Töissä Puolustusvoimissa: Kenttäsairaanhoitaja osallistuu taisteluharjoituksiin maalla ja merellä
Rannikkolaivaston kenttäsairaanhoitaja Ulla Haverinen hoitaa ja kouluttaa tukikohdassa ja aluksilla. Miss Navy -lempinimen saanut Ulla kokee, että Puolustusvoimissa sairaanhoitajan työtä arvostetaan enemmän kuin siviilipuolella.
Kuvateksti
Ulla Haveriselle kenttäsairaanhoitajan työn timantti on siinä, että se haastaa kehittämään itseään joka päivä. Tilanteet myös vaihtelevat eikä tylsistymään pääse.
Kuva: Patrik Raita
Paras työ, mitä ihminen voi tehdä. Se on aika isosti sanottu, mutta kenttäsairaanhoitajana Turun terveysasemalla Pansion tukikohdassa työskentelevä Ulla Haverinen, 32, onkin unelmiensa duunissa.
Hän bongasi kenttäsairaanhoitajan työn suorittaessaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta Kainuun prikaatissa lääkintäpuolella ja päätti heti, että tuohon hän tähtää.
Armeijan jälkeen Ulla kouluttautui lähihoitajasta sairaanhoitajaksi ja alkoi kärkkyä paikkaa Puolustusvoimien Sotilaslääketieteen keskuksesta.
”Aikaa meni opiskellessa ja työpaikkaa odotellessa. Tein siinä välissä kaksi lastakin. Kenttäsairaanhoitajan työhön on kova tunku. Paikat ehtivät harvoin julkiseen hakuun asti.”
Sitten tärppäsi. Turun kaupunginsairaalassa geriatrisella puolella työskennellyt Ulla pääsi vuonna 2021 kesätöihin kenttäsairaanhoitajaksi, ja pesti jatkui. Tämän vuoden alussa hänet vakinaistettiin.
Myös Puolustusvoimat työpaikkana saa kiitosta. Ulla kokee, että siviilipuolen työpaikassa ei ollut työrauhaa eikä yhteiskunta arvostanut hoitajien tekemää työtä, vaikka potilaat hoidosta kiitollisia olivatkin.
”Täällä on rauha ja arvostava ilmapiiri. Onneksi saan olla pois siitä kaaoksesta.”
Turvallisuus ennen kaikkea
Työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa, summaa Ulla. ”Päivän voi suunnitella, mutta ei se koskaan mene suunnitelmien mukaan. Sellainen sopii minulle.”
Ulla kuvailee olevansa ”hybridi”, sillä toisin kuin kollegansa Pansiossa, hän työskentelee sekä maalla että merellä. Työhön kuuluu muun muassa sairaanhoitajan vastaanottoa, kouluttamista ja harjoituksissa työskentelyä.
Merisotaharjoituksissa työ on ammuntojen turvallisuuden varmistamista ja ensiapukoulutusta matruuseille eli merivoimien sotamiehille sekä reserviläisille ja kantahenkilökunnalle.
”Ensiapukoulutus on taisteluensiapua. Käytämme englannin kielestä tulevaa muistisääntöä cABC(DE). Pieni c on henkeä uhkaavan verenvuodon tyrehdyttäminen, A on ilmatiet, B hengitys, C verenkierto, D tajunnan taso ja toimintakyky, E on tarkennettu tutkiminen ja lisävammautumisen esto.”
Ulla kertoo, että harjoituksiin liittyy paljon yhteydenpitoa siviilipuolen pelastustoimeen. ”Meidän on huolehdittava, että pelastustoimi tietää, missä olemme, ja että hoitoketju ei katkea, jos tulisi akuutti tilanne.”
Kovassa merenkäynnissä kärsin pahoinvoinnista. Siihen auttavat pahoinvointilääke ja oksentaminen.
Suomen Nato-jäsenyys ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt Ullan työssä. Monet harjoitukset ovat kansainvälisiä jo ennestään, ja käskyjä saatetaan pyytää englanniksi.
Öitä poissa kotoa
Pielisen rannalla Nurmeksessa lapsuutensa viettänyt Ulla oli aiemmin tehnyt tuttavuutta meren kanssa vain Ruotsin risteilyillä.
”Kuvittelin olevani sujuva merenkävijä, mutta kovassa merenkäynnissä kärsin usein pahoinvoinnista. Siihen auttaa pahoinvointilääke ja oksentaminen. Myrskysään vastapainona merillä pääsee nauttimaan ihanista tyynistä keleistä sekä upeista auringonnousuista ja -laskuista.”
Harjoituksesta riippuen Ulla viettää yönsä maissa Puolustusvoimien tiloissa tai aluksilla.
”Koska olen pienikokoinen, saan usein jonkun jämäpunkan. Viime kerralla minulla oli niin matala punkka, että kun käänsin kylkeä, olkapää osui kattoon. Mutta ei se minua haitannut.”
