Satuttavaa suhdetta voi olla vaikea tunnistaa, koska hyviäkin hetkiä on

Joskus unelmien suhde osoittautuu helvetiksi. Satuttavasta ihmissuhteesta voi irtautua ja toipua, mutta ensin se pitää tunnistaa.

Kuvateksti
Hyvinvoiva suhde tuntuu turvalliselta ja siinä on luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta molemmin puolin.
Kuva: Sari Pelho

Mitätöintiä, sairaalloista mustasukkaisuutta, kritisointia ja halveksuntaa, manipulointia ja valehtelua. Mutta samaan aikaan myös anteeksipyyntöjä, lupauksia ja ihanaa sopimista. 

Satuttavaa suhdetta voi olla vaikea tunnistaa, koska hyviäkin hetkiä on. Lisäksi ihminen on sopeutuvainen – normaaliuden raja hämärtyy. Herkästi nousee ajatus, että vika on minussa itsessäni.

Psykiatrinen sairaanhoitaja Jenni Kiviniemi on kohdannut työssään paljon vaikeissa ihmissuhteissa olleita.

Jos ihminen epäilee, ettei hänen suhteessaan ole kaikki kunnossa, Jenni kehottaa kysymään itseltään muun muassa seuraavat kysymykset: Koenko parisuhteessani pelkoa, uhkaa ja syyllisyyttä? Onko minulla oikeus tehdä omaa elämääni koskevia päätöksiä ja ratkaisuja ilman kumppanin suostumusta? Jos nykyinen tilanne jatkuisi seuraavat kymmenen vuotta ilman minkäänlaisia muutoksia, olisinko valmis jäämään tähän suhteeseen?

”Tärkein kysymys on lopulta kuitenkin, että miltä minusta tuntuu”, Jenni Kiviniemi painottaa.

Jotta satuttavan suhteen voisi tunnistaa, pitäisi tietää, mitä kuuluu terveeseen ja hyvinvoivaan suhteeseen. Tässä meillä on Jenni Kiviniemen mukaan iso aukko.

”Tätä ei opeteta missään. Minusta ihmissuhdetaitoja voisi opettaa jo alakoulussa vaikkapa elämänkatsomuksen, yhteiskuntaopin tai terveystiedon tunneilla.”

Hyvinvoivassa suhteessa on lupa olla oma itsensä kaikkine piirteineen. Suhde tuntuu turvalliselta ja siinä on luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta molemmin puolin – riidellessäkin.

Rakkauspommitus sokaisee 

Joskus ihminen havahtuu siihen, että miten tässä suhteessa näin kävi. Kaikkihan oli alussa niin ihanaa ja huumaavaa. Hälytysmerkkejä on kuitenkin saattanut näkyä jo silloin.

”Moni epäterveessä suhteessa ollut sanoo, että heti alussa heille on tullut jokin intuitio tai epävarma olo, että kaikki ei ole kohdillaan. Jos tällainen tunne tulee, sitä kannattaa kuunnella ja antaa tutustumiselle kunnolla aikaa.”

Lähteminen saattaa olla vaikeaa, vaikka ihminen tiedostaa, ettei suhde tee hänelle hyvää.

Se voi olla kuitenkin vaikeaa, sillä suhde voi edetä vauhdilla. Toisen huomionosoitukset saattavat olla ylenpalttisia: tulee kymmeniä ruusuja työpaikalle tai kotiin, loputtomia viestejä, kehuja ja ylistystä. 

”Vaikka pohjimmiltaan vaistoaisi, että jokin tässä mättää, rakkauspommitus voi tuntua tosi hyvältä ja sokaista – varsinkin, jos on itse vähän haavoilla ja säröillä.” 

Yksi varoitusmerkki on myös se, että toisella on paljon rikkoutuneita ihmissuhteita menneisyydessään. Kaikki entiset kumppanit hän saattaa leimata hulluiksi ja narsisteiksi. 

Miksi et vain lähde?

Kun satuttavassa suhteessa oleva uskoutuu tilanteestaan, hän voi joutua vastaamaan kysymykseen, että miksi et vain lähde.

