Australiassa on yhä paljon käyttöä kynälle ja paperille, kertoo suomalaissyntyinen hoitaja – myös leninkejä arvostetaan
Nora Ahokas pakkasi opintojen jälkeen laukkunsa ja lensi Australiaan. Tarkoituksena oli kiertää maailmaa, mutta ehti kulua vain kolme viikkoa, kun hän tapasi tulevan aviomiehensä.
Kuvateksti
Sairaanhoitaja Nora Ahokas, 39, työskentelee yliopistosairaalassa Australian Perthissä.
Kuva: Nora Ahokkaan kotialbumi
Kun Nora Ahokas, 39, kymmenisen vuotta sitten aloitti työt sairaanhoitajana Australiassa, häntä oudoksutti kaavakkeiden paljous. Niitä pitää täyttää jokaisesta potilaasta useita.
”Kaavakkeita on putoamisriskistä, ravinnonsaannista, painehaavariskeistä ja ties mistä”, Nora kertoo.
Jos esimerkiksi potilaan verenpaine on koholla, tarvitaan hänen voinnistaan ylemmän sairaanhoitajan, kuten vaikkapa juuri Nora Ahokkaan, arvio. Hän täyttää asiasta paperisen kaavakkeen.
Tuplasti kirjaaminen työllistää, mutta Nora näkee siinä myös etuja.
”Kaikki on edelleen paperilla! Minun työpaikassani esimerkiksi laboratoriotulokset, vuodepaikkojen sijoittelu ja lyhyt yhteenveto potilaan voinnista kirjoitetaan koneelle, mutta siitä huolimatta kaikki on edelleen kirjattava myös paperille käsin.”
Vaikka tuplasti kirjaaminen työllistää, Nora näkee siinä myös etuja.
”Kun tätä protokollaa seuraa, riskitkin vähenevät. Moni paperikaavakkeista on myös näppärästi värikoodattu niin, että ne ohjaavat jatkotoimia.”
Nora valmistui ensihoitajaksi Suomessa vuonna 2010. Heti opintojensa jälkeen hän pakkasi laukkunsa ja lensi opiskelutoverinsa kanssa Australiaan Sydneyyn. Tarkoitus oli pitää Australiaa tukikohtana ja matkustella maailmalla.
Ehti kuitenkin kulua vain kolme viikkoa, kun Nora tapasi laukkakisoissa tulevan aviomiehensä, australialaisen Jonathanin. Pian kävi selväksi, että alkaisi toisenlainen matka. Se merkitsi Noralle suomalais-australialaista perhettä ja uran rakentamista uudessa kotimaassa.
Hoitajat hameissa
Ensimmäinen työpaikka Australiassa löytyi sydneyläisestä vanhusten palvelutalosta.
”Minun ei tarvinnut suorittaa tenttejä tai todistaa osaamistani käytännön kokeilla. Suomalainen tutkinto todisti osaamiseni. Sen lisäksi tarvittiin vain todistus englannin kielen taidosta.”
Vaatimuksia on sittemmin tiukennettu, ja tulijan täytyy nyt suorittaa paikallista hoitokulttuuria käsittelevä kurssi sekä maksullinen harjoittelu. Sairaanhoitajan tutkintotodistus kelpaa sellaisenaan vain muutamasta maasta, kuten Uudesta-Seelannista ja Isosta-Britanniasta.
Heti aloittaessaan hoitajan työt Australiassa Nora kiinnitti huomiota työpaikkojen vahvaan hierarkiaan. Tulokkaan oli hyvä sisäistää esimerkiksi puhuttelusäännöt nopeasti.
”Lääkäreitä puhutellaan sanalla doctor, mutta kirurgeja herroitellaan ja rouvitellaan vanhan englantilaisen perinteen mukaan. He ovat aina Mr. ja Mrs.”
Palvelutalossa hoiva-avustajat eivät syöneet samassa pöydässä yhdessä sairaanhoitajana toimivan Noran kanssa. Nora kummeksui rajanvetoa, ja hänelle selitettiin, että se johtui kunnioituksesta hänen ylempää asemaansa kohtaan.
Yksityissairaalassa työskennellessäni sain palautetta, että reisitaskuhousuni olivat liian epämuodolliset.
Myös pukeutuminen on konservatiivista. Lääkärintakkeja ei näe, vaan mieslääkäreillä on siistit housut ja kauluspaidat, naisilla jakkupuvut. Nora kuvailee suotavaa pukeutumista lentoemäntähenkiseksi. Hoitajien työvaatteiden kaulukset on värikoodattu koulutuksen mukaan.
”Yksityissairaalassa työskennellessäni sain palautetta, että reisitaskuhousuni olivat liian epämuodolliset. Käytin niitä, sillä niiden taskuissa oli kätevä kuljettaa tavaroita sairaalan käytäviä kiitäessä. Monilla kollegoillani oli leninki tai vähintäänkin hame.”
Itsekehuissa ei kursailla
Kun Nora oli valmis vaihtamaan palvelutalosta uuteen työpaikkaan, hakemuksiin vastattiin ensin hiljaisuudella. Sitten hän tutustui keikkatyöfirmaa pyörittävään brittiin, joka kertoi, miten töitä pitää Australiassa hakea.
