Sairaanhoitajana epäonnistun joskus empatiassa

Hoitotyössä empatia ja inhimillisyys ovat keskeisiä tekijöitä, jotka luovat vahvan perustan hoitosuhteelle ja vaikuttavat potilaiden kokemaan hoitoon. Vaikka pyrin keikkasairaanhoitajana aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, joskus voi syntyä tilanteita, joissa empatia ja inhimillisyys eivät toteudu toivotulla tavalla.

On hetkiä, jolloin olen sairaanhoitajana epäonnistunut empatiassa ja inhimillisyydessä, joiden tulisi olla hoidon ytimessä.

Tietenkin olen hoitajanakin vain ihminen. Siksi olen altis virheille ja epäonnistumisille. Empatian ja inhimillisyyden kohdalla voin lukea hoitotilannetta, potilasta tai hänen läheisensä tarpeita väärin. Minusta ei jää silloin empaattista kuvaa potilaalle ja se tuntuu itsestäkin jälkikäteen kurjalta.

Työpäivän muuttuessa äkisti kaoottiseksi, kiireen temmatessa mukaansa ja stressin yltyessä yritän muistuttaa itseäni yhdestä asiasta. Olisi tärkeää tunnistaa omat rajansa ja pyrkiä tukemaan omaa hyvinvointiaan, jotta jaksaa paremmin hoitaa potilaita. Syy epäonnistumiseen empaattisuudessa on usein ollut liiallinen työnkuormitus. Se syö empaattisintakin hoitajaa.

Jatkuva ylikuormitus voi johtaa uupumukseen. Se vaikuttaa kykyyn tuntea empatiaa syvästi ja ilmaista se potilaille. Välillä myös itseään on pakko suojella säätelemällä empatiansa määrää ja sen vaikutusta itseen, jotta pysyy hoitotyön arjessa erilaisia potilaita hoitaessaan toimintakykyisenä.

Hoitotyö on helppoa, kun omassa elämässä on asiat kunnossa. Kun henkilökohtaisessa elämässä alkaa riittävästi myrskytä, se voi vaikuttaa kykyyn osoittaa empatiaa ja keskittyä työhön. Niin ei saisi olla, mutta hoitajakin on ihminen, jolla on omat haasteensa ja huolensa elämässä.

Olen mielestäni huippuhyvä salamaan omat huoleni potilailta, mutta joskus haavoittuvassa asemassa olevat potilaat ovat eteviä vaistoamaan nämäkin asiat hoitajastaan. Yhden potilaan mielestä omat huoleni tekevät minusta inhimillisen hoitajan, toisen mielestä ne eivät saisi näkyä minusta mitenkään.

Haluan painottaa, etten etsi edellä mainittuihin tunnetaitojen notkahduksiin syitä pohtiessani tekosyitä tai säälipisteitä käytökselleni. Väitän, etten tee hoitotyötä välittämättä toisten tunteista tai toivoen, etten vaikuta välinpitämättömältä potilastani kohtaan.

Epäonnistumiset empatian ja inhimillisyyden äärellä eivät määritä hoitajan koko ammatillista identiteettiä. Ne tarjoavat mahdollisuuden kasvuun ja oppimiseen. On tärkeää reflektoida työtilanteita, joissa empatia on jäänyt puuttumaan, ja pyrkiä ymmärtämään syitä sen taustalla.

Rohkea ammatillinen itsetutkiskelu auttavat tunnistamaan omat vahvuudet ja kehityskohteet. Työyhteisön tuki, kollegiaalisuus ja vuorovaikutus ovat tärkeitä asioita hoitajien tukemisessa ja tunnetaitojen vahvistamisessa. Avoin keskustelu työyhteisössä, vertaistuki ja mentorointi voivat auttaa hoitajia jakamaan kokemuksiaan ja oppimaan toisiltaan. Silti, sairaanhoitajana tulen joskus epäonnistumaan empatiassa.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.