Sairaanhoitajaan ihastuminen on tavallaan okei, jos potilas pitää tiedon itsellään. Minuun voi kohdistaa erilaisia romanttisia tunteita, mutta niihin vastaamista ei kannata odottaa. Sen kieltää ammattietiikka ja hoitotyön ammattilaisen arvot.
Olen toki joskus pukukopilla työvuoron jälkeen hetken pohtinut syytä ihastumiseen. Oliko minussa niitä ominaisuuksia, joita toinen ihminen oli vailla? Oliko potilas kokenut pitkään tulleensa väärin ymmärretyksi? Ehkä potilas oli yksinäinen, toivoton tai kaipasi toista ihmistä – ketä tahansa – vierelleen. Ehkä koko juttu oli hänestä vain hupia. Tavallaan syyt ovat ymmärrettäviä ja toiselta kantilta katsottuna taas eivät.
On sanomattakin selvää, että nämä tilanteet ovat töissä hankalia. Kuka haluaa töissä kokea yksipuolista flirttailua, torjua näppärästi härskejä heittoja tai kuulla muille itsestä lausuttuja romanttisia kommentteja? Valitettavasti osa sairaanhoitajan ammattitaitoa on jättää tällainen ei-toivottu käytös huomioimatta.
Onneksi ikä tekee tehtävänsä. Keski-ikäinen hoitaja ei ole enää niin usein kiihkeiden kosijoiden haaveilun kohteena. Myös koettu elämä ja ura hoitotyössä on antanut eväät vastata tilanteen vaatimalla tavalla. Kohteliaasti, loukkaamatta tai niin napakasti, että viesti menee varmasti perille.
Osan mielestä kyseessä on huvittava ja mitätön asia. Kuulen kommentteja, kuten älä ota sitä niin vakavasti, pieni flirtti piristää työpäivää tai minkä sille voi, kun on niin seksikäs. En toki välitä ihastuneen potilaan yrityksistä, eikä se juuri vaikuta työntekooni. On silti myönnettävä, että välillä tällainen yksipuolinen käytös tuntuu kiusalliselta. Mitä mieltä sinä tästä olet?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
