Nämä neljä sanaa jokaisen hoitajan pitää muistaa

Haluan muistuttaa hoitajakollegoitani siitä, että meidän on ensisijaisesti pidettävä itsestämme hyvää huolta. Sen jälkeen voimme laadukkaasti hoitaa muita.

Kuva: Canva

Hoitajat ajattelevat usein työtään potilas ensin -periaatteella. Se on kaunis ajatus, mutta jos omat tauot jäävät toistuvasti pitämättä ja työvuorot imevät kaikki mehut, terveellisten työtapojen rajat on ylitetty.

Minua pyydetään yhä useammin kouluttamaan hoitajia työssäjaksamisesta. Tarve käytännönläheiselle, kursailemattomalle ja yhtä aikaa muutokseen motivoivalle puheelle on valtava. 

Minulta kysytään usein esimerkiksi sitä, mistä hoitotyössä tunnistaa liiallisen työstressin. Vastaan, että liiallinen työstressi syntyy, kun työn vaatimukset ja odotukset sekä työntekijän voimavarat ja omat hallintakeinot ovat epätasapainossa. Siksi vaakakuppeja on säännöllisesti hoitotyötä tehdessä punnittava.

On olemassa neljä sanaa, jotka jokaisen hoitajan tulee muistaa: pidä itsestäsi hyvää huolta.

Jos hoitajakollegani eivät panosta riittävästi omaan jaksamiseensa, he voivat olla kohtalaisen nopeastikin hoidon ja sairausloman tarpeessa. Olen psykiatrisena sairaanhoitajana hoitanut muun muassa ahdistuneita, masentuneita, loppuun palaneita ja itsetuhoisia hoitajia. Kuunnellut kokemuksia inhimillisten rajojen ylittämisestä, yksin jäämisestä ja rikkivenymisestä työpaikalla.

Haluan herätellä hoitajia tarttumaan ajoissa työhyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työkyvyn arviointiin ja tukeen kannattaa käyttää vaikkapa esihenkilön, työsuojeluvaltuutetun, luottamushenkilön ja työterveyshuollon asiantuntemusta. Tarvittaessa on hyödynnettävä mentorointia, työnohjausta tai hakeuduttava terapiaan.

Moni hoitaja vastaa minulle, ettei työnohjausta saa tai työterveyshuollosta saa vain suppeasti palveluita. Siksi hoitajien tulisi osata napakasti vaatia riittävää työsuojelua ja tukea jaksamiselleen. On osattava perustella selkeästi, mihin vaativalla hoitoalalla tarvitaan ehkäiseviä ja korjaavia työterveys- ja työsuojelutoimia.

Mietin usein työssäjaksamista vähän inhorealistisen kysymyksen avulla: jos olisin nyt uupunut työkyvyttömäksi hoitotyössä, mitä olisin tehnyt pari vuotta sitten toisin työssäni? Se saa pohtimaan, mitä voin tehdä jo tänään työssäni uudella tai haaveilemallani tavalla. Mitä sinä vastaisit esittämääni kysymykseen?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.