Sairaanhoitaja Sakari Huotari on yövuorossa Tampereen yliopistosairaalan Acuta-päivystyksessä heinäkuisena yönä 2024. Sakari on kytkenyt monitoriseurannan potilaalle, joka on löytynyt tuupertuneena kadun varrelta. Potilas on asiallinen. Mikään hänen käytöksessään ei herätä huolta.
Somaattisessa voinnissa ei ole mittareiden mukaan hälyttävää, joten Sakari antaa potilaalle luvan lähteä, jos tämä niin haluaa. Potilas jää makoilemaan petiin, ja Sakari menee tekemään töitä hoitajien työtilaan. Hetken kuluttua potilas irrottaa monitoriseurannan, nousee ja lähtee kohti ulko-ovea.
Yhtäkkiä potilas kääntyy takaisin ja tulee työtilan liukuovista sisään. Hän käy takaviistosta Sakarin kimppuun, vetää hiuksista ja kietoo käsivartensa tiukkaan kuristusotteeseen kaulan ympärille. Sakari ei saa henkeä. Kuristusote kestää puolisen minuuttia. Potilas myös lyö Sakaria selkään.
Rikosilmoitus kannattaa tehdä heti, koska myöhemmin siihen ei ehkä ole voimia.
Toinen työtilassa oleva hoitaja painaa hälytysnappia ja alkaa repiä potilasta Sakarin kimpusta. Ulkopuolella oleva lääkäri yrittää tulla apuun, mutta potilas vetää liukuovea kiinni, jolloin lääkärin käsivarsi jää oven väliin.
”Olen kolmekymppinen urheilullinen mies, joten voisi ajatella, että olisin ryhtynyt taistelemaan vastaan. Sen sijaan menin shokkiin ja täyteen suojautumismoodiin, mikä oli yllätys itsellenikin”, Sakari muistelee.
”Yritin estää potilasta tappamasta minua. Kuristus oli niin tiukka, että en saanut käsiäni väliin.”
Paikalle kerääntyy paljon työkavereita, ja lopulta saapuvat myös vartijat, jotka vievät potilaan pois. Hetken kuluttua paikalle tulevat myös poliisit.
Esimerkillinen esimies
Sakari teki pahoinpitelystä saman tien rikosilmoituksen.
”Ilmoitus kannattaa tehdä heti, koska myöhemmin siihen ei ehkä ole voimia”, hän sanoo nyt.
Päivystyksen lääkäri tutki Sakarin pinnalliset vammat heti. Saman tien pidettiin myös purkutilaisuus tapahtuneesta. Sitten Sakari lähti kotiin.
Aamulla esihenkilö soitti ja kysyi vointia. Hän oli myös varannut Sakarille ajan työterveyteen. Sakari kävi lääkärillä, työterveyshoitajalla ja psykologilla. Elokuu kului sairauslomalla.
Esihenkilöiden ja työkavereiden toiminta oli Sakarin mielestä esimerkillistä. Väkivaltatilanne otettiin työpaikalla tosissaan. Vaikka Acuta on iso työyksikkö ja esihenkilöillä on paljon alaisia, Sakari kokee tulleensa kohdatuksi.
”Jo se, että esihenkilö varasi minulle ajan työterveyteen eikä jättänyt sitä omaksi tehtäväkseni, kertoo kannattelusta. Kukaan ei ole vähätellyt tapahtunutta, mikä on auttanut tapahtuman käsittelyssä.”
Työkaverit välittivät
Sakari kävi keskustelemassa tapahtuneesta psykologin luona kuusi kertaa. Se riitti siihen, että yölliset painajaiset väistyivät ja ajatukset selkiytyivät. Psykologikäynnit veivät hänet uudenlaisten tunteiden äärelle, ja itsetuntemus lisääntyi.
”Kaikki tarjottu apu kannattaa ottaa vastaan, vaikka kokisi olevansa miten kova luu hyvänsä. Muuten tapahtunut voi jäädä kummittelemaan mieleen vuosikausiksi”, Sakari sanoo.
