Työkaverista tulikin kaveri – miten ystävystyminen vaikuttaa työntekoon?

Asiantuntija kertoo, mitä hyvää ja huonoa voi seurata läheisistä ystävyyssuhteista tehyläisten työpaikoilla.

Kuvateksti
Työpaikka on luonnollinen ympäristö löytää ystävyyssuhteita aikuisena, koska töissä vietetään niin paljon aikaa yhdessä.
Kuva: Tuomas Ikonen

Saumatonta tiimityötä, tukea vaikeassa potilaskohtaamisessa ja hurttia huumoria. Muun muassa sitä on työkavereiden keskinäinen ystävyys tehyläisillä työpaikoilla.

Psykologi, valmentaja ja tietokirjailija Satu Pihlajan mukaan työpaikka on luonnollinen ympäristö löytää ystävyyssuhteita aikuisena, koska töissä vietetään niin paljon aikaa yhdessä.

Tehyläiset saattavat löytää työpaikaltaan sydänystäviä myös siksi, että työ itsessään synnyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta: ovathan kyseessä aidosti isot asiat, kuten toisten ihmisten terveys ja henki.

Koska tehyläinen työympäristö vaatii sujuvaa tiimityötä, on luonnollista, että ystävyyssuhteita syntyy hoitoalan työpaikoilla helpommin kuin monessa muussa työssä.

”Jaettu kokemus yhdistää. Hoitotyössä vaaditaan paljon luottamusta toisiin, sillä työ koettelee hoitajia koko ajan. Se puolestaan synnyttää tunteen, että olemme samassa liemessä, mikä ruokkii ystävyyttä”, Pihlaja kuvailee.

Ystävän kanssa ei tarvitse pingottaa eikä esittää mitään.

Usein tehyläisiä yhdistää myös sama arvopohja. Hoitotyö on vahvasti arvoperusteinen ammatti, minkä vuoksi sen tekijät jakavat työn intohimon keskenään. Sekin on olennaista maaperää ystävyydelle.

”Hoitotyössä arvot ovat pintaa syvemmällä. Se voi parhaimmillaan luoda syviä ihmissuhteita.”

Ystävän kanssa rennompaa

Pihlajan mukaan ystävyys työpaikalla voi parantaa koko työyhteisön ilmapiiriä, sillä ystävien kanssa oleminen on rentoa. Ystävän kanssa ei tarvitse pingottaa eikä esittää mitään, vaan saa olla oma itsensä. Se helpottaa valtavasti myös työntekoa.

”Ne ihmiset, jotka tunnet hyvin ja joihin voit tiukassa paikassa luottaa, tuovat sinusta myös työntekijänä parhaat puolet esiin.”

Yhteinen hauskuus voi myös keventää tunnelmaa raskaassa työssä. Musta huumori on yleistä hoitoalalla, varsinkin ystävien kesken. Ystävät kun tuntevat toisensa hyvin ja tietävät, missä menee rankankin huumorin raja.

”Perheenjäsenet ja työpaikan ulkopuoliset ystävät eivät oikeasti voi koskaan täysin ymmärtää hoitotyön tiukkoja paikkoja. Työkaverit antavat parasta vertaistukea, mikä lähentää ihmisiä.”

Ystävää voi ymmärtää liikaakin

Ystävyys työpaikalla on siis lähtökohtaisesti hyvä asia. Mutta voiko siitä olla myös jotain haittaa?

Kyllä voi, Pihlaja sanoo, erityisesti kahden hyvän ystävän välillä. Ystävälle voi nimittäin olla hankala sanoa takaisin tai puuttua tämän epäasialliseen käytökseen, jos tietää tilanteen taustoista enemmän kuin muut.

”Ystäviltä tyypillisesti siedetään asioita, joita muiden toiminnassa paheksutaan. Ystävää yleensä myös arvostetaan, eikä häntä haluta suututtaa. Se voi tehdä hankalien työasioiden läpikäymisestä vaikeampaa.”

Töissä voi tulla tarve puolustaa ystävää, vaikka hän olisi toiminut epäreilusti.

Tehyläiset ovat usein luonnostaan empaattisia ihmisiä, mutta ystävän kanssa tämä taipumus voi johtaa siihen, että ystävää ymmärtää liikaa.

”Jos ystävä on sinulle tärkeä, et välttämättä halua ottaa töissä riskiä, että hän suuttuu tai loukkaantuu. Töissä voi tulla tarve puolustaa ystävää, vaikka hän olisi toiminut epäreilusti tai huonosti.”

Pihlaja on työskennellyt itsekin aikoinaan psykologina terveydenhuollossa ja muistaa hankalan tilanteen, kun erään hoitajan epäiltiin tulleen töihin promilleja veressään. Tämä oli ollut myöhään ulkona ja tullut aamuvuoroon.

Koska esihenkilö ei ollut paikalla, päädyttiin tilanteeseen, jossa työkaverit puhalluttivat hoitajan.

”Tällaiset tilanteet ovat todella hankalia, jos kyseessä on ystäväsi. On ylipäätään todella vaikea alkaa vaatia työkaverilta tällaista, vaikka on selvää, ettei päihtyneenä voi työskennellä.”

Kaveri pomon kanssa?

