Ajatus masennuksesta yhtenä tiettynä sairautena on murtumassa. Amerikkalaistutkijat ovat ehdottaneet uutta diagnoosia: masennuksen tulehduksellinen alatyyppi. Tässä tilassa moottorina toimii kehon pitkäaikainen matala-asteinen tulehdus, niin kutsuttu hiljainen tulehdus. Se voi vaikuttaa merkittävästi aivoihin, vaikka aiemmin niitä pidettiin lähes immuuneina muualla kehossa roihuaville tulehdusprosesseille.
Perinteinen masennus käynnistyy usein psykologisen kriisin tai stressitekijän seurauksena ilman selviä kehollisia muutoksia. Sen sijaan tulehduksellisessa tilassa potilas voi kokea olevansa enemmän ”sairas” myös fyysisesti – hän voi kärsiä esimerkiksi väsymyksestä, kivuista ja sumuisesta olosta, kertoo Nature Reviews Immunology.
Vuoden aikana noin 5–7 prosenttia suomalaisista aikuisista kärsii masennuksesta, käy ilmi Käypä hoito -suosituksesta. Kaikista masennustapauksista tulehdustilaan kytkeytyy eri tutkimuslähteiden mukaan 20–40 prosenttia.
Selvimmät viitteet tulehdustilan ja masennuksen kytköksestä saadaan tulehduksen merkkiaineista. Emoryn yliopiston uuden tutkimuksen mukaan 25–30 prosentilla masennuspotilaista tulehduksen yleiset merkkiaineet, kuten CRP ja IL-6, ovat koholla. Tutkijoiden mukaan tämä luo mahdollisuuden kehittää yksilöllistä ja kohdennettua hoitoa niille potilaille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Tutkijat toteavat, että tulehduksellisesta masennustyypistä kärsivät saattavat reagoida heikommin SSRI-lääkkeisiin ja muihin perinteisiin masennuslääkkeisiin, mutta biologinen reumalääke infliksimabi sekä vaihtoehtoiset hoitomuodot, kuten ketamiini ja sähköhoito, vaikuttavat lupaavilta.
Kaksisuuntainen tie
Masennuksessa havaitaan samanlaisia tulehdusmuutoksia kuin diabeteksessa, sydän- ja verisuonisairauksissa ja muissa kansansairauksissa, kertoo Mehiläisen psykiatrian erikoislääkäri Mari Archer. Hän on tutkinut aihetta vuonna 2022 julkaistussa väitöskirjassaan.
Archerin mukaan kyse on kaksisuuntaisesta tiestä: masennus altistaa huonoille elämäntapavalinnoille, ja ne taas ylläpitävät tulehdustilaa, joka altistaa masennukselle.
Masennuspotilaista viidesosalla ilmenee haitallista alkoholin käyttöä, ja alkoholiriippuvaisista henkilöistä kolmasosalla on samanaikainen masennus. Masentuneilla nähdään tyypillisesti myös toimintatarmon laskua. Se vähentää liikuntaa, jolla olisi suotuisa vaikutus masennusta ehkäiseviin biologisiin mekanismeihin.
Archerin mukaan ylipainossa nähdään erityisesti rasvakudoksen osalta samankaltaisia muutoksia kuin masennuksessa. Ylipaino lisää rasvakudoksesta vapautuvien tulehdusmerkkiaineiden määrää.
”Alkoholin käytön kartoitus sekä elämäntapaohjaus ylipainon välttämiseksi tulisi sisällyttää rutiininomaisesti osaksi masennuksen hoitoa”, Archer summaa.
Oppia Välimereltä
Tulehdustilan taustalla voi piillä useita muitakin tekijöitä, kuten krooninen stressi, unihäiriö, ylipaino, autoimmuunisairaudet, infektiot, suolistomikrobiston epätasapaino ja siihen liittyvä suoliston läpäisevyyshäiriö sekä ympäristökuormitus. Stressinhallinnalla, ruoalla ja muilla elämäntavoilla on siksi suuri merkitys.
Ruokailussa vahvinta masennusta hillitsevää näyttöä on kertynyt Välimeren ruokavaliosta. Se perustuu runsaaseen kasvisten, täysjyväviljan, hedelmien, kalan ja oliiviöljyn käyttöön sekä niukkaan punaisen lihan ja sokerin määrään.
Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen tutkija Aino Knipfer tekee väitöskirjaa Ruokaa Mielelle -tutkimuksesta, jossa oli mukana keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneita aikuisia. Tärkeintä on Knipferin mukaan ruokavalion kokonaisuus. Yksittäisinä neuvoina hän nostaa riittävän kuidun saannin täysjyväviljasta, kasviksista ja hedelmistä sekä säännöllisen kalan syömisen, hyvän rasvan laadun ja riittävän folaatin saannin. Folaattia on paljon tummanvihreissä kasviksissa.
Masentuneilla on todettu myös tavallista pienempi foolihapon ja D-vitamiinin pitoisuus veressä. Knipfer muistuttaa, että ruokavalion ja masennuksen välinen yhteys on todennäköisesti kaksisuuntainen.
”Masennus voi heikentää ruokailutottumuksia, ja terveellinen ruokavalio voi vaikuttaa masennukseen sellaisten biologisten mekanismien kuin suolistomikrobiston ja matala-asteisen tulehduksen kautta.”
