Tutkimus: Painon kehityksen seuranta voi auttaa tunnistamaan tyypin 2 diabeteksen riskipotilaita

Tyypin 2 diabetesta sairastavilla tunnistettiin Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa kolme erilaista painoindeksin kehityskulkua. Kymmenen vuoden seurannassa painoindeksin kehityskulut olivat yhteydessä merkittäviin eroihin sairastavuudessa sekä diabeteslääkityksen ja terveyspalvelujen käytössä.

Tutkimusaineisto koostui yli 3 500:sta Pohjois-Karjalassa vuosina 2011–2014 tyypin 2 diabetekseen sairastuneesta aikuisesta. Aineisto perustui terveydenhuollon sähköisiin potilastietoihin, joiden avulla tutkittiin painoindeksin kehitystä diagnoosin jälkeisten kymmenen vuoden aikana.

Tutkijat tunnistivat kolme erilaista painoindeksin kehittymisen ryhmää. 77,7 prosenttia kuului vakaan painoindeksin ryhmään, 14,6 prosenttia nousevan painoindeksin ryhmään ja 7,7 prosenttia laskevan painoindeksin ryhmään. Nousevan painoindeksin ryhmässä painoindeksi kasvoi tasaisesti seurannan aikana, kun taas laskevan painoindeksin ryhmässä lähtötaso oli korkea, mutta painoindeksi pieneni seurannan kuluessa lähelle vakaan ryhmän tasoa.

Nousevan painoindeksin ryhmässä todettiin seurannan aikana muita ryhmiä enemmän muun muassa kroonisia munuais- ja virtsatiesairauksia, unihäiriöitä, uniapneaa ja kroonisia hengityselinsairauksia. Painonhallintaa tukevien diabeteslääkkeiden käyttö yleistyi seurannan aikana erityisesti tässä ryhmässä.

”Tulokset osoittavat, että tyypin 2 diabetesta sairastavat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää. Painonkehityksen perusteella voidaan tunnistaa henkilöitä, joilla saattaa olla suurentunut riski lisäsairauksien kehittymiseen ja lisääntyvään hoidon tarpeeseen”, kertoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, yliopistonlehtori Suvi Koivunen.

Laskevan painoindeksin ryhmä erottui muista ryhmistä suuremmalla terveyspalvelujen käytöllä ja korkeammalla kuolleisuudella. Tässä ryhmässä esiintyi myös enemmän muistisairauksia sekä sydän- ja keuhkosairauksia kuin muissa ryhmissä.

Painonlaskun taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten onnistunut painonpudotus. Kyse voi olla myös sairauksista, ikääntymisestä ja haurastumisesta. Tutkijoiden mukaan painonlaskun syitä ei pystytty rekisteriaineistolla riittävällä tarkkuudella selvittämään.

”Painonmuutoksia tulisi tarkastella osana potilaan kokonaistilannetta. Etenkin iäkkäillä ja monisairailla potilailla painonmuutosten taustasyitä on tärkeää arvioida huolellisesti.”

Tutkimuksen tulokset korostavat pitkäjänteisen seurannan merkitystä tyypin 2 diabeteksessa. Painoindeksin erilaiset kehityskulut olivat yhteydessä sairastavuuteen, diabeteslääkityksen käyttöön ja terveyspalvelujen käyttöön. Tulokset korostavat myös painonhallinnan merkitystä osana tyypin 2 diabeteksen kokonaisvaltaista hoitoa muun hoidon rinnalla.

Tutkijoiden mukaan tulokset voivat tukea yksilöllisten hoitopolkujen kehittämistä ja tyypin 2 diabeteksen pitkäaikaishoidon suunnittelua.