Hyvästä työyhteisöstä kuuluu naurua – tehyläiset kertovat työpaikkojensa huumorista

Huumorin avulla jaksaa raskaankin työpäivän, mutta sen käyttö vaatii tuntosarvia ja tilannetajua.

Kuva: Helena Syrjä

Huumori auttaa jaksamaan, luo parempaa fiilistä työyhteisöön ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se pitää ilmapiirin sellaisena, että uskaltaa sanoa, kysyä ja kritisoida. Muun muassa näin kuvailivat huumorin voimaa Tehy-lehden verkkokyselyyn vastanneet hoitoalan ammatti­laiset.

”Huumori on työyhteisön liima. Kun huumori kukkii työpaikalla, se kertoo, että työyhteisössä voidaan hyvin. Se kertoo myös siitä, että siellä on avoimuutta, luottamusta, turvallisuuden tunnetta ja vähemmän hierarkioita”, summaa Pirjo Vesa.

Hän tutki vuonna 2009 julkaistussa väitöskirjassaan hoitajien työpaikkahuumoria. Nykyään hän työskentelee opettajana Metropolia-ammattikorkeakoulussa ja tekee myös työtä työnohjaajana ja työyhteisökouluttajana.

Mustaa ja ronskia

Huumori voi kukkia missä tahansa – saattohoito-osastoilla, päiväkodeissa, kehitysvammaisten yksiköissä, leikkaussaleissa. Syntyäkseen se vaatii kuitenkin työyhteisön, pelkkä työpaikka ei riitä. 

”Työyhteisö tarkoittaa sitä, että työntekijöiden välille muodostuu siteitä. Istutaan yhdessä kahvihuoneessa, käydään syömässä ja osallistutaan myös vapaa-ajan rientoihin. Jos työpaikalla ei syystä tai toisesta synny työyhteisöä, ei siellä myöskään viljellä avointa keskinäistä huumoria.”

Hoitoalan ammattilaisia naurattavat tilannekomiikka, sattumukset, puujalkavitsit ja kommellukset. Usein hauskuus syntyy hetkessä, suunnittelematta ja vahingossa.

Otatko ketsuppia, Juusto? kysyi eräs hoitaja päiväkodissa Juuso-nimiseltä pojalta.

Mustaa huumoria käytetään kollegojen kesken paljon. Se auttaa jaksamaan raskaiden hetkien yli.

Eräs kyselyyn vastaaja kertoo, että musta huumori on yksi tapa käsitellä vaikeita asioita ja oiva keino ehkäistä työasioiden kulkeutumista kotiin.

Välillä huumori on niin ronskia, että jopa hieman nolottaa. Sairaalan seinien sisäpuolella viljelty huumori ei sovi seinien ulkopuolelle eikä sitä ole tarkoituskaan viedä sinne, hän kirjoittaa.

Viisaasti käytettynä

Kaikki huumori ei ole hyvää. Tehy-lehden kyselyssä vastaajat rajasivat, että henkilöön menevä, seksistinen tai syrjivä huumori on huonoa huumoria. Huonoa on myös huumori, joka jättää jonkun ulkopuolelle.

Ihmisillä on erilaisia huumorintajuja, ja jotkut myös käyttävät huumoria enemmän kuin toiset. Pirjo Vesa sanoo, että usein työyhteisöissä syntyy ryhmiä, joilla on oma huumorinsa, eivätkä kaikki pääse niihin mukaan. Vitsiniekkojen pitäisi huomioida tämä, sillä pahimmillaan voi käydä niin, että huumori muodostaa lisää hierarkioita.

”Huumori on kaksiteräinen miekka. Sitä pitää osata käyttää oikein”, Vesa muistuttaa.

Huumori on taitolaji, joka vaatii äärimmäisen herkkää lähestymistä uusien ihmisten kanssa. Hyvin käytettynä se voi ratkaista akuutit tilanteet positiiviseen suuntaan, huonosti käytettynä se voi johtaa tilanteen ”perkelöitymiseen”, summaa eräs kyselyyn vastannut.

Myös hoitotilanteissa voi käyttää huumoria. Huulta voi heittää kaikenikäisten asiakkaiden ja potilaiden kanssa.

Eräs vastaaja kertoi, että hän on huumorin avulla hoitanut monet haastavat hoitotilanteet muistisairaiden asiakkaiden kanssa.

Olen huomannut, että kun asiakasta osaa lukea oikein ja hoitajalla on hyvä tilannetaju, huumori voi pelastaa pelastaa monenkin päivän.

”Huumori on yksi hoitotyön menetelmä ja rohkaisen käyttämään sitä. Se vaatii kuitenkin paljon taitoa ja tunto­sarvia”, Vesa painottaa.

Homma hoituu 

Eräs saattohoito-osastolla työskentelevä hoitaja kirjoitti vastauksessaan, että ylemmältä taholta yritettiin kieltää heitä käyttämästä huumoria. Syynä oli se, että huumori kuulemma heijastui hoitotyöhön.

Pirjo Vesa korostaa, että huumori ei missään nimessä nakerra ammattitaitoa – jos se on sopivaa.

”On harhakäsitys, että tosikkous merkitsee ammattitaitoa ja että iloinen ja nauravainen ihminen olisi jotenkin vähemmän ammattimainen.”

Vesa pohtii, että huumori menee joskus paljon syvemmälle kuin vakavuus. Nauru ja leikinlasku voivat olla merkkejä siitä, että jonkin kipeän asian yli on päästy.

Jos esihenkilöt kuulevat paljon naurua työpaikalta, on se hieno asia, korostaa Vesa. Hänen mukaansa työpaikoilla voitaisiin laatia pelisäännöt sopivan huumorin käytölle.