Harjoitukset kestävät tavallisesti kolmesta kymmeneen päivään, eikä niiden aikana saa poistua kotiin. Ullalla on kotona 4- ja 5-vuotiaat lapset.
”Aika usein minulta kysellään, onko lapsilla kova ikävä ja miten pystyn olemaan lapsista erossa. Miehiltä tuskin kysyttäisiin tällaista. Puolisoni pärjää kyllä pienten lasten kanssa ilman minuakin. Totta kai minulla on ikävä, mutta ikävää lievittävät ääni- ja videopuhelut.”
Omalla ja vierailla kasarmeilla
Terveysasemalla Ulla pitää kollegojensa kanssa varusmiesten vastaanottoa. Kenttäsairaanhoitajat soittavat kaikille vastaanotolle ilmoittautuneille ja arvioivat, hoituuko vaiva puhelimessa, hoitajan vastaanotolla vai tarvitaanko lääkäriä.
”Tyypillisimpiä vaivoja ovat flunssat, korvien tukkoisuus, syyhy ja tuki- ja liikuntaelinten vaivat. Jalkaterävaivoja tulee varusmiesaikana paljon, ja teemme muun muassa kynnen osapoistoja. Meillä on myös mahdollisuus ottaa pikanäytteitä kuten nielunäytteitä, cerppiä ja hemoglobiinia. Muissa laboratoriotutkimuksissa lähetämme varusmiehen Turunmaan sairaalaan.”
Maissa työskennellessäkin Ullan työnkuvaan kuuluu paljon koulutuksia. Matruuseja kurssitetaan lääkintäasioissa, ja neljä kertaa vuodessa Pansion tukikohtaan tulevat uudet lääkintämiehet, joita koulutetaan. Ensiapukoulutuksia järjestää SPR, ja niissä Ulla on apukouluttajana.
”Joskus tulee muilta kasarmeilta tukipyyntöjä, että tarvitaan kenttäsairaanhoitajaa omien resurssien lisäksi. Silloin saatan reissata vaikkapa Vekaranjärvelle tai Säkylään.”
Miss Navy glittertohveleissa
Pansiossa kenttäsairaanhoitajia on yhteensä viisi. Ulla on työyhteisönsä nuorin ja uusin tulokas.
”Meillä on tiivis työyhteisö, jonne on ollut helppo solahtaa. On ollut kiva huomata, että minua ei ole tuupattu mihinkään muottiin, vaan saan olla oma naisellinen itseni.”
Se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että Ulla pitää vastaanottoa glittereillä koristelluissa yksisarvistohveleissaan ja ottaa hoitavia kasvonaamioita mukaan harjoituksiin. Kenttisten eli kenttäsairaanhoitajien parissa häntä kutsutaankin Miss Navyksi.
Ullan hihassa on Suomen lipun lisäksi joukko-osaston eli Sotilaslääketieteen keskuksen tunnus ja alimpana kenttäsairaanhoitajan tehtävämerkki.
Työviikkoni: Tehtäviä sotaharjoituksessa
Maanantai. Vapaa.
Tiistai. Reserviläisten merikelpoisuustarkastuksia: haastattelin, otin näön ja verenpaineen. Harjoitukseen valmistautumista: päivitin ensihoitoreppua sekä hoidin sähköposteja ja Skype-puheluja aikataulutuksesta ja henkilöstön tarpeesta. Päivän lopuksi liikuntaa, majoittuminen ja iltapuuhat.
Torstai. Puheluja, sähköposteja, reserviläistarkastuksia. Jumppaa. Noin kahden tunnin ajo satamaan. Majoittuminen.
Perjantai. Pienellä veneellä kuljetus isolle alukselle. Aamun ensimmäiset tunnit menivät meripahoinvoinnissa. Taisteluensiapukoulutusta ja ammuntojen lääkinnällisenä pelastustoimenjohtajana toimimista. Takaisin maihin. Liikuntaa ja nukkumaan.
Lauantai. Isolla ulkomaalaisella aluksella ammuntojen lääkinnällisenä pelastustoimenjohtajana. Takaisin maihin ja omalle tukiasemalle. Suunnittelimme kantahenkilökunnan kanssa seuraavaa päivää ja ”potilaan” maskeerausta reserviläisten taisteluammuntoihin. Reserviläisten kanssa ensiapuvälineistön käytön harjoittelua. Nukkumaan.
Sunnuntai. Maskeerasin ”potilaalle” ampumahaavan. Lääkintärepun täydennys. Ajo taisteluharjoitusalueelle, jossa toteutimme lääkintäcaset. Annoin palautteen siitä, miten lääkintä onnistui paikkaamaan haavoittuneen. Takaisin omalle tukiasemalle ja rästisoittojen kirjaamista. Saunan jälkeen nukkumaan.
