Kuva: Canva

Hoitaja tarvitsee työssään mestaritason resilienssiä

Työvuorostani puuttuu hoitajia, potilas on kuolla käsiini, eikä työvuorotoiveeni mene läpi. Silloin tarvitsen hoitajana resilienssikykyäni. Trendikäs sana tarkoittaa kykyä pärjätä ja palautua yllättävissä tilanteissa. Resilienssiä voi kuvata vaikkapa mielen joustavuutena, kimmoisuutena ja soveltamiskykynä.

Kaikilla ihmisillä on jonkin verran resilienssiä. Väitän, että hoitajan työssä sen on oltava mestaritasoa. Vastoinkäymisistä ei voi hoitotyössä hätkähtää. Niiden yli on päästävä tavalla tai toisella nopeasti ja joustavasti.

Sairaanhoitajana kokemani vastoinkäymiset nostavat itsessäni esiin piileviä taitoja ja vahvuuksia. Se on osa hoitotyön kiehtovuutta. Onneksi resilienssi muovautuu koko elämän ja työuran ajan.

Resilienssikykyni on kasvanut hoitajatyövuosien myötä. Ongelmanratkaisutaidot ovat parantuneet sekä optimistinen ja motivoiva työote lisääntynyt. Omien virheiden, tunteiden ja stressaavien hoitotilanteiden rakentava käsittely on parantunut.

Hoitajan työssä vastoinkäymiset ovat kasvattaneet minusta armollisemman itseäni ja muita kohtaan. Olen oppinut, että mahdottomaltakin tuntuvissa tilanteissa asioihin voi vaikuttaa. Siksi hyväksyn muutoksia ja muuttuvia työolosuhteita paremmin, vaikka jatkuvasti lisääntyvät muutokset hoitotyössä joskus uuvuttavatkin.

Olen huomannut, miten hankalista tilanteista selviäminen potilaan kanssa kasvattaa meitä molempia. Elämme hoitojakson aikana yhdessä läpi ilot ja surut. Vaikkapa itkeminen yhdessä potilaan ja hänen läheisensä kanssa ei enää oudoksuta minua. Työkokemus tuo varmuutta ammatilliseen tekemiseen, kokemiseen ja tunteiden hallintaan.

En toki tarkoita sitä, että mitä tahansa tulisi hoitotyössä sietää. Jokaisen mielen kumilenkki napsahtaa joskus poikki. Siksi on tärkeää kokea kaikki työssä vastaan tulevat asiat kyynistymättä. Pääasia on, miten hankalista tilanteista liikkuu eteenpäin. Olen huomannut, miten pärjäämiskyvyn vahvistuminen sairaanhoitajana lisää työhyvinvointiani.

Hyvin vedit läpi tämänkin työvuoron, huonomminkin olisi voinut sattua ja virheistä opit lisää. Nämä lauseet kuvaavat sisäistä puhettani. Tiukkojen työvuororupeamien jälkeen onnittelen itseäni siitä, että ylipäätään selvisin työvuoroista.

Kun olen tehnyt sairaanhoitajana parhaani, ei kukaan voi vaatia minulta enempää. En edes minä itse. Tärkeää on, että työnantaja tukee palautumistani toimintakykyiseksi. Erityisesti äkillisen häiriön aiheuttaman jäätymisen jälkeen vaikkapa läheltä piti- ja väkivaltatilanteissa.

Palautuminen hoitotyön aiheuttamasta rasituksesta edistää työkykyäni. Siksi kertaan aina pukukopissa lyhyesti asiat, jotka työvuorossa onnistuivat, mitkä eivät ja mistä voin oppia lisää. En enää ruoski itseäni henkihieveriin hoitovirheistä. Samalla koetan saada vaativien hoitotilanteiden aiheuttamat tunnekuohut tyyntymään.

Työpaikan ulko-oven naksahdus takanani on minulle merkki. Ääni sulkee mielestäni potilaskertomukset ja vaativat työtilanteet. Laitan aivot mielessäni latauspiuhaan. Muistutan itseäni, että mahdollisuus palautua työvuorosta alkaa heti työpaikan ulko-oven edestä.

Jokaisen hoitajan kannattaa pyrkiä tukemaan resilienssikykynsä vahvistumista jo ennakoivasti. Siksi pyrin hyödyntämään ja kehittämään voimavarojani niin, että ne tekevät minusta itseni parhaan työkaverin. Toivon, että se näkyy hoitotyössä positiivisena kokemuksena potilaalle, hänen läheiselleen ja työtiimini jäsenille.

Edellä mainituista syistä hoitaja tarvitsee työssään mestaritason resilienssiä. Miten sinä vahvistat omaa resilienssikykyäsi?

Lue myös: Hoitotyössä noin 80 prosentin työpanos riittää

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.