Millariikka Rytkönen: Kirje Siljalle

”Olet urhein hoitajien soturi, jonka tunnen”, kirjoittaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen avoimessa kirjeessään eläkkeelle jäävälle SuPerin puheenjohtajalle.

Kuva: Saara Partanen

Katselen kuvia meistä. Sinusta ja minusta. Niitä on paljon. Median kuvasto poikkeaa melkoisesti siitä, mitä minulla on talletettuna meistä puhelimeeni. Silti kaikissa kuvissa on se sama Ihminen, jonka olen oppinut tuntemaan yhteisten työvuosiemme aikana.

Olin ollut 14 vuorokautta Tehyn puheenjohtajana, kun istahdin viereesi Kuntatalolla Helsingin Kalliossa. Harvan ihmisen tiiviin ja läheisen työkaveruuden alkuhetkiä seuraavat televisiokamerat, mutta meidän alkuhetkemme on taltioitu media-arkistoihin.

Siinä me puheenjohtajat istuimme rinta rinnan Suomen suurimmassa neuvottelupöydässä, jossa sovittiin 421 000 työntekijän työ- ja virkaehdoista. Sinusta huokui arvojen ja päättäväisyyden lisäksi se, että todella muistit joka hetki, kuka palkkasi maksaa. Kollegamme ovat olleet aina matkassasi mukana, olemme olleet missä tahansa.

Olen istunut vierelläsi valtakunnansovittelijan toimistolla Bulevardilla, Ylen A-studiossa ja aasialaisessa ravintolassa Kalliossa. Olen ollut vierelläsi Eteläranta 10:n neuvotteluhuoneessa, hotellin aulabaarissa ja kansainvälisissä konferensseissä Suomen delegaatioissa.

Olet aina sama ihminen, vaikka edessämme olisi kymmeniä mikrofoneja ja televisiokameroita tai piilossa oleva tyhjä huone hengähdystä varten kesken tiukimman väännön. Sinulla on suomalaisen työmarkkinaskenen suurin sydän ja arvot tatuoituna sieluusi.

Kuudessa vuodessa kolme tiukkaa liittokierrosta opettaa toisesta enemmän kuin vuosikymmenten avioliitto. On ollut etuoikeus saada tehdä tätä tärkeää edunvalvontatyötä kanssasi, Silja. Toivon, että jokaisesta työmarkkinapomosta löytyy jatkossakin sopivasti sinua.

Sain erään yhdessä neuvottelemamme sopimuksen jälkeen työkaveriltani Sunzin kirjan Sodankäynnin taito, josta on muodostunut kulttiteos lukuisilla aloilla, joissa strategia, taktiikka ja psykologia ovat tärkeässä roolissa. Omistuskirjoituksessa lukee ”urhein soturi, jonka tunnen”.

Silja, kirja on väärällä ihmisellä. Sinä olet urhein hoitajien soturi, jonka tunnen. Kerron sen näin julkisella kirjeellä sinulle, koska jos sanoisin sen sinulle kasvokkain, pyöräyttäisit silmiäsi kuten lapsenlapsesi etkä ottaisi kehua vastaan. Nyt sinulla ei ole muuta mahdollisuutta. Joten Silja; olet huikea!

Kiitos, että olet olemassa. Kiitos siitä, mitä olet tehnyt superilaisille ja samalla meille kaikille hoitajille. Kiitos ladusta, jonka raivasit meille perässähiihtäjille. Hyviä eläkepäiviä, rakas partner in crime ja HAVUJA PERKELE!