Ihmisen hyvyys ja pahuus ovat vahvasti läsnä Saara Pihlajan elämässä. Hän työskentelee Rikosuhripäivystyksessä ihmiskaupan erityisasiantuntijana, mutta toisiaan hän pyytää palkkatyöstään vapaata auttaakseen maailman kriiseissä.
Viime lokakuussa Saara palasi Haitista, jossa hän oli Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijänä. Nyt kuukautta myöhemmin hän juo teetä oman kotinsa keittiössä ja pohtii ihmisarvon suhteellisuutta.
”Mietin näkemäni valossa, millaisia asioita ihminen on valmis toiselle ihmiselle tekemään.”
Kotona omassa rauhassa monen on helppo vannoa, että ei koskaan voisi tappaa toista ihmistä.
”Mutta konfliktissa oma ja perheen elämä voi olla uhattuna. Silloin ihminen saattaa olla valmis tekemään asioita, joita ei muuten ikinä tekisi.”
Fysioterapeutin taidot tarpeen
Saara oli kriisien koettelemassa Haitissa kuukauden. Maan presidentti salamurhattiin heinäkuussa, ja elokuussa maata kohtasi tuhoisa maanjäristys, jossa kuoli yli 2 000 ihmistä. Maanjäristystä seurasi trooppinen myrsky. Tilanne maassa on edelleen vaikea. Toimivaa parlamenttia ja hallitusta ei ole, ja valtaa pitävät rikollisjengit.
”Haiti on länsimaissa unohtunut kriisi, sillä uutisiin mahtuu vain yksi katastrofi kerrallaan.”
Saaran työhön kuului potilaiden suojeluun, sukupuoleen ja psykososiaaliseen tukeen liittyvien erityistarpeiden tunnistamista, palvelupolkujen luomista ja avun piiriin ohjaamista. Lapsille hän järjesti heidän kehitystään tukevaa toimintaa.
”Lapset ylipäätään ja etenkin esimerkiksi raiskatut alaikäiset tarvitsevat omanlaistaan apua.”
Saaran ensimmäinen ulkomaankomennus oli vuonna 2017 Irakin Mosuliin. Irakin joukot olivat taistelleet yhdeksän kuukauden ajan Isisin joukkoja vastaan ennen kuin saivat kaupungin haltuunsa. Taistelut jatkuivat, kun avustustyöntekijät aloittivat työnsä.
Saara lähti matkaan epävarmana ja ilman odotuksia. Avustustyöntekijöille järjestetystä kurssista oli kulunut viikko, eikä hän tiennyt, miten reagoisi tilanteisiin toisenlaisessa todellisuudessa. Lähtö tuli nopeasti, koska fysioterapeutiksi opiskelleen Saaran osaamiselle oli heti tarvetta.
Mosulissa Saara työskenteli sotatraumoja kuntouttavana fysioterapeuttina. Hän huomasi pärjäävänsä poikkeusoloissa. Hän pystyi kohtaamaan potilaat, vaikka oli vieras ihminen vieraasta maasta ja puhui vierasta kieltä.
”Onnistuin saavuttamaan potilaiden luottamuksen, ja meillä oli yhdessä kivaa, vaikka se ehkä oudolta kuulostaakin.”
Potilaat ovat luottaneet Saaran ammattitaitoon, vaikka hän tulee eri kulttuurista ja vaikka he eivät olisi tottuneet ottamaan neuvoja vastaan itseään nuoremmalta naiselta.
Saaran ammattitaito on kehittynyt kriisialueella, sillä vammat ovat erilaisia kuin Suomessa. Potilaat ovat monivammaisia, ja heillä on murtumia ja palovammoja. Saara on oppinut kriisitehtävissä muun muassa kipsaamaan, mitä fysioterapeutti ei Suomessa yleensä tee.
”Vastikään syntyneitä sotavammoja ei voi oppia hoitamaan ja kuntouttamaan Suomessa.”
Saara päätti jo fysioterapeutiksi opiskellessaan, että jatkaa opintojaan ja lähtee ulkomaille. Hän opiskeli kansainvälistä terveystiedettä Ruotsissa Uppsalan yliopistossa ja suoritti maisterin tutkinnon. Uppsala oli luonteva valinta, koska hän oli ollut siellä vaihdossa opiskeluaikanaan.
Kriiseistä ja sodista Saara kiinnostui, kun hän työskenteli teinityttönä sairaalassa. Hän vietti aikaa sodan kokeneiden vanhusten kanssa ja kuunteli heidän tarinoitaan.
”Ihmisten lyhyt muisti hämmentää. Ei ole kuin pari sukupolvea siitä, kun Suomessa oli sota.”
”Aina ei tiedä, miksi ammutaan”
Kriisien syyt vaihtelevat, mutta suurin osa maailman kriiseistä kytkeytyy tavalla tai toisella ihmisten tapaan kohdella toisiaan. Osa taas johtuu luonnonkatastrofeista.
Saaran mielestä Lähi-idän kriisejä pystyy ulkopuolinenkin jossain määrin ymmärtämään.
”Kriiseissä on hahmotettavissa olevat osapuolet, jotka toimivat tavoitteidensa eteen.”
Haitin kriisiä leimaa sen sijaan arvaamattomuus. Ulkopuolinen ei voi täysin ymmärtää, miksi mitäkin tapahtuu, eikä selkeitä osapuolia saati tavoitteita ole.
”En saanut Haitissa kiinni siitä, mitä jengit ovat ja mihin ne pyrkivät.”
