(V)oi porno!

Kuvateksti
Unsplash: Dainis Graveris

Porno on sana, joka saa ihmisen kuin ihmisen vähän höristämään korviaan. Poskille nousee pieni puna joko innostuksen, iljetyksen tai kiukun takia.

Omassa nuoruudessani pornoa oli sille erikseen pyhitetyissä lehdissä ja videoina VHS-kaseteilla. Nykyisin porno on helposti saatavilla internetin kautta omassa puhelimessa. Sitä on siis jatkuvasti tarjolla siellä, missä me ihmisetkin olemme. Ja siellä se on ollut jo pitkän historiamme ajan lähtien luolamaalauksista ja valokuvakorteista. 

Olen ihmetellyt sitä, miten paljon negatiivisuus korostuu pornoon liittyvässä keskustelussa. Julkisesti ääneen lausutut mielipiteet ja lehtien otsikot ovat useimmiten jollain lailla pornon huonoihin puoliin liittyviä. Eikä kai olekaan kovin salonkikelpoista puhua pornon ihanuudesta, hyödyistä tai kertoa vinkkejä lempipornokohtauksistaan. Sen verran tabuja seksi ja porno aiheena ovat – ja erityisen tabuja ovat pornon hyvät puolet.

Itse työskentelen paitsi tehohoitajana myös seksuaalineuvojana. Seksuaalineuvonnan vastaanotollani näen, miten negatiivinen pornokeskustelu vaikuttaa monien ihmisten elämään. Pornon kulutuksen oikeutusta tai normaaliutta pohditaan paljon. Pelätään pornolle addiktoitumista tai ylipäätään sen vaikuttavan itseen jotenkin ikävällä tavalla. Usein tuon pelon aiheuttavat yhteiskunta ja sen asenteet – ei ihmisen oma olo ja tunne asiasta. 

Taannoin kuuntelin tutkijatohtori Sanna Spišákin luennon seksologeille. Aiheena olivat pornografia, media ja nuoret. Äärimmäisen kiinnostavaa minusta oli tieto siitä, ettei pornon kohdalla tutkimusrahoitusta tuppaa saamaan kuin haittavaikutusten tutkimiseen. Näkökulmat siis vääristyvät, kun tutkimuksissa käsitellään voittopuolisesti haittoja. 

Spišákin tutkimuksen mukaan suomalaiset nuoret ovat hyvin perillä siitä, että pornoelokuvat ovat fiktiota eli satua. He ymmärtävät, että pornossa näytellään ja materiaalia editoidaan. 

Mikä meitä aikuisia nuorten pornon katselussa sitten oikein kauhistuttaa? Olemmeko jo unohtaneet oman nuoruutemme ja sen kihelmöivän tunteen, kun näimme ensi kerran alastomuutta, seksiä ja pornoa? Törmäsimme kenties vanhempien kätköissä olleisiin  ”miestenlehtiin ” tai videonauhurissa vahingossa olleeseen eroottiseen elokuvaan. 

Omaan elämääni porno tuli esiteini-iässä. Varmasti siis hyvin samoihin aikoihin kuin monella muullakin ihmisellä: aikuiseksi kasvun alkutaipaleella. Kun hormonit alkavat kehittää ihmistä suvun jatkamiseen, silloin myös tavallisesti kiinnostus seksiin jossain muodossaan herää. Samoihin aikoihin moni nuori myös etsii käsiinsä jollain lailla pornografista materiaalia. Aihe kiehtoo ja kiinnostaa, siihen tekee mieli tutustua.

Porno ja nuoret ovat aihepiiri, joka usein esitetään negatiivisessa valossa. Nuorten uskotaan saavan pornosta vääriä mielikuvia seksistä ja parisuhteesta. Harvoin kuulee puhetta siitä, miten porno on voinut opettaa nuorille jotakin, avannut uusia näkökulmia tai että esimerkiksi vähemmistöihin kuuluvat nuoret saattavat nähdä pornossa ensimmäistä kertaa jotain, mihin samastua. 

Kaikki eivät tietenkään pornosta pidä. Se on selvä. Eiväthän kaikki pidä homejuustostakaan. Onneksi kenenkään ei ole pakko pornoa katsella, mutta kenenkään ei myöskään tarvitse vaatia muita olemaan katsomatta. 

Pornoa on monenlaista. Siihen liittyy vakaviakin ongelmia, joista toki on syytä puhua. Parhaimmillaan se on kuitenkin vastuullisesti ja eettisesti tuotettua viihdettä, joka tarjoaa maustetta seksielämään, tavan elää todeksi fantasioita ja vinkkivälinevaraston.