Fysioterapeutti Sirkka Ruokonen neuvoo, minkälaisilla harjoituksilla futaritytön polvi saadaan kuntoon. Kuva: Harri Nurminen

Fysioterapeutti koululla: Apua keholle ja mielelle

Kasvavan kehon hallinta mietityttää, tietää koulufysioterapeutti Sirkka Ruokonen.

Koulun pihalla Riihimäellä vallitsee iltapäivän hiljaisuus. Oppilaat ovat tunnilla. Ovella suuren kellon alla on vastassa Sirkka Ruokonen.

Sirkka on harvinaisuus. Hän on tiettävästi Suomen ainoa perusterveydenhuollon fysioterapeutti, joka työskentelee kokopäiväisesti kouluterveydenhuollossa. Täällä Karan yläkoululla hänellä on työhuone terveydenhoitajan huoneen kupeessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kaikki sai alkunsa vuonna 2003, kun hän työskenteli terveysasemalla. Kouluterveyskyselyissä nuoret kertoivat entistä enemmän niska-hartiaseudun ja selän kivuista. Sirkka havahtui esimiehensä kanssa – mitä tehdä? Päätettiin kokeilla, auttaisiko koulufysioterapeutti. Kahden vuoden kuluttua kuntayhtymä vakinaisti toiminnan.

– Sain luoda työnkuvani yhdessä esimiesten, opettajien ja kouluterveydenhoitajien kanssa. Pää oli pilvissä ja jalat maassa. Vanhemmat oppivat lähettämään lapsia luokseni, kun kävin puhumassa vanhempainilloissa.

Yleisin syy tulla vastaanotolle on päänsärky ja kivut hartioissa, selässä tai polvissa. Sirkalta voi varata ajan ja hän tutkii, mikä on vikana ja ohjaa oikeanlaiseen harjoitteluun. Tarvittaessa koulu­fysioterapeutti lähettää potilaan lääkäriin.

Sirkka on tyytyväinen, että hän on osa perusterveydenhuoltoa: hän pääsee koululaisten terveystietoihin ja pystyy konsultoimaan lääkäriä.

Hänen tavoitteensa on opettaa nuorille terveyden lukutaitoa. Sirkka kertoo, miten polvilumpio toimii ja mitä hyvä ryhti tarkoittaa. Monesti aloitetaan pienin askelin: päänsärkyistä voi auttaa 10 minuutin reippailu raittiissa ilmassa.

Nuoren kohtaaminen kysyy herkkyyttä.

– Kasvavan kehon hallinta mietityttää. Pojilla tuntuvat verbaaliset kyvyt katoavan tietyssä vaiheessa ja kaikkeen murahdetaan ”ihan sama”. Kahdeksannella luokalla murrosikä on usein pahimmillaan. Yseillä alkaa olla jo aikuismaista suhtautumista. Tunneilla nuorilla voi olla tietty rooli, mutta vastaanotolla saa olla oma herkkä itsensä. Parasta on, kun nuori innostuu juttelemaan.

Unettomuus, ahdistus ja stressi painavat jo yläkoulussa. Moni vaatii itseltään paljon, liikaakin. Sirkka tekee paljon yhteistyötä kuraattorin kanssa. Fysioterapeutin kanssa harjoitellaan rauhoittumista ja rentoutumista.

Sirkka on erikoistunut psykofyysiseen fysioterapiaan ja siitä on iso hyöty. Keho ja mieli ovat kokonaisuus: jos oppilasta jännittää, Sirkka auttaa hallitsemaan tunnetta hengitykseen keskittymällä.

Sirkka jakaa aikansa viiden koulun välillä. Kolme yläkoulua on Riihimäellä. Niiden välit hän survoo vaaleanpunaisella Jopolla.

– Olen ulkoilmaihminen. Hoitotahtooni laitan sitten joskus, että haluan ulos joka säällä.

Autoa hän tarvitsee, kun käy Lopella ja Hausjärvellä. Lopella hän huolehtii yläkoululaisten lisäksi lukiolaisista. Matkaa kumpaankin kuntaan on noin 20 kilometriä.

Riihimäellä yläkoulua käyvät jo kuudesluokkalaiset.

– Alakoulussa liikutaan ja leikitään välitunnilla vielä hippaa. Olen kuullut kutosluokkalaisen murehtivan, että yläkoulussa pitää olla iso eikä täällä kehtaa muuta kuin hengata.