Lähteminen saattaa olla vaikeaa, vaikka ihminen tiedostaa, ettei suhde tee hänelle hyvää. Suhteessa voivat pitää kiinni esimerkiksi yhteiset lapset ja heidän tulevaisuuteensa liittyvät huolet, taloudellinen tilanne tai yhteiset sosiaaliset verkostot.

Yksi kiinni pitävä voima on myös toivo. Se voi elää, vaikka kumppani satuttaa aina uudestaan.

”Toinen lupaa, että muuttuu – ja saattaa muuttuakin hetkeksi. Vaikka sama olisi tapahtunut jo useita kertoja aiemmin, aina sitä jaksaa toivoa, että ehkä tällä kertaa kaikki oikeasti muuttuu ja palaa ennalleen.”

Lisäksi satuttavassa suhteessa itsetunto, itseluottamus ja voimat on usein imetty niin tyhjiin, että lähteminen tuntuu mahdottomalta. Voi pelottaa, että pärjäänkö ja selviydynkö. 

”Toinen voi myös uhkailla, kiristää ja pelotella esimerkiksi sanomalla, että jos lähdet, teen elämästäsi helvettiä.”

Suhteessa voi olla väkivaltaa, vaikka se ei olisi fyysistä. Henkisen väkivallan ytimessä on tekijän pyrkimys hallita ja kontrolloida väkivallan kokijan tekemisiä, sanomisia ja jopa ajatuksia. Väkivalta voi etenkin aluksi olla niin hienovaraista, että sitä on vaikea tunnistaa.

Mitä toistuvampaa ja vakavampaa väkivalta on, sitä yleisemmin se kohdistuu naisiin.

Parisuhdeväkivallan kokemukset ovat Suomessa yleisiä. Tilastokeskuksen toteuttaman tutkimuksen mukaan kolmannes naisista ja vajaa viidennes miehistä on kokenut parisuhteessaan joskus fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai niillä uhkailua. Henkistä väkivaltaa on kokenut lähes puolet naisista ja 42 prosenttia miehistä.

Naiset kokevat suhteissaan miehiä useammin toistuvaa väkivaltaa. Mitä toistuvampaa ja vakavampaa väkivalta on, sitä yleisemmin se kohdistuu naisiin.

Naisten Linjan vastaava väkivaltatyön asiantuntija Maria Virtala toteaa, että väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on erityisen vaikeaa siksi, että väkivallan tarkoituksena on murentaa juuri niitä voimavaroja, jotka mahdollistavat suhteesta lähtemisen.

”Irtautuminen väkivaltaisesta suhteesta voi olla haastava ja voimia vaativa prosessi.”

Mahdollista se kuitenkin on, samoin toipuminen.

Älä jää yksin

Vaikean ja satuttavan kumppanin kanssa on usein hankala keskustella erosta. Jenni Kiviniemi huomauttaa, että tällaisessa suhteessa keskustelut parisuhteen ongelmista eivät yleensä johda mihinkään. Seurauksena on kehä, jonka päätteeksi satuttava osapuoli työntää syyt toisen niskoille. 

”Jos tällainen toistuu, voi olla hyvä alkaa järjestää eroa itse. Satuttava osapuoli tekee tavallisesti kaikkensa hidastaakseen ja vaikeuttaakseen eroprosessia.”

Väkivaltaisesta suhteesta erotessa Naisten Linja kannustaa ensisijaisesti huolehtimaan omasta ja lasten turvallisuudesta, sillä erotilanteiden tiedetään lisäävän väkivallan riskiä.

Jos väkivaltaisesta suhteesta eroava kuitenkin haluaa keskustella asiasta kasvokkain, kannattaa se tehdä jossain julkisessa paikassa, kuten kahvilassa, tai niin, että joku läheinen on läsnä. Ennen erosta kertomista on tärkeä varmistaa, että on turvallinen paikka, jonne mennä eron jälkeen. Se voi olla oma asunto, läheisen koti tai turvakoti.

”Yksin ei tarvitse jäädä vaan apua ja tukea on saatavilla. Tilanteesta kannattaa puhua läheisille, vertaisille ja ammattilaisille tai auttavaan puhelimeen kuten Naisten Linjalle”, Maria Virtala vinkkaa.

Apua voi hakea myös väkivaltatyön avopalveluista ja aikuissosiaalityöstä tai lapsiperheiden palveluista ja lastensuojelusta, jos tilanteeseen liittyy lapsia.

