Sateenkaaren väreissä syksyyn

SATEENKAARILIPUT LIEHUIVAT vähän aikaa sitten viikon ajan kaupunkimme paraatipaikalla, Aurajoen rannassa. Sosiaalisessa mediassa yritysten logoihin ilmaantui sateenkaarikehyksiä ja moni kollegani vaihtoi Facebookissa profiilikuvansa sateenkaaren sävyihin. Vaikuttimena oli tietysti tämän vuoden Pride–viikko, jonka tarkoituksena on antaa ääni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille sekä juhlistaa tasa-arvoa. Kyseessä on myös siis ihmisoikeustapahtuma. Ilolla seurailin ystävieni ja kollegojeni somepäivityksiä asiaan liittyen. 

HÄMMÄSTYIN, kun huomasin sairaanhoitopiireistä vain HUSin muuttaneen somelogonsa sateenkaaren väreihin. Muut sairaanhoitopiirit loistivat poissaolollaan. Miksi? Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat asuvat ihan ympäri tätä maatamme, joten mikseivät muut sairaanhoitopiirit lähteneet hommaan mukaan?

Sosiaali- ja terveysala, jos mikä, on ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon kytköksissä mitä suurimmissa määrin. Meidän tehtävänämme on tukea ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia sekä hyvinvointia kaikin mahdollisin keinoin, sen  puolesta puhuvat jo sairaanhoitajien ja lääkäreiden eettiset säännöt.

Emme kuitenkaan ammattilaisina ole ihan onnistuneet juuri sateenkaarivähemmistöjen huomioimisessa ja hoitamisessa. Tutkimusten mukaan seksuaalivähemmistöjen luottamus terveydenhoitohenkilöstöön on heikompaa ja sairaanhoitopalveluiden piiriin hakeutuminen siksi huonompaa kuin vaikkapa heteroseksuaalien ja cis-ihmisten.

SEKSUAALISUUS JA SUKUPUOLI ovat monelle hyvin herkkiä ja intiimejä asioita eikä niistä puhuminen ole helppoa. Ei aina edes terveydenhuollon ammattilaiselle. Punastuttaa, hävettää ja pala tuntuu jumittuvan kurkkuun. Mieluummin jättäisi koko asian sikseen. Tämä ongelma on onneksi selätettävissä harjoittelemalla. Näistäkin asioista oppii puhumaan, ihan kuten mistä tahansa asiasta. 

ENSI ASKELEET HLBTIQA-vähemmistöön kuuluvien kohtaamisen parantamiseen on sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän moninaisuuden tiedostaminen ja tutkiminen omassa mielessä sekä käytöksessä. Sen jälkeen vuorossa ovat sanat. Sanat, joita käytämme, kun puhumme. Opettele esimerkiksi puhumaan puolisosta tai kumppanista. Jos kysyt aviomiehen yhteystietoja, saattaa olla, että potilas joutuu korjaamaan olevansa naimisissa itse asiassa naisen kanssa. Päiväkodin lapselta voi kysyä ”vanhemmista” ilman erittelyä isästä ja äidistä. Pieniä tekoja, jolla on suuri merkitys. Ja kun sanaviidakko oikeiden termien suhteen on kateissa voi asian tarkistaa helposti vaikka täältä.

JOKA KERTA kun työpaikkani kahvihuoneen taululle ilmestyy ilmoitus kollegan vauvauutisesta, jään miettimään, miksi lapsen sukupuoli kirjoitetaan myös esiin? Onko sillä merkitystä? Mitä lisätietoa se meille antaa? Miksi tieto on oleellinen? Siksikö, että osaamme ostaa vaaleansinisen nutun pojalle ja jotain pinkkiä tytölle? Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että lapsi on syntynyt? Työpaikoilla on monia muitakin asioita, joita kannattaa tarkastella sateenkaariväen näkökulmasta ja tulee huomanneeksi, että työtä tällä saralla on vielä paljon.

Ensi vuoden Pride-viikolla odotankin oman työnantajani liittyvän sateenkaarikulkueen joukkoon edes somelogon värien verran.