Lasten liikkuminen vähenee usein selvästi, kun ikää karttuu. Porukka polarisoituu: osa liikkuu valtavasti, osa ei juuri yhtään. Myös paljon liikkuvilla on ongelmia, esimerkiksi polvivaivoja.

Riihimäki on mukana Liikkuva koulu -hankkeessa, jonka tavoite on, että jokainen koululainen liikkuu tunnin päivässä. Jotta välitunteihin saataisiin vipinää, kouluille on hankittu välineitä, kuten palloja ja puujalkoja. Tukioppilaat vetävät liikuntavälitunteja.

Ylipainon puheeksiottaminen ja liikkumaan motivointi ei ole helppoa. Sirkka on mukana vetämässä Liikkuva koulu -koordinaattorin kanssa fun action -liikuntaryhmää vähän liikkuville yläkoululaisille. Ryhmässä on muun muassa pelattu frisbeegolfia ja keilattu. Porukkaan mahtuisi enemmänkin.

Pituuserot ovat yläkoulussa valtavia. Välillä Sirkkaa pyydetään säätämään pulpettia ja tuolia. Niissä on kolme eri säätömahdollisuutta, ja niiden rukkaus tapahtuu kuusiokoloavaimella. Vaikka istuma-asento saataisiin kutakuinkin hyväksi, ongelma on, että luokkaa vaihdetaan lähes joka tunti – miten pulpetti kulkisi mukana?

– Joskus neuvon laittamaan pipon ja hanskat tukemaan alaselkää, jotta istuma-asento pysyisi parempana.

Koulufysioterapeutteja ei ole Suomessa montaa, vaikka tekemistä piisaisi. Jos aikaa olisi, Sirkka keskittyisi enemmän ennaltaehkäisyyn.

– Haluaisin vetää lisää rentoutusryhmiä. Lopella niistä tuli hyvää palautetta. Suhaisin mielelläni enemmän oppitunneilla. Olen käynyt musiikin tunnilla puhumassa hengityksestä ja bilsan tunnilla niskan rakenteesta. Tykkään tehdä työstä itselleni vähän hankalaa. Etsin uusia tapoja tehdä työtä, en halua peruskauraa. Tahdon nähdä asioiden eteen vaivaa myös vapaa-aikana, kun remppaan mökillä tai entisöin huonekaluja.

Ensi lukuvuodelle Sirkalla on tavoite mietittynä. Riihimäen seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset saivat vuosi sitten syksyllä Chromebookit. Ne ovat pieniä kosketusnäytöllisiä kannettavia tietokoneita. Koneelta löytyvät oppikirjat ja tehtävät. Tänä vuonna koneen saavat uudet kuutos- ja seiskaluokkalaiset.

Fysioterapeuttia uudistus mietityttää: Koneen ääressä vietetään pitkiä aikoja ja se näkyy ryhdissä. Oppilailla on pää- ja hartiakipuja, silmien kuivumista ja väsymistä.

– Ensi keväänä jokainen oppilas tietää, mitä ergonomia tarkoittaa. Tärkein viesti on istumisen tauottaminen ja taukoliikkeet.

 

Jännitystä ja nyrjähdyksiä

Klo 8 Vastaanotolleni tulee selkäoireinen nuorukainen.

Klo 9–10 Puhun seiskoille terveystiedon tunnilla ryhdistä. Mukanani on aina selkärangan malli. Usein joku kysyy, onko se oikeasta luurangosta.

Klo 10–11 Luonani käy polvikivuista oireileva neitonen.

Klo 11–12 Käyn ruokailemassa, keskustelen opettajien kanssa kouluun liittyvistä asioista ja kirjaan aamun oppilaat.

Klo 12 On aika tavallista, että luonani käy kuusi asiakasta päivässä. Puolilta päivin luonani käy nuori, jolla on useita nilkan nyrjähdyksiä.

Klo 13 Käyn puhumassa terveystiedon tunnilla rentoutumisesta.

Klo 14 Vastaanotolle tulee jännittäjätyttö rentoutusharjoitteluun.

Klo 15 Kirjaamista, työn suunnittelua, ajanvaraamista. Työpäivä päättyy kello 16.

 

Työn suola

"Nämä nuoret! Haluan olla yksi koulun aikuisista ja kulkea nuorten rinnalla. Tarjoan heille tukea, ohjausta ja neuvontaa oman itsensä hoitamiseen. Ne ilmeet, kun nuori huikkaa ovelta: Kiitti sulle!"

Mainos
Mainos