Kotona suuna päänä, mutta päiväkodissa ei sanaakaan – syynä voi olla lapsen valikoiva puhumattomuus

Lapsi voi lamaantua tietyissä tilanteissa puhumattomaksi ilman, että se tarkoittaisi ujoutta tai puhevammaa. Tätä kutsutaan valikoivaksi puhumattomuudeksi.

Kuvateksti
Valikoiva puhumattomuus tulee usein esiin päiväkodissa tai koulussa.
Kuva: iStock

Kotona lapsi puhua pulputtaa, mutta päiväkodissa tai koulussa hänen suunsa on kuin vetoketjulla suljettu. Hän ei vastaa opettajan kysymyksiin, ei pyydä apua eikä keskustele muiden lasten kanssa. 

Tällöin ei ole kyse ujoudesta tai tahallisesta vaikenemisesta, vaan valikoivasta puhumattomuudesta eli selektiivisestä mutismista tai puhefobiasta. Tätä esiintyy noin prosentilla kaikista lapsista.

Valikoiva puhumattomuus ilmenee kyvyttömyytenä puhua tietyissä sosiaalisissa tilanteissa ilman, että se johtuisi kielellisistä tai neurologisista puutteista. Se alkaa yleensä varhaislapsuudessa ja kestää keskimäärin kahdeksan vuotta.

Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy

”Lapsi voi olla kotona hyvinkin puhelias, vilkas ja temperamenttinen, mutta päiväkodissa tai koulussa hän saattaa olla hyvin hiljainen, vetäytyvä ja jopa jähmeä. Hänen voi olla vaikea aloittaa työskentelyä tai noudattaa opettajan antamia ohjeita”, kertoo Husin lastenpsykiatri Mia Sarvanne.

Lapsesta saattaa saada itsepäisen tai uhmakkaan vaikutelman, mutta tästä ei ole todellisuudessa kyse. Lapsi ei vain pysty puhumaan kyseisessä tilanteessa, Sarvanne tähdentää.

”Hän ei pysty vastaamaan kysymyksiin, tervehtimään, kiittämään tai pyytämään anteeksi. Eikä hän välttämättä pysty pyytämään apua tai lupaa päästä vessaan.”

Lapsi saattaa kokea olevansa kuin jättiareenalla, kun opettaja kysyy kysymyksen ja hänen odotetaan vastaavan.

Puhumisen estää voimakas lamaantumisreaktio, joka liittyy usein voimakkaisiin pelkotiloihin.

”Useimmat meistä pelkäisivät puheen pitämistä jättiareenalla. Nämä lapset tai nuoret saattavat kokea olevansa kuin jättiareenalla, kun opettaja kysyy heiltä kysymyksen ja heidän odotetaan vastaavan”, Sarvanne havainnollistaa.

Vaivasta kärsivät lapset ja nuoret ovat kertoneet, etteivät he vain pysty puhumaan tai heistä tuntuu kuin olisi este kurkussa. Kaulan alueelle voi tulla niin voimakas lihasjännitys, että se estää äänihuulia värähtelemästä.

Autismikirjon häiriöt yleisiä

Valikoivan puhumattomuuden taustasyyt ovat osin tuntemattomia, mutta perimällä ja perheellä on vaikutuksensa. Valikoivasti puhumattomien lasten perheissä nimittäin esiintyy enemmän psykiatrisia ja neuropsykiatrisia häiriöitä kuin muissa perheissä, kertoo Miina Koskela uudessa Turun yliopiston väitöskirjatutkimuksessaan.

”Valikoivasti puhumattomien sisaruksilla on enemmän tarkkaavuushäiriöitä ja autismikirjon häiriöitä kuin kontrolliperheiden sisaruksilla. Tämä voisi viitata siihen, että näillä häiriöillä on yhteisiä taustatekijöitä”, Koskela selvittää raportissa.

Lapsen on helpompi puhua, kun kiinnität huomiota yhteiseen lasta kiinnostavaan tekemiseen.

Vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan 63 prosenttia valikoivasti puhumattomista lapsista täytti myös autismikirjon häiriön kriteerit. Autismikirjon lapsilla puhumattomuusoire alkaa usein myöhemmin kuin muilla ja jatkuu pidempään, jopa aikuisuuteen asti.

Vuonna 2023 BMJ Psychiatry -lehdessä julkaistu usean tutkimuksen katsaus summaa, että valikoivasta puhumattomuudesta kärsivillä ahdistuneisuushäiriön kriteerit täyttyvät 80 prosentilla. 41 prosentilla ilmenee sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö.

Altistusta vähitellen

Valikoivasta puhumattomuudesta kärsivä alkaa harvoin puhua ilman aikuisten asiantuntevaa apua, toteaa Mia Sarvanne. Jos puhumattomuus pitkittyy, lapsi voi omaksua puhumattoman roolin ja siitä voi olla vaikea luopua. Puhumattomuuden jatkuessa nuoruusikään sosiaalinen ahdistuneisuus lisääntyy.

Täsmähoitoa valikoivaan puhumattomuuteen ei ole, mutta apua on usein asteittaista altistamisesta puhumistilanteille.

”Tämä tapahtuu samaan tapaan kuin fobiahoidossa: lapsi totutetaan vähitellen ahdistusta herättäviin tilanteisiin. Myös perheen huomioiminen on hoidossa tärkeää, sillä ympäristön tuki ja ymmärrys voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen toipumiseen.”

Mielenterveystalon verkkosivuilta löytyy ilmainen omahoito-ohjelma. Se on tarkoitettu vanhemmille, joiden lapsen on vaikea puhua tietyissä tilanteissa.

Päiväkodeissa ja kouluissa puhumattomalle lapselle voi tarjota kahdenkeskisiä hetkiä huoneen nurkassa tai toisessa huoneessa. Lapselle voi jutella ja ihmetellä asioita ääneen, mutta suoria kysymyksiä ja katsekontaktia kannattaa välttää.

”Lapsen on helpompi puhua, kun kiinnität huomiota yhteiseen lasta kiinnostavaan tekemiseen”, Sarvanne ohjeistaa.

”Tue lapsen ystävyyssuhteita ja anna hänen istua sellaisten lasten vieressä, joille hän puhuu pihaleikeissä, välitunneilla tai kotona. Jos toiset lapset kyselevät tai ihmettelevät, kerro, että lapsi kyllä puhuu, kun on siihen valmis.”

Kun lapsi on rento ja osallistuu leikkeihin ja toimintaan, yritä selvittää, miten lapsen puhumista voisi tukea. Lapsi voi olla hyvinkin taitava oppimaan. Häntä tulee auttaa oppimaan ja iloitsemaan taidoistaan, Sarvanne muistuttaa.

Aikuinen, ethän…

  • …kiinnitä huomiota lapsen puhumattomuuteen. Lapselta ei kannata kysyä, puhutko minulle huomenna. Lapsi ei päätä asiaa tietoisesti.
  • …esitä suoria kysymyksiä lapselle, joka ei ole koskaan puhunut sinulle. Voit jutella ääneen sanomalla ”mukava nähdä sinua!”
  • …kiinnitä erityistä huomiota, kun lapsi on muiden seurassa edes kysymällä kuulumisia. Puhumattomat lapset ovat usein yliherkkiä ja yli­virittyneitä ympäristön viesteille.
  • …ota suoraa katsekontaktia, kun haluat antaa mahdollisuuden puhua. Lapsen on helpompi puhua, kun kiinnität huomiota yhteiseen lasta kiinnostavaan tekemiseen.
  • …innostu, kun lapsi jonain päivänä puhuu sinulle. Ole kiinnostunut siitä, mistä hän puhuu – älä siitä, että hän puhuu. Lapsi pelkää muiden reaktiota puhumiseensa.