Olen tehnyt ratkaisuni

Viime vuosien tapahtumat ovat kohdelleet hoitoalaa kovakouraisesti. Osa hoitajista pitää jaksamisestaan hyvää huolta, mutta hälyttävän suuri osa voi huonosti. Itse en halua kuulua jälkimmäiseen kastiin ja siksi asioiden oli muututtava.

Kuva: Canva

Hoitoalan kulisseissa ajatellaan välillä raadollisesti. Työn ääreen uupuminen olkoon heikon työntekijän oma ongelma. Työnantajan lakisääteinen vastuu työhyvinvoinnista ja työturvallisuudesta kuulostaa välillä pelkiltä korulauseilta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että työhyvinvoinnin ylläpitämisestä jää liian paljon vastuuta hoitajan omille harteille. Jokaisen hoitajan on siitä huolimatta myönnettävä realiteetit. Jollei pidä itsestään huolta, ei sinusta pidä huolta oikein kukaan muukaan.

Viime aikoina olen pohtinut paljon työssä jaksamistani. Olen opetellut entistä häpeämättömämmin pitämään ensin huolta itsestäni ja sitten vasta muista. Olen pysähtynyt  kiivaimman kiireajan keskellä ja priorisoinut sitten loppumattomien työtehtävien listan uudelleen inhimillisesti siedettäväksi työkuormaksi.

Olen rajannut ylitöiden tekemistä. En veny työnantajan vuoksi, jollei työpaikalla vastavuoroisesti venytä henkilökohtaisten tarpeideni mukaan. Se edustaa mielestäni aikuismaista vastavuoroisuutta ja itsestä huolen pitämistä hoitoalan työpaikalla.

Olen vienyt itseni kylpylään rentoutumaan, katsomaan elokuvia, ostanut itselleni jalkahoidon ja viettänyt pitkiä aikoja hiljaisuudessa ja luonnossa. Tavoittelemani kunnianhimoiset asiat sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä on karsittu minimiin.

Ensimmäistä kertaa aikoihin olen ladannut akkuni itseäni varten. En ole ajatellut, että minun pitää olla vapaani jälkeen täydessä vedossa seuraavaa työvuoroa varten. Tällaiselle työorientoituneelle auttamisen ammattilaiselle ratkaisu on ollut vavisuttava kokemus.

itsensä hyvänä pitäminen on vienyt aikaa läheisiltä, enkä keikkasairaanhoitajana vastaa enää yötä myöden työpyyntöihin. Näin toimittuani maailma näyttää vähemmän raadolliselta paikalta elää. Nyt sovitut työt hoituvat vähemmillä henkilökohtaisilla uhrauksilla.

Pikkuhiljaa ympärilläni olevat ihmiset saavat minusta vierelleen ihmisen, joka jaksaa entistä paremmin vapaa-ajalla ja työssään. Sellaisen tyypin, joka jaksaa olla aidommin läsnä, kuunnella ja katsoa valoisammin epävarmaan tulevaisuuteen. Uskon sen olevan meidän kaikkien yhteinen etu.

tuskinpa olen yksin tässä työhyvinvoinnin keikkuvassa veneessä. Uskon, että moni hoitoalan ammattilainen on tehnyt työnsä suhteen päätöksen muuttaa toimintaansa tai asennettaan. Olisi mukava kuulla, mitä sinä olet päättänyt elämässäsi muuttaa, jotta jaksat ja voit paremmin.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Suosittelemme sinulle