Tilastokeskuksen mukaan hieman alle puolet toistuvaa parisuhdeväkivaltaa kokeneista kertoo siitä eteenpäin, tyypillisimmin läheisille ihmisille. Naiset kertovat väkivallasta useammin kuin miehet.

Se oli väkivaltaa

Maria Virtala korostaa, että yksi asia on tärkeä muistaa: väkivallan kohteeksi joutuminen ei ole koskaan oma syy.

”Väkivallasta on vastuussa vain ja ainoastaan väkivallan tekijä.”

Naisten Linjan mukaan toipumisen kannalta on tärkeää, että väkivalta tunnistetaan ja sanallistetaan. Toipumista edesauttavat myös turvallisuuden tunne, salaisuuden jakaminen, avun pyytäminen ja vastaanottaminen ja keholliset menetelmät kuten vaikka itseä miellyttävä liikunta. Moni saa apua terapiasta.

Kiltteydestä ja empaattisuudesta ei missään nimessä tarvitse päästä eroon.

Kiviniemi puhuu terveen itsekkyyden puolesta. Siihen kuuluu puolensa pitäminen, omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan huolehtiminen ja omien unelmiensa tavoitteleminen. Kiltteydestä ja empaattisuudesta ei missään nimessä tarvitse päästä eroon eikä tarvitse ryhtyä kovemmaksi ja kylmemmäksi. Kiviniemi kuitenkin kehottaa miettimään omia rajojaan.

”Rajojen asettaminen tarkoittaa selkeää viestiä siitä, mitä sinä voit tai et voi tehdä sekä sitä, mitä sinulle voi tai ei voi tehdä.”

Kiviniemen viesti on lohdullinen. Satuttavasta suhteesta voi toipua.

”Siinä auttaa suuri lempeys, armollisuus ja myötätunto itseä kohtaan.”

Kirjoittamalla ymmärrystä

Kirjoitusharjoitus jäsentää ja selkeyttää satuttavan suhteen vaiheita. Mitä paremmin ihminen tiedostaa ja ymmärtää tapahtuneet, sitä paremmat mahdollisuudet on välttää samojen kaavojen toistuminen.

  1. Piirrä jana, jonka alkuun kirjoitat päivämäärän, jolloin tapasitte. Kirjoita janan loppuun suhteen päättymisen päivä tai tämä päivä, jos suhde jatkuu. 
  2. Hahmota vaiheita janan avulla. Missä tapasitte? Mikä kiinnitti huomiosi, miten hän puhui sinulle ja kohteli sinua?
  3. Milloin aloit huomata ensimmäisiä varoitusmerkkejä? Mitä silloin tapahtui?
  4. Milloin ja miten dramaattinen tai selkeä muutos hyvästä pahaan tapahtui?
  5. Miten suhde eteni sen jälkeen? Miten aloit voida? Muuttuiko käyttäytymisesi, entä hänen?
  6. Kun aika kului, toistuiko suhteessa jokin sama kaava?
  7. Milloin aloit kyseenalaistaa suhdetta? Mikä tämän sai aikaan?
  8. Entä nyt: Mitä toivot itseltäsi, häneltä, tulevaisuudelta?

Lähde: Jenni Kiviniemi: Toivu satuttavasta suhteesta.

Heräsikö huoli läheisestä?

Jos epäilee läheisen kokevan väkivaltaa suhteessaan, asia kannattaa ottaa puheeksi. Puheeksi ottamisella voi olla suuri merkitys väkivallan loppumisen kannalta. Tavallisesti ihmiset arvostavat sitä, että heidän hyvinvoinnistaan ollaan kiinnostuneita.

Huolen voi ottaa puheeksi esimerkiksi sanomalla näin:

  • ”Olet vaikuttanut viime aikoina onnettomalta, olen huolissani sinusta.”
  • ”Olet minulle tärkeä ja siksi olen huolissani hyvinvoinnistasi.”
  • ”Minua huolestuttaa se, miten sinua kohdellaan (suhteessasi).”
  • ”Haluan, että tiedät, että minulle voit kertoa luottamuksellisesti, jos jokin on vialla.”

Lähde: Naisten Linja