Joskus ystävyyssuhteita voi syntyä myös esihenkilön ja alaisen välille. Se voi kuitenkin olla haastava tilanne työyhteisön kannalta.

”Totta kai esihenkilö saattaa löytää alaisesta ystävän, ihminenhän hänkin on. Silti asetelma ei ole ongelmaton. Suurin kysymys ja huoli muilla työntekijöillä yleensä on, tuleeko pomo suosineeksi ystäväänsä.”

Pihlajan mukaan johtamisen suurimmaksi ongelmaksi nostetaan yleensä epäreiluus. Jos ihmisiä ei kohdella tasapuolisesti, se tuntuu kaikista osapuolista pahalta. Myös heistä, joita suositaan.

”Pomon suosikitkin yleensä tiedostavat, ettei asetelma ole reilu. Vaikka he kuuluvat sisäpiiriin, ei heistä välttämättä tunnu kivalta jättää muita ulkopuolelle. Yleensä tällaisissa tilanteissa kaikki osapuolet tietävät, etteivät asiat mene oikein.”

Pomo saattaa luoda kuppikuntia ymmärtämättään.

Toisaalta esihenkilön tasapainottelua alaisten kanssa lisää sekin, etteivät reilut toimintatavat tarkoita työpaikalla samaa kohtelua kaikille. Joskus pitää ottaa huomioon esimerkiksi se, että alaisella on erityislapsi ja hän tarvitsee siksi tavallista enemmän joustoa.

Hankalan tilanteesta tekee esihenkilön kannalta se, että jollain toisellakin voi olla erityislapsi, mutta tämä ei ole vain kertonut sitä. Silloin muut ihmiset voivat tulkita, että pomo suosi ystäväänsä, vaikka se ei ollut koko totuus.

Luotettujen kuppikunta

Työpaikalla syntyneiden ystävyyssuhteiden kääntöpuolena ovat myös kuppikunnat. Jos esimerkiksi vain osa porukasta kutsutaan yhteisiin juhliin ja illanviettoihin tai osa jätetään toistuvasti pyytämättä mukaan lounaalle, on kyseessä kuppikunta.

”Kuppikunnat ovat hankala ilmiö, sillä ne synnyttävät paljon negatiivisia tunteita niille, jotka jäävät ringin ulkopuolelle.”

Myös pomo saattaa luoda niin sanottuja klikkejä ja kuppikuntia sitä itse ymmärtämättä. Tyypillinen kuvio Pihlajan mukaan on esimerkiksi se, että tietyistä ihmisistä tulee pomolle töissä luotettava lähipiiri. Silloin piirin ulkopuolisia työntekijöitä ei välttämättä enää kuunnella tasavertaisesti.

”Toisaalta jokainen myös tarvitsee töissään luottohenkilöitä. Useinkaan kuppikunnat eivät ole syntyneet minkään strategisen suunnittelun seurauksena, niihin on vain ajauduttu. Jos esihenkilö huomaa, mitä on tapahtunut, hän voi kertoa alaisilleen haluavansa muuttaa taas toimintaansa tasapuolisemmaksi.”

Toisaalta Pihlaja muistuttaa, ettei sellaista työpaikkaa olekaan, jossa kukaan ei koskaan tuntisi mitään. Tärkeintä olisikin olla itse avoin ristiriitatilanteissa. Tarvittaessa tilannetta purkamaan voidaan palkata ulkopuolinen työnohjaaja.

Lopulta se, kuka ystävystyy kenenkin kanssa ja miten, on meille ihmisille arvoitus.

”Syyt läheisen ystävyyden taustalla ovat lopulta selittämättömiä. Työpaikalla jokaisella pitäisi kuitenkin olla oikeus tuntea kuuluvansa joukkoon ja tulla arvostetuksi ja hyväksytyksi.”

Piirroskuva, jossa kaksi ihmishahmoa pitsalaatikon äärellä.

Ystävyyden kolme kategoriaa

Satu Pihlajan mukaan ystävyyssuhteet syntyvät monilla perusteilla, mutta ne voi jakaa kolmeen eri luokkaan. Hän on käsitellyt aihetta maaliskuussa ilmestyvässä, Niina Lyytisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Tunnista manipulointi ja löydä omat rajasi (Atena).

❶ Hyveellisyyteen perustuva ystävyys: Tämä ystävyys perustuu siihen, että molemmat arvostavat toisiaan ihmisinä. Ystävät ihailevat toisiaan molemmin puolin, arvostavat toisen henkisiä ominaisuuksia ja esimerkiksi työtapaa. Tehyläisille mahdollisesti tyypillinen ystävyyden malli.

❷ Hauskuuteen ja huvitteluun perustuva ystävyys: Ystävyys perustuu siihen, että yhdessä on kivaa ja tehdään hauskoja asioita. Ystävät saattavat esimerkiksi harrastaa keskenään yhteistä lajia tai muuten vain puuhastella kaikenlaista. Olisikin hyödyllistä, että työpaikka järjestäisi työntekijöille yhteisiä tempauksia myös työpaikan ulkopuolella.

❸ Hyödyllisyyteen perustuva ystävyys: Ystävyyden malli, jossa toisesta ihmisestä haetaan hyötyä itselle. Hyödyllisyyteen perustuva ystävyys voi olla tyypillistä esimerkiksi bisnesmaailmassa ja politiikassa.