Jatkossa hyvinvointialueiden vuokratyövoiman käyttöä ohjataan uusilla valtakunnallisilla pelisäännöillä

Hyvinvointialueiden vuokratyönkäytölle tulee säännöt. Keinoihin kuuluvat muun muassa valtakunnalliset minimivaatimukset, yhdenmukaiset hankintamallit sekä kerroinpohjainen hinnoittelumalli.

Hyvinvointialueiden käyttämän vuokratyövoiman kustannukset ovat jo laskeneet merkittävästi. Kustannukset pienenivät luvuiltaan vertailukelpoisilla alueilla vuoden 2024 ja 2025 välillä 37 prosenttia eli 463 miljoonasta eurosta 290 miljoonaan euroon.

Tämän arvioidaan johtuvan ensisijaisesti hyvinvointialueiden omista talouden sopeuttamistoimista, kuten sisäisten sijaispoolien ja ylitöiden lisääntyneestä käytöstä. Lisäksi markkinatilanne on tilapäisesti tasaantunut. 

Reilun vuoden kestänyt sosiaali- ja terveysministeriön hanke vuokratyövoiman hankinta- ja sopimusmallien kehittämiseksi päättyy toukokuun lopussa. Nyt valmistellaan jatkohanketta toimintamallien vakiinnuttamiseksi. Tätä varten on tarkoitus mahdollisimman pian avata valtionavustushaku hyvinvointialueille.

Ministeriön tiedotteen mukaan työtä jatketaan myös kokonaisvaltaisesti, mikä voi tuoda valtakunnallisesti jopa 50–100 miljoonan euron vuotuiset säästöt ilman, että vakituista henkilöstöä joudutaan vähentämään tai että asukkaille tarjottavia lakisääteisiä palveluja supistetaan.

Hankkeessa laadittiin hyvinvointialueiden käyttöön uudet hankintamallit, joista keskeisimpänä on kaksivaiheinen, dynaamiseen toimittajarekisteriin perustuva järjestely.

Lisäksi vuokratyötä tarjoaville yrityksille ja vuokrahenkilöstölle on asetettu yhtenäiset laatu- ja pätevyysvaatimukset muun muassa kielitaidosta, lakisääteisistä vakuutuksista ja sosiaalisesta vastuusta.

Hankkeessa on myös määritelty läpinäkyvä kerroinpohjainen hinnoittelumalli. Jatkossa vuokratyön hinta muodostuu paikallisesta tehtävä- tai uraporraspalkasta, joka kerrotaan toimittajan kertoimella. Työaikalisille on määritetty erillinen kiinteä kerrannaisvaikutus (1,55) kerrannaiskustannusten leikkaamiseksi.

Jatkohankkeen tavoitteena on muuttaa nyt luodut suosituskertoimet sopimusosapuolia velvoittaviksi hintakatoiksi kertyvän tiedon ja talousvaikutusten arvioinnin pohjalta.