Uusi Käypä hoito -suositus: Pakko-oireisen häiriön hoito onnistuu oikeilla menetelmillä iästä riippumatta

Tuore Käypä hoito -suositus tarjoaa uutta tietoa pakko-oireisen häiriön tutkimisesta ja hoidosta. Häiriöitä voidaan hoitaa tehokkaasti kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä, lääkehoidolla ja niiden yhdistelmällä.

Kuvateksti
Pakko-oireisella voi olla pakonomainen tarve pestä käsiä.
Kuva: Ari Korkala

Pakko-oireinen häiriö kannattaa hoitaa. Ilman hoitoa sairaus on pitkäaikainen.

”Hyvällä hoidolla, kuten kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä saavutetaan erinomaisia tuloksia ja merkittävä osa potilaista saavuttaa oireettomuuden", sanoo suositustyöryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Suoma Saarni.

Uusi, suppea Käypä hoito -suositus sisältää sairauden diagnostiikan ja hoidon lapsilla, nuorilla ja aikuisilla.

Pakko-oireinen häiriö on pakkoajatuksina ja -toimintoina ilmenevä psykiatrinen sairaus. Häiriö alkaa useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa. Lapsuusiässä voi myös esiintyä ohimeneviä pakkoajatuksia ja rituaaleja, jotka ovat osa normaalia kehitystä, eivätkä vaadi hoitoa.

Häiriön taustalla on monta tekijää. Geneettisillä ja neurobiologisilla tekijöillä on keskeinen merkitys, mutta kokemukset ja ympäristötekijät voivat laukaista oireita ja muokata oirekuvaa. Suurin osa – noin 90 prosenttia potilaista – sairastuu elämänsä aikana johonkin toiseen psykiatriseen häiriöön, tavallisimmin masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön.

Pakko-oireisen häiriön oirekuvaan voi liittyä pakkoajatuksia, pakkotoimintoja tai niiden yhdistelmä. Pakkoajatukset (obsessiot) ovat mieleen tunkeutuvia, epämiellyttäviä, vastentahtoisia ja vieraan tuntuisia ajatuksia, mielikuvia tai yllykkeitä. Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla oireista kärsivä pyrkii vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelätty teko tai tapahtuma.

Oireisiin voi liittyä häpeää ja ahdistusta, joka vaikeuttaa sairauden tunnistamista. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii vuoden aikana 1–2 prosenttia väestöstä.

Suositus korostaa, että lieväoireista ja keskivaikeaa häiriötä hoidetaan tehokkaasti perusterveydenhuollossa.

Kognitiivis-käyttäytymisterapeuttiset menetelmät, kuten altistushoito, ovat vaikuttavaa hoitoa kaiken ikäisillä potilailla. Mielenterveystalo.fi-sivustolla on tarjolla omahoito-ohjelmia, tietoa nettiterapiasta ja ohjeita ammattilaisille esimerkiksi siitä, miten toteuttaa altistusterapia.

Aikuisilla hoito voidaan aloittaa myös lääkehoitona tai lääkkeen ja psykoterapian yhdistelmänä. Neuromodulaatiohoitoja – eli hermoston toiminnan säätelyä sähköstimulaation avulla – on mahdollista käyttää yksilöllisen harkinnan mukaan hoidon tehostamiseen.