”Johtajien on ymmärrettävä, että ihmisillä on erilaisia tapoja näyttää ja käyttää huumoria. Se on syvällä meissä, ja se täytyy sallia.”

Ari Leino

Elämäntapahumoristin kikat

Röntgenhoitaja Ari Leino, Päijät-Hämeen keskussairaala, sädehoito-osasto:

”Huumori on olennainen osa työtä. Ei tätä kukaan ryppyotsaisena jaksa, sillä tässä työssä näkee rankkoja ihmiskohtaloita. En voisi elää ja työskennellä haudanvakavana. 

Kollegojen kesken huumori on hyvinkin mustaa tai älyvapaata. Kollegat myös veistelevät puujalkavitsejä täysin vakavalla naamalla ja harrastavat kaikenlaista fyysistä hauskaa – kuten erilaisia jumppahaasteita.

Potilaille suunnatun huumorin pitää olla lempeää ja informatiivista. Kun potilasta oppii vähän tuntemaan, voi huumori olla roisimpaakin. Kerran potilas käveli yläruumis paljaana sädehoitobunkkeriin ja totesi olevansa kuin menossa nyrkkeilymatsiin. Seuraavalla hoitokerralla laitoin hänelle älypuhelimesta soimaan Rockyn tunnarin. Hän nauroi niin, ettei meinannut saada henkilötunnustaan kerrottua.

Minulla on tapana toistaa samoja letkautuksia eri potilaiden kanssa. Kehotan heitä esimerkiksi kertomaan matalalla kynnyksellä sädehoidon haittavaikutuksista. ’Kaikkea, mitä sanotte, voidaan käyttää teidän hyödyksenne.’

Herroittelen ja rouvittelen potilaita, kun kutsun heitä aulasta suomeksi, ranskaksi, italiaksi ja espanjaksi. ’Monsieur Möttönen, s’il vous plaît!’ Toisinaan, jos aula on täynnä väkeä, saatan keventää tunnelmaa kuin kuuluttaisin keskusradiosta. Laitan kädet suun eteen kupiksi ja mongerran virkamiesmäisesti: ’Herra Lampinen, herra Lampinen, teitä pyydetään hoitokoneelle.’”

Riku Mikkola.

Ensihoitoa pilke silmäkulmassa

Ensihoitaja Riku Mikkola, pelastuslaitos, Pirkanmaan hyvinvointialue:

”Meillä viljellään huumoria laidasta laitaan, tosi mustasta huumorista ihan älyttömiin puujalkavitseihin.

Potilaan tai asiakkaan kanssa pitää olla kuitenkin tarkkana. Tilannekomiikka toimii aina, kunhan ei asetu toisen yläpuolelle.

Ensihoitoon kuuluu se, että työtä tehdään pilke silmäkulmassa – silloin, kun on sen aika. Huumori ei missään nimessä syö ammattitaitoa, vaan on osa sitä. Huumoria pitää osata käyttää oikein ja oikeissa tilanteissa. Se vaatii tilannetajua ja kykyä lukea toista ihmistä.

Ensihoidossa on pitkät työvuorot ja teemme työtä pienellä tiiviillä porukalla pelastajien kanssa. Meillä on paljon hyvää ja huonoa huumoria. Eihän täällä kukaan viihtyisi, jos pitäisi olla vakavalla naamalla vuorokauden mittaisissa työvuoroissa. Asiaa auttaa se, että meillä kaikilla on hyvin samankaltainen huumorintaju.

Mielestäni huumori työssä kertoo siitä, että työpaikalla on avoin ilmapiiri. Silloin voi myös sanoa, että nyt loppui tuollaiset jutut, jos vitsit alkavat mennä riman alle.

Olen ollut myös työpaikoissa, joissa on pitänyt tosi tarkkaan miettiä sanomisiaan. On herkästi vedetty porot nokkaan ja menty esimiehen pakeille. Sellaisilta työpaikoilta puuttuu keskustelukulttuuri.”

Riia Pihlaja.

Naurua vatsa väärällään

Terveydenhoitaja Riia Pihlaja, äitiysneuvola, Kauhajoki:

”Huumori kukkii meillä kahvi­huoneessa päivittäin. Monesti huumori liittyy hyvinvointialueen päätöksiin ja säästöihin. Meillä on hyviä ehdotuksia, miten olisimme ratkaisseet ongelmat käden käänteessä ja halvalla. Nauramme myös omille mokillemme, joita sattuu töissä, kotona ja vapaa-ajalla.

Minusta parasta huumoria on tilannekomiikka, ilmein ja elein höystettynä. On mahtavaa, kun juttu lähtee laukalle, kun kaikki ovat mukana ja nauramme vedet silmissä ja vatsa väärällään. 

Huono huumori menee henkilökohtaisuuksiin. Ei voi myöskään nauraa toiselle, jos hän ei naura itselleen.

Huumorilla on valtava vaikutus työ­ilmapiiriin ja työssä jaksamiseen. Tällä hetkellä se on työkavereiden lisäksi melkein ainut motivaattori tulla töihin. Se on kantava voima ja sen avulla selvitään raskaistakin tilanteista, joita hoitotyössä voi tulla eteen. 

Olemme saaneet paljon palautetta esimerkiksi opiskelijoilta, että meillä on niin hauska ja rento ilmapiiri, että tänne on uudenkin helppo tulla. 

Myös asiakkaan kanssa voi heittää huulta. Se vaatii kuitenkin tilannetajua ja yleensä myös sen, että tuntee hänet ja tietää, että voi vitsailla. Huumorin avulla voi keventää ilmapiiriä ja saada asiakkaan vapautumaan.”