Mistä siellä seksuaalineuvonnassa puhutaan?

Kuvateksti
Unsplash: Marco Bianchetti

Minulta kysellään välillä seksuaalineuvojan työstä. Mitä siellä neuvojan vastaanotolla tehdään? Ja millaisia ihmisiä siellä vastaanotolla oikein käy? Joku joskus kysäisi, että mikä on oudointa, mitä olen vastaanotolla kohdannut.

Päätyökseni teen siis sairaanhoitajan töitä teho-osastolla, ja kerran kuussa teen seksuaalineuvojan töitä kivunhoidon klinikalla. Lisäksi hengitystukiyksikkömme voi tarvittaessa pyytää asiakkailleen seksuaalineuvontaa. Seksologina myös jaan paljon tietoa seksuaalisuudesta hoitohenkilökunnalle. Toisin sanoen koulutan melko paljon kollegoita seksuaalisuudesta. Koulutukset ovat hyvä keino herätellä ammattilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon alalla huomioimaan asia potilaiden ja asiakkaiden kanssa töitä tehdessä. 

Mitä seksuaalineuvojan vastaanotolla sitten tehdään? Siellä puhutaan, kuunnellaan, itketään ja nauretaan. Siellä kysellään, pohditaan ja joskus myös neuvotaan. Siellä ei kuitenkaan kosketa tai kosketella fyysisesti  yleisestä vitsailusta huolimatta. Joskus toki voidaan laskea käsi asiakkaan olalle, pitää kädestä pahimman itkun ja surun hetkellä.

Ihmiset, jotka seksuaalineuvojien luo hakeutuvat, ovat tuiki tavallisia ”Minna Meikäläisiä”. Sellaisia kuin sinä ja minä. Perheenisiä, sinkkuja, johtajia, opiskelijoita, eronneita ja vasta naimisiin menneitä.

Myös yleisimmät neuvonnan aiheet ovat monille arkipäivää. Haluttomuus, parisuhteen ongelmat, halujen eriparisuus, pikkulapsiajan tuomat haasteet, erektiohäiriöt, herkät siemensyöksyt, orgasmiongelmat ja erilaiset sairaudet sekä lääkitykset. Usein ihmiset tarvitsevat vain toisen ihmisen, joka kuuntelee, on läsnä ja luo turvallisen ympäristön seksuaalisuudesta puhumiselle.

Kipuklinikan asiakkaat elävät pitkittyneen tai kroonisen kivun kanssa. Näiden potilaiden seksuaalisuus kohtaa haasteita, joista itsestään selvimpiä ovat itse kipu ja sen hoitoon käytetyt lääkkeet. Kipeänä harva kokee halua. Keho ei toimi kuten ennen ja kehonkuva muuttuu, eikä sitä ole aina niin helppo hyväksyä. Kun oma keho ei tunnu omalta, on vaikeaa kokea olevansa haluttava. Lisähaastetta tuovat työtilanne, rahahuolet, parisuhteen dynamiikka ja potilaan psyykkinen tilanne.

Moni kipupotilas joutuu jäämään pois työelämästä, mikä aiheuttaa tietysti taloudellisia huolia, mutta vaikuttaa myös potilaan mielialaan. Osa kokee itsensä tarpeettomaksi ja sivuun työnnetyksi, kun työelämä ei enää heitä kaipaa. Kipu vaikuttaa myös itsessään mielialaan. Mieli maassa ei seksi ja halu useinkaan ole ensimmäisenä mielessä sen sijaan huoli halun katoamisesta senkin edestä.

Parisuhteille kipu tuo oman haasteensa muuttaessaan suhteen dynamiikkaa. Dynamiikan muutokset vaikuttavat seksuaalisuuteen aina jotenkin. Esimerkiksi ennen asioita reippaasti hoitanut puoliso ei pysty kivultaan enää huolehtimaan pankkiasioista, jolloin toisen on otettava asiat hoitoonsa ja aikaisempi tasapaino suhteessa heilahtaa. Jotkut pariskunnat kuvailevat kivusta tulleen ikään kuin suhteen kolmas pyörä, joka vaikuttaa olemassaolollaan vähän kaikkeen. 

Kivun takia moni arkailee koskea kumppaniaan, koska pelkää sen aiheuttavan lisää kipua. Kipupotilas taas saattaa vältellä kosketusta ja läheisyyttä samasta syystä. Osa kipupotilaista päätyy nukkumaan erillään puolisoistaan, sillä kipupotilas voi joutua nousemaan öisin sängystä ja liikkumaan kivun helpottamiseksi. Erillään nukkumisen myötä kosketus ja läheisyys usein vähenee ja ajaa puolisot kauemmas toisistaan.

Kommunikaation puute tai heikkous luo myös lisähaastetta. Asioista ei puhuta suoraan ja rehellisesti, sillä kaikki osapuolet yrittävät suojella toisiaan  ja itseään. Ajatellaan, ettei toinen ymmärtäisi kuitenkaan. Välillä parisuhteessa on ollut ongelmia jo ennen kipuoireita, jolloin ongelmavyyhti on tietysti paljon mutkikkaampi. 

Seksuaalineuvojana kannustan kipupotilaita tai itse asiassa keitä tahansa – ottamaan asiat puheeksi suoraan puolisoidensa tai kumppaniensa kanssa. Ilman vuorovaikutusta ei ole nimittäin juurikaan mahdollisuutta ymmärrykselle. Pitkässäkään ihmissuhteessa emme koskaan tiedä toisen ajatuksia kysymättä, vaikka niin monesti kuvittelemme.

Ehdotan potilaille ja heidän puolisoilleen myös tapaa huomioida toisensa arjessa. Sano huomenta, katso silmiin, anna suukko. Ennen töihin lähtöä ja taas kotiin tullessa kohtaa toinen aidosti, edes lyhyesti. Katsokaa televisiota sylikkäin tai istukaa sohvalla käsi kädessä. Halatkaa toisianne tasaisin väliajoin. Valitkaa tapa, joka teille on sopivin ja luontevin. Näissä pienissä, mutta tärkeissä teoissa on alku läheisyyden uudelleen löytämiselle. Ja läheisyys on juuri se, mikä helposti katoaa parien väliltä arjen, vuosien ja kivun myötä. Ilman läheisyyttä on harvoin myöskään seksiä, jos seksi on se, mitä halutaan. 

Joillakin ihmisillä seksuaalisuus ja sen todeksi eläminen on kivuliaampaa ja haasteellisempaa kuin toisilla. Elämän historia ja sen tapahtumat vaikuttavat ihmiseen ja siis myös seksuaalisuuteen. Mutta kaikille meille se on tärkeä osa minuutta, identiteettiä. Ja kuten ehkä huomasitte, seksuaalineuvojan vastaanotolla olisi voinut olla myös kuka tahansa teistä lukijoista niin tavallisia, yleisiä, arkipäiväisiä ja luonnollisia asioita ovat seksuaalisuuteemme liittyvät asiat ja haasteet, kivulla tai ilman.