Kädenjälkeni on liian siisti, sanoo kuvataiteita opiskeleva sairaanhoitaja: ”En ole muussa elämässä pedantti, mutta kuvataiteissa olen”

Saara Joronen, 39, on kaivertanut pehmeälle muovilevylle kalojen kuvia ja levittänyt sille painovärin. Nyt hän asettaa levyn papereiden väliin grafiikkaprässille ja ”mankeloi” levyn isoa rattia kääntämällä grafiikkaprässin läpi. Paperille syntyy kaloista kuva, jossa niiden ääriviivat erottuvat valkoisina turkoosia taustaa vasten.

”Tämä on kiinnostavaa. Olen viimeksi tehnyt grafiikkaa 15-vuotiaana”, Saara kertoo.

Nuorena tyttönä Saara Joronen piirsi hepankuvia, sai kymppejä kuvataiteista ja kävi kuvataidekoulussa. Aikuisiällä taiteen tekeminen jäi vähemmälle, mutta viime vuosina kipinä on syttynyt uudestaan.

Yksi kimmoke oli Inktober-haaste, johon Saara osallistui vuoden 2021 lokakuussa. Haasteessa luodaan kuun jokaisena päivänä aiheen mukainen mustepiirros.

”Aiheina olivat muun muassa korppi, katto ja paine. Tykkäsin ihan hirveästi siitä, että oli tietty aihe, josta sai tehdä oman tulkintansa.”

Viime syksynä Saara aloitti Lappeenrannan kuvataidekoulun aikuisten opinnot. Ensimmäisen lukuvuoden aikana opinnoissa on perehdytty piirtämiseen, maalaamiseen, keramiikkaan ja nyt viimeisenä grafiikkaan.

”En ole muussa elämässä pedantti, mutta kuvataiteissa olen. Minulla on taipumus jäädä hiomaan loputtomiin jotain yksityiskohtaa. Olen näiden opintojen aikana oppinut jo katsomaan kokonaisuutta ja keskittymään oikeisiin asioihin, kuten valoihin ja varjoihin.”

Saaralla on omasta mielestään myös liian siisti kädenjälki. Hän toivookin oppivansa rouheampaa tekemistä.

Saara on psykoterapeutiksi kouluttautunut sairaanhoitaja. Terapiatyössä hän ei ole taidetta käyttänyt – ainakin toistaiseksi se on pysynyt vain hänen omana ilonaan. Kotona hän tarttuu pensseliin tai kynään, kun tulee jokin idea tai halu alkaa luonnostella.

”Luova harrastus antaa paljon. Nautin siitä, kun saan tehdä konkreettisesti käsilläni jotakin, kun näen lopputuloksen ja kun saan ilmaista itseäni.”