös vierailijoita. Vierailijoita on ollut muun muassa Kelasta, kirjastolta, Vanhustyön keskusliitosta ja Muistiyhdistyksestä.
”Tietoiskut ovat olleet todella hyödyllisiä”, Näkkäläjärvi sanoo.
Toimintatuvan porukalla tehdään myös retkiä. Viime vuonna laulettiin saamenkielisiä joululauluja Saariselällä ja reissattiin Kaapin Jounin tilalle Lemmenjoelle. Reissuja tehdään myös yhdessä muiden paikkakuntien ryhmien kanssa.
Tiistainen päivä jatkuu musiikilla. Seuraavaksi ohjelmassa on nuoruusajan toivekonsertti. Ensimmäisenä kappaleena soi Tiikerihai. Osa tapailee kappaletta mukana laulaen, osa hyräillen. Suurin osa kerholaisista on 1950-luvulla syntyneitä, joten musiikkimuistot ja suosikkibiisit ovat osittain yhteisiä.
Kun kello lähestyy kahta, alkavat ikäihmiset tehdä lähtöä. Lähdöissä ja tuloissa korostuu saamelainen aikakäsitys. Vaikka toiminta alkaa ja loppuu tiettyyn kellonaikaan, saattavat ihmiset tulla ja lähteä paikalta joustavasti.
”Käveletkö minun kanssani vähän matkaa Elli”, kysyy Saara Ahonen eteisessä.
Naiset lähtevät yhdessä kotimatkalle.
”Tämä on ihana porukka, sillä he auttavat ja pitävät huolta toisistaan”, Laitinen sanoo.
Oaidnaleapmái! Näkemiin, tavataan taas!