Avustustyöntekijät ovat aina ulkopuolisia, eivätkä he pysty täysin ymmärtämään tapahtumia.
”Tapahtumien konteksti jää meiltä piiloon. Jos kadulla ammutaan, syytä ei voi aina tietää.”
Uhkaava tilanne aktivoi
Saara ei ole kokenut kriisialueilla halvaannuttavaa pelkoa, mutta hän sanoo joutuneensa tilanteisiin, joissa on huolestunut turvallisuudesta. Uhkaavassa tilanteessa hänelle tulee ennen kaikkea tarve toimia, mikä onkin tärkeää avustustyössä.
”Varautuminen ja valmistautuminen auttavat pitämään pelon tunteen poissa. Harva asia menee kriisialueilla niin kuin sen on suunnitellut, mikä totta kai joskus väsyttää. Suunnitelmaa pitää olla valmis muuttamaan, mutta ennakoimattomuus on myös työn suola.”
Raskainta Saarasta on ollut kohdata brutaalia väkivaltaa, kuten kidutuksen uhreja. Silloin auttaa ammatillisuus ja etäisyyden ottaminen. Kauhistelu ei ole oikea keino.
”En voi ajatella, että jonkun tarina on minulle niin raskas, etten voi sitä kuunnella. Minulla ei ole siihen oikeutta.”
Saaran mielestä myös hänen kehonsa on kestänyt kriisialueiden poikkeusolosuhteita hyvin. Lämpöä on pahimmillaan ollut teltassa yli 50 astetta.
Riittävä juominen on silloin ehdottoman tärkeää. Mukana on varmuuden vuoksi myös veteen sekoitettavaa jauhetta, jolla saa tasapainotettua elimistön suola- ja sokeritasapainoa.
Haitissa Saara söi pussikeittoja, koska muuta ei ollut saatavilla.
Turvallisuuden tunne on kriisialueella loppujen lopuksi näennäinen, sillä mitä tahansa voi tapahtua.
Viikko sen jälkeen, kun Saara oli palannut vuonna 2020 avustusmatkaltaan Jemenistä, Punaisen Ristin käyttämälle Adenin lentokentälle tehtiin raketti-isku. Iskussa kuoli 25 ihmistä ja loukkaantui 110. Yksi loukkaantuneista oli hänen ystävänsä, ja kuolleista kolme oli Punaisen Ristin työntekijöitä.
”Se oli henkisesti raskas paikka, mikä sai miettimään, onko lähteminen tämän arvoista.”
Kuormaa ei onneksi tarvitse kantaa yksin, sillä Punainen Risti tarjoaa psykologin tukea vaikeiden asioiden käsittelyyn. Myös muilta avustustyöntekijöiltä saa vertaistukea.
Palaaminen lähtemistä vaikeampaa
Yhteistä kaikille kriiseille on Saaran mielestä se, että niiden keskellä elävät ihmiset pyrkivät elämään poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta tavallista arkea.
”Uutiset välittävät meille vain yhden näkökulman monimutkaisesta todellisuudesta.”
Kun Saara lähtee toiselle puolelle maapalloa kriisin keskelle, hän saa ennen matkaa perehdytyksen siitä, mitä määränpäässä on vastassa.
”Sen avulla tulevaan pystyy varautumaan.”
Nyt, viiden keikan kokemuksella Saara tietää, että paluu Suomeen voi olla vaikeampaa kuin lähteminen.
”Palatessa ei lentokoneessakaan välttämättä vielä tiedä, miten vaikeaa on asettaa itsensä omaan arkeensa, kun pää on edelleen jossain muualla.”
Saara tapaa pitää palatessaan muutaman päivän lomaa ja viettää aikaansa omassa rauhassa esimerkiksi mökillä. Jemenistä paluun jälkeen hän joutui koronatilanteen vuoksi kahdeksi viikoksi karanteeniin.
”Se oli upea mahdollisuus pysähtyä.”
Haastattelu tehdään marraskuun alussa, eikä Saara vielä tiedä, mihin maahan hän seuraavaksi lentää avuksi. Hän toivoo pääsevänsä pian matkaan.
”Seuraan uutisia nykyään sillä mielellä, että missä päin maailmaa minua seuraavaksi tarvitaan.”
Saaran viisi matkaa
2017 Irak. Sotavammojen kuntoutusta fysioterapeuttina.
2018 Bangladesh. Saara työskenteli psykososiaalisen tuen asiantuntijana Myanmarin vainoja pakenevien rohingojen parissa. Hän koordinoi kymmenen hengen tiimiä ja lapsiystävällinen tila -toimintaa sekä varmisti, että myös henkinen puoli tulee huomioitua hoidossa.
2019 Syyria. Fysioterapeuttina Koillis-Syyriassa sijaitsevalla pakolaisleirillä, jossa potilailla saattoi olla kuukausia vanhoja sotavammoja.
”Potilailla oli liikerajoituksia, koska kukaan ei ollut kertonut heille, miten vammautunutta jalkaa tulee kuntouttaa.”
2020 Jemen. Fysioterapeuttina koronasairaalassa. Saara antoi koronasta toipuville hengitysfysioterapiaa ja koulutti paikallista henkilökuntaa.
2021 Haiti. Saara toimi PGI-työntekijänä, jonka tehtäviin kuului potilaiden suojeluun, sukupuoleen ja psykososiaaliseen tukeen liittyvien erityistarpeiden tunnistamista.
