Kuva: Magdeleine

Poikien seksuaalinen häirintä koulussa

Yle raportoi poikien kokevan jopa neljä kertaa tyttöjä enemmän seksuaalista häirintää koulussa. Tekijät ovat olleet koulussa työskenteleviä aikuisia.

Tasa-arvovaltuutetun tiedottajan Päivi Ojanperän mukaan puhumme sadoista uhreista. Tieto ilmenee THL:n tämänvuotisen kouluterveyskyselyn vielä julkaisemattomista tuloksista. Jo aiempien kyselytutkimusten tuloksista opimme, että pojat kokevat yhtä paljon tai tyttöjä enemmän myös seurusteluväkivaltaa.

Ilmiö nousee esiin, koska poikien kokemaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa on ylipäätään tutkittu. Asiaa ei ole kovin usein nähty tarpeelliseksi kysyä laajasti pojaksi tai mieheksi itsensä kokevilta aiemmin. Toisaalta voidaan kysyä, tunnistaako jokainen poika seksuaalisen häirinnän, ja jos tunnistaa, niin tietääkö hän miten siihen tulee reagoida?

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemuksia koskeva tieto, tutkimukset ja kampanjat on kohdennettu vuosikymmeniä pääsääntöisesti muille kuin pojille. Ratkaisua on perusteltu erityisesti tasa-arvon edistämisellä. Mutta vähentäisikö erityisesti poikien tilanteesta saatu tieto poikien traumatisoitumista, kouluväkivaltaa, koulutuksesta syrjäytymistä, päihteiden käyttöä, itsemurhia tai väkivaltaista käytöstä? Emme tiedä, koska riittävää tutkimus- ja tilastotietoa näistä uhrikokemuksista ei ole. On vain poikien ja miesten kertomuksia selviytymisestä ja selviytymättömyydestä näiden tekojen jälkeen.

Nyt kivahtavat ensimmäisenä tasa-arvon perääjät ja ne, joiden mielestä nuorten sukupuolella ei ole väliä. Mutta ensin on keskusteltava poikien kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta, jotta voimme edes aloittaa keskustelun tasa-arvosta. Onhan selvää, ettemme ole tasa-arvoisella lähestymistavalla kyenneet suojelemaan satoja poikia seksuaaliselta häirinnältä edes koulussa.

Jo vuosia olisi tarvittu juuri poikiin kohdennettuja toimia. Sellaista asennetta, kampanjaa ja opetusta, jossa nuoret miehet oppivat suojautumaan seksuaaliselta väkivaltaiselta käytökseltä ja raportoimaan siitä heti turvallisille aikuisille. Sellaista juuri pojille suunnattua oppimista, jossa puhutaan muun muassa omista kehon ja mielen rajoista ja eroista rakkauden, intohimon, häirinnän ja väkivallan välillä. Tietoa siitä, ettei itsensä pojaksi kokeminen suojele seksuaaliselta häirinnältä tai väkivallalta.

Tätäkin tärkeämpää on kysyä, mitä osan koulussa työskentelevien aikuisten päässä liikkuu. On järkyttävää, etteivät edellä mainitut asiat ole kaikille koulussa työskenteleville aikuisille itsestään selviä asioita. On varmaan sinisilmäistä luottaa, että pelkkä keskustelu aikuisten toiminnasta koulussa ja poikien kokemuksista tuottaa tulosta. Muutenhan näin jo olisi.

Kauheinta tällaisessa tilanteessa on, että peruskoulua suorittavalla nuorella on pakollinen oppivelvollisuus. Jollei hän ole kotiopetuksessa, pojan on mentävä kouluun, jossa kokee intiimit rajansa rikottavan. Millaista koulun aikuisiin kohdistuvaa rikosoikeudellista koulutusta tarvitaan, jotta kaikki pojat voivat käydä koulun turvallisesti loppuun? Ei paljon auta, että poika tunnistaa rajansa ja oikeutensa, jos hän joutuu siitä huolimatta hyväksikäytetyksi koulussa.

Asiaa tuskin edistää kauhistelu ja poikien kokemusten vähättelyn aika on ohi. Tarvitaan poikien kokemusten tunnistamista, niiden tarkempaa tutkimista, tehokkaampia toimenpiteitä ja niiden toteutumisen riittävää valvontaa ja arviointia.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.