”Suomalainen työnhakutapani oli liian lyhytsanainen. Australiassa itsensä kehumista ei pidä hävetä. Pelkkä työpaikkojen listaaminen ei kiinnosta ketään, vaan osaamistaan on kuvailtava selkeästi. Kun ymmärsin tämän, cv:ni alkoi venyä ja työnhaku sujua.”
Nora oppi, että työhakemukseen kannattaa kirjoittaa esimerkkejä vaikkapa siitä, miten toimii konfliktitilanteessa.
”Australialaisessa hakemuksessa kerron tarkasti, mitä on tapahtunut ja miten olen vanhempana hoitajana tullut tilanteeseen. Kuvailen, että käytin ongelmanratkaisussa esimerkiksi empaattista kuuntelemista ja perustelen, miten ratkaisin ongelman.”
Maisteriksi valmistumisen jälkeen saa merkittävän palkanlisän.
Nykyisin Nora työskentelee länsirannikolla Perthissä yliopistosairaalassa, jossa tehdään esimerkiksi sepelvaltimoiden pallolaajennuksia ja hoidetaan rytmihäiriöitä. Noran ammattinimike on Clinical nurse, mikä tarkoittaa ylempää sairaanhoitajaa. Asema mahdollistaa sen, että Nora voi jatkaa opintojaan työn ohessa ja siihen kannustetaan. Parhaillaan Nora suorittaa etänä terveydenhuollon johtamisen maisteriopintoja sydneyläisessä yliopistossa.
”Sairaalat auttavat opintoihin pääsyssä järjestämällä suoran väylän yliopistoon. Valmistumisen jälkeen saa palkanlisän, joka on merkittävä, useita satoja euroja kahta viikkoa kohden. Palkallisiin opintopäiviin kannustetaan osallistumaan, samoin palkallisiin teemapäiviin.”
Yhteisöllisyys auttaa jaksamaan
Noran työpäivien rytmi sydänsairaalassa vaihtelee sen mukaan, millaisia toimenpiteitä tehdään.
”Se pitää mielenkiintoa yllä. Meille tullaan joko sovitusti toimenpiteeseen tai esimerkiksi äkillisen rintakivun takia.”
Lounastauko on Australiassa liki pyhä asia.
Paperitöitä on paljon, mutta Nora ei kärsi kiireen tunnusta. Työilmapiiri on hyvä ja henkilökuntaa tarpeeksi. Hoitajat eivät kanna tarjottimia tai työnnä sänkyjä.
Nora kuvailee, että puolen tunnin lounastauko on Australiassa liki pyhä asia. Hänen työkavereistaan monet syövät sairaala-alueen kahviloissa. Kahvitauolla yksi työyhteisöstä hakee vuorollaan noutokahvit kaikille.
”Tällainen yhteisöllisyys ja elämän pienten nautintojen arvostaminen myös työpaikalla auttavat jaksamisessa.”
Kotiäitikulttuuri elää vahvana
Nora työskentelee osa-aikaisesti ja pitää siitä. Hänen puolisonsa työ kaivosteollisuudessa rytmittyy niin, että tämä on pari viikkoa poissa, sitten taas viikon tai kaksi paikalla.
”Työnantajani on joustava ja ymmärtää, että teen iltapäivystyksiä vain silloin, kun matkatöitä tekevä mieheni on kotona lasten kanssa.”
Aviomies Jonathan Ahokas ja lapset Daniel, 6, ja Sara, 3. Jonathan teki Australiassa harvinaisen ratkaisun ja otti vaimonsa sukunimen. Lapset ovat kaksikielisiä ja puhuvat hyvää suomea.
Vahva kotiäitikulttuuri edellyttää vanhemmilta paljon osallistumista koulun arkeen, mikä voi tehdä molempien vanhempien kokopäiväisestä ansiotyöstä hankalaa.
Nora tekee tällä hetkellä töitä kaksi päivää viikossa ja ansaitsee noin 35 euroa tunnilta. Julkisella puolella työskentelevät sairaanhoitajat saavat Australiassa myös veroedun, ja lisäksi he saavat tienata vuodessa verottomana 15 000 Australian dollaria eli noin 10 270 euroa.
Vaikka koko ajan tapahtuu, Nora ei koe elävänsä kiireisiä ruuhkavuosia. Hän saa opiskella ja tehdä työtä, josta pitää. Silti rentoa perheaikaakin riittää.
”Australiassa lapset saavat näkyä ja kuulua, joten heidän kanssaan on helppo liikkua. Vietämme paljon aikaa ulkona ja rannalla.”
Australian länsirannikolla sijaitsevassa Perthissä on melkein kaksi miljoonaa asukasta.
Australia
Australian väkiluku on 25,7 miljoonaa, pinta-ala 7,7 miljoonaa neliökilometriä.
Väestöstä 2,3 prosenttia on alkuperäiskansoja eli aboriginaaleja. Heillä on enemmän terveysongelmia kuin muulla väestöllä.
Sairaanhoitajia on noin 450 000, mikä tekee heistä terveydenhuollon suurimman työntekijäryhmän.
Sairaanhoitajan vuosipalkka ilman lisiä on noin 95 000 Australian dollaria eli noin 63 000 euroa. Lisät nostavat palkkaa tuntuvasti.
Terveydenhoito on monimutkainen järjestelmä julkisia ja yksityisiä palveluntarjoajia.
Synnytyksistä valtaosa hoidetaan yksityisesti, jolloin odottaja voi valita hoitavan tahon ja vaikuttaa synnytystapaan.
