Äimäneula viuhuu, kun bioanalyytikko Annakaisa Ek rentoutuu ompelemalla kintaita

Käsitöiden tekeminen saa Annakaisa Ekin unohtamaan krooniset kivut.

Kuvateksti
Annakaisa Ek tekee laukkua, jossa on tinalankakirjonta. Vieressä päivystää Helmi-koira.
Kuva: Arto Tuuha

Saijan kylässä Sallassa sijaitsevassa pirtissä on rauhallinen tunnelma. Radiosta kuuluu hiljaisella äänellä uutiset, ja bioanalyytikko Annakaisa Ek, 55, istuu nojatuolissa ompelemassa jalat ylöspäin ja selkänoja kallellaan. Käsinojalla tuhisee pieni Helmi-koira.

Mieluiten Annakaisa ompelee rukkasia. Kintaat kasataan neljästä palasta nahkaa ja turkista. Sisävuorena hän käyttää usein kierrätysturkista, sillä vanhoja krimi- ja minkkiturkkeja saa tutuilta ja kirpputoreilta.

”Tämä on krouvi ja lämmin malli moottorikelkkailuun. Alle mahtuvat vielä pienemmät hanskat.”

Annakaisalla on teollisuusompelukone, mutta eniten hän ompelee käsin. 

”Äimäneula ja vahattu suonilanka ovat näissä käsitöissä hyviä. Jos ennen ompelin musta tuntuu -menetelmällä, nyt käännyn vanhan tiedon puoleen.”
 
Annakaisa valmistaa kintaat alusta alkaen itse. Hän metsästää, kuten moni muukin Sallassa. Ensimmäiset kintaansa hän teki miehelleen yllätyksenä. Tämän ollessa työmatkalla hän nylki nahan ja pakasti sen parkitsemista varten.

"Riistaeläimistä käytän kaiken hyödyksi. Elän niin, että minun ei oikeastaan tarvitse käydä kaupassa kuin suolaa hakemassa. Olen identiteetiltäni metsäsaamelainen luonnonlapsi, jolle metsä on kaupan tiski."

Annakaisalta on haluttu ostaa kintaita, mutta hän ei tee niitä myyntiin. 

"Valmistusprosessi on niin hidas, että teen niitä vain rakkailleni." 

Seuraavaksi Annakaisa aikoo opetella valmistamaan poronnahanasta itselleen pieksut.

"Kaikkine vaiheineen siinä saattaa mennä minulta kaksi vuotta."

Annakaisa on osa-aikaeläkkeellä ja tekee bioanalyytikkona 50-prosenttista työaikaa. Selkärankareuman ja kroonisen kivun takia asentoa pitää vaihtaa tiuhaan niin töissä kuin vapaalla.

”Äimäneula kädessä nojatuolissa rentoudun ja unohdan kipuni.”