Kuva: Pixabay

Kyllä minä niin mieleni pahoitin!

Olen vuosien mittaan pahoittanut mieleni erilaisista ihmisten välisistä tilanteista työelämässä. Kohdallani työelämä tarkoittaa nimenomaan erikoissairaanhoidon työtä moniammatillisessa tiimissä.

Olen pahoittanut mieleni siitä, miten minulle vastataan kysymykseen tai jätetään vastaamatta. Olen pahoittanut mieleni kollegani puolesta siitä, millaista kohtelua hän on saanut osakseen tai miten hänen tuntemuksiaan on vähätelty. Olen pahoittanut mieleni myös potilaiden puolesta, siitä miten heidän ohitseen puhutaan, tunteet ja kokemukset ohitetaan tai miten heidän kuullensa puhutaan. Olen pahoittanut mieleni kollegiaalisuuden puutteesta tai sen väärinkäytöstä, huonosta ja epäammatillisesta käyttäytymisestä.

Eniten olen pahoittanut mieleni selkeästi tarkoituksellisesta ilkeästä ja pahansuopaisesta käytöksestä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ihmisillä on erilaisia syitä käyttäytymiseensä. On hankala tilanne kotona, huonosti nukuttu yö (tai päivä) takana, stressi ja liikakuormitus, työuupumus, oma sairaus, läheisen sairaus – mitä näitä nyt on.

Ymmärtämisen kykyä näiden asioiden suhteen voi kukin itsessään harjoittaa, mutta huonoa käytöstä ei tule hyväksyä. Terveyden- ja sairaanhoidossa työmme keskiössä tulisi aina olla potilas. Silti tämä asia joskus unohtuu tai jää toiselle sijalle henkilökunnan keskinäisen nokittelun ja valtataisteluiden tantereella.

Meidän kaikkien pitää pystyä tekemään asiallisesti töitä keskenämme, toisiamme kunnioittaen. Eikä kenelläkään voi olla erioikeuksia tämän suhteen, ei minkään ammattinimikkeen tai työtehtävän perusteella.

Yhdenkin ihmisen huono tai ilkeä käytös rapauttaa aina työilmapiiriä. Se voi synnyttää pelkoa kollegoissa ja aiheuttaa vähintäänkin epämukavuutta sekä luottamuksen puutetta työyhteisössä.

Psykologinen turvallisuus työpaikalla vähenee, kun asiaan ei puututa ja epäasiallisen käyttäytymisen annetaan jatkua. Valitettavan usein tällainen toiminta saakin jatkua, sillä siihen puuttuminen on vaikeaa ja pelottavaa, etenkin jos huonosti käyttäytyvällä henkilöllä on jonkinlainen valta-asema. Monesti tällaisen ihmisen käytöstä on jo vuosia katsottu sormien läpi ilman seuraamuksia, jolloin siihen puuttuminen muuttuu aina vaikeammaksi.

Olen tällaisten asioiden suhteen ehdottomasti nollatoleranssin kannalla: huonoon käytökseen tulisi puuttua heti, jotta se loppuisi mahdollisimman nopeasti. Puuttumisella lähetetään selkeä viesti työyhteisöön: tällaista käytöstä ei meillä suvaita.

"Ilkeys on pelkästään huonoa käytöstä!" kiteytti näyttelijä Kiti Kokkonen Anna-lehdessä. Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Yhdyn myös Kitin ajatukseen siitä, että jos aikuinen ihminen on henkisesti ja fyysisesti terve, ei hänellä ole syytä tai oikeutta ilkeillä muille. 

 

Kommentit

Käyttäjän Blue kuva

Kiitos, kirjoitat taas tärkeästä asiasta. Huonoa käytöstä ei pidä sietää, ei edes sillä perusteella että joku on työssään tosi pätevä. Hyvään ammattitaitoon sisältyy se että kohtelee toisia arvostavasti. Töykeä käytös kertoo aina jostakin käsittelemättömästä sisäisestä ongelmasta.

Käyttäjän Terveydenhoitaja kuva

Miten toimia, kun asiakas käyttäytyy huonosti palvelu/asiakastilanteessa? Voiko hänelle sanoa, että hönen käytös on epäasiallista..yhä enemmän tulee tilanteita kun hoitajat tuntevat että.heitä syytetään, haukutaan ja arvostellaan ja asiakkaan käytöksessä.on negatiivien sävy. Uhkatilanteista puhumattakaan. Missä kulkee raja? Eihän hoitaja aina vaan voi olla.se roskasanko.

Mainos
Mainos