Hoitajan työstä ehjänä kotiin

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puheesta korvaani tarttui seuraava kohta. ”Yhteiskuntarakenteemme selkäranka on palvelusektori. Ihmiset, jotka työssään toteuttavat, mitä kansanvalta on tahtonut. Liian moni heistä on alttiina päivittäiselle häirinnälle, uhkailulle, painostukselle, jopa väkivallalle. Taas tänään he ovat velvollisia kohtaamaan eilenkin ahdistelleen asiakkaan.”

Presidentti on sanoissaan tarkkanäköinen. Työterveyslaitoksen tuore tutkimustulos on karua luettavaa. Joka neljäs sote-alan ammattilaisista raportoi olleensa viimeisen vuoden aikana asiakkaan aiheuttamassa fyysisessä väkivalta- tai uhkatilanteessa.

Kasvavissa uhka- ja väkivaltatilastoissa hoitajat ovat selvästi erottuva ammattilaisten joukko heti suojelu- ja turva-alan jälkeen. Yleinen luulo on, että väkivalta johtuisi hoidettavan sairaudesta. Se on vain osa totuus. Hoidettava, läheinen tai vierailija kykenee olemaan myös tahallaan painostava, uhkaava, häiritsevä tai hyökkäämään hoitajansa kimppuun.

Hoitajan suojatyöasu ei suojaa minua tai kollegoitani väkivallalta. Siksi toivon, etten saa enää yhtään anteeksipyyntöä väkivaltatilanteen jälkeen. Sellaista tilannetta kun ei tulisi hoitajan työssä olla. Sanat eivät paranna mustelmia käsivarressa, sijoiltaan mennyttä olkapäätä tai pelonsekaisia valvottuja öitä. Ne eivät tuo takaisin auttajan mielenterveyttä tai terveitä työpäiviä.

En halua olla enää yhdessäkään läheltä piti -väkivaltatilanteessa läsnä. Haluan, että uhkaava ja väkivaltainen ihminen poistetaan työpaikaltani välittömästi, ennen kuin hän ehtii käydä kimppuuni. Tarvitsen lisää oikeuksia suojellakseni tehokkaammin itseäni, kollegoitani, läheisiäni ja vapaa-aikaani tappouhkauksilta ja vainoamiselta.

Sairaanhoitajan etiikasta huolimatta on täysin sairas vaatimus, että olen aina velvollinen auttamaan edellisenä päivänä kimppuuni hyökännyttä ihmistä. Hoitajan uhkaaminen tai hakkaaminen on rikos ihmisyyttä ja hoitajan ammattioikeuksia vastaan.

Niin kauan, kun väkivallan tekijät eivät joudu raskaaseen vastuuseen teoistaan, väkivalta minua ja muita hoitajia kohtaan lisääntyy. Emmehän voi olettaa, että hoitajan on karaistava itsensä puremiseen, potkimiseen ja lyönteihin työssään. Siksi tarvitsemme merkittävän muutoksen rikoslakiin, jotta se suojelisi riittävällä tavalla myös hoitohenkilökuntaa.

Jatkossa on kyettävä tarkemmin punnitsemaan, miten tärkeä periaate hoitajan koskemattomuus on. Yhä useammalla meistä on kerrottavana tositarinoita, jotka päättyvät sanoihin: onneksi ei sattunut pahemmin ja selvisin hengissä. Pahimmillaan uhkaava tilanne johtaa yhden hoidettavan sijasta kahteen.

Vähän aikaa sitten olin vakavassa tilanteessa omaisen uhatessa käydä kimppuuni, jollei hän saa tehdä työpaikallani mitä haluaa. Lappeenrannassa mies pahoinpiteli ensihoitajan samaan aikaan, kun hän hoiti hyökkääjän kadulle kaatunutta puolisoa. Hyvinkään sairaalan päivystyksessä potilas viilsi takaapäin sairaanhoitajaa veitsellä kaulaan. Syvempi viilto olisi katkaissut hoitajan kaulavaltimon. Näitä tositapahtumia on tuhansia ja taas tuhansia.

Palatakseni takaisin Presidentti Niinistön puheeseen, ”jos hoivan, koulutuksen ja turvallisuuden tuottajat uupuvat, koko yhteiskuntamme toimivuus vaarantuu. Siihen meillä ei ole varaa.” En voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Presidentti kiteytti sietämättömäksi kasvaneen totuuden muutamaan tärkeään lauseeseen.

On koskettavaa, että tasavallan presidentti osoittaa kuullensa minua sairaanhoitajana. Hänen toivoessaan yhteiskuntarauhaa, minulle se tarkoittaa sairaanhoitajana myös työrauhan tuntuvaa lisääntymistä. Sitä, ettei tarvitsisi enää miettiä palaanko ehjänä, tai lainkaan, työvuorosta takaisin kotiin.

Lue myös viime vuoden viisi Mainiointa juttua.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.