Pomo on helppo syyllinen

Kuvateksti
Unsplash: Hayley Maxwell

Usein kuulemani lause työelämässä on seuraava: ”Meidän pomo on ihan surkea, ei tajua mistään mitään ja tekee huonoja päätöksiä.”

Pomot ovat kuulemma myös täysin vieraantuneet asiantuntijoiden tekemästä työstä ja työn realiteeteista. Pomo nauttii työntekijöidensä kyykyttämisestä ja pomolla on noussut valta päähän.

Aika karmivaa kuultavaa ja jättää ainakin minut miettimään, onko todella näin? 

Niin työnohjaajana kuin työntekijänäkin pohdin välillä, vastaavatko edellä mainitut puheet todellisuutta. Työyhteisössä asioiden eteenpäin vyöryminen on nimittäin kuin se lapsuudesta tuttu rikkinäinen puhelin -leikki. Viesti ehtii muuttua monessa suussa ja monta kertaa ennen minun korviini kantautumistaan. Kyse onkin melkein aina juorusta, josta suurin osa on täyttä puppua. Silti oma mieli on kovin herkkä tällaiseen juorutun totuuden uskomiseen. 

Toisinaan pohdin, kuinka paljon kulloisenkin työntekijän halut vaikuttavat pomon toimien arvosteluun. Kun oma lomatoivomus ei toteudukaan, harmittaa varmasti ihan vietävästi. Samoin silloin, kun tärkeään koulutukseen ei pääse tai kun työvuoron vaihto jää ilman pomon siunausta.

Asia ei varmaankaan ole aina ihan yksinkertainen pomonkaan näkökulmasta. Johtajahan on viime kädessä vastuussa siitä, että vaikkapa sairaalan vuodeosasto toimii ja potilasturvallisuus toteutuu. Silloin lomien yhteensovittaminen voi tuottaa toisille työntekijöille pahaa mieltä. Työntekijöitä on myös kohdeltava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, joten joskus jonkun toisen koulutukseen pääsy menee sinun halusi edelle. 

Johtajia, kuten myös työntekijöitä, sitovat monet lait, joita työelämässä pitää noudattaa. Usein huomaan, että työntekijöillä on aikamoisia aukkoja nomenomaan työelämää säätelevien lakien tuntemisessa. Saatetaan raivostua asiasta, josta on määrätty tiukat lait, ja kuvitellaan pomon ”vain päättäneen asiasta keneltäkään kysymättä”. Tietysti avoin ja läpinäkyvä tiedottaminen johdon suunnalta helpottaisi näissä asioissa etenemistä. Mutta löytyy myös asioita, joista lain mukaan ei saa täysin avoimesti tiedottaa. Tällöin voi olla kyseessä vaikkapa kollegan sairausloma ja siihen liittyvät järjestelyt.

Koronaepidemia on puristanut myös johtoa ja lähijohtoa otteessaan. Tasapainottelu ohjeiden ja järjestelyjen sekä työntekijöiden hyvinvoinnin sekä jaksamisen välissä on varmasti ollut uuvuttavaa.

Pitäessäni työnohjausta lähijohtajille huomaan tämän ajanjakson kuormituksen heissä. Moni on kantanut huolta ja uurastanut kaikin keinoin työntekijöidensä jaksamisen ja turvallisuuden puolesta nyt noin puolitoista vuotta. Kysyessäni johtamistyötä tekevien omasta jaksamisesta alun reaktio on hämmentynyt. Ei ole osattu pysähtyä oman jaksamisen äärelle. Siihen ei ehkä ole ollut edes aikaa. Monesti puhe kääntyykin takaisin työntekijöihin, sillä heistä nämä sydämellään johtamistyötä tekevät kantavat kovasti huolta. Se on jotenkin liikuttavaa kuulla. 

Johtamistyö ei ole helppoa, painetta tulee monesta suunnasta. On talouspaineet, omat pomot ja iso työntekijäjoukko. Kaikki odottavat hyvää ja tehokasta toimintaa sekä tulosta. Johtaja on kuitenkin myös ihminen, jolla on tunteet ja joka väsyy siinä missä muutkin ihmiset. Jokaisen arvostelevan sanan ja itseä koskevan juorun kuuleminen sattuu tätä johtajaihmistä sydämeen.

Ihan kuten ketä tahansa ihmistä.