Mauri Karvonen polkee 10 000 kilometriä vuodessa.
Mauri Karvonen antaa heti alkuun pyöräilyä koskevan varoituksen. Pilke silmäkulmassa, totta kai.
– Se alkaa pienestä, mutta tauti on loputon suo!
Maurin tapauksessa kaikki sai alkunsa 1980-luvun lopulla, kun hän alkoi pyöräillä työmatkat Kempeleestä Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Perheessä oli vain yksi auto, ja Mauri teki kolmivuorotyötä sairaanhoitajana Oysin teho-osasto 2:lla. Hän oli ajanut lenkkejä retkipyörällä jo aiemmin, joten miksipä sillä ei voisi taittaa työmatkojakin.
Kilometrien karttuessa pyörälenkit pitenivät ja innostus kasvoi. Muutaman vuoden kuluttua Mauri osti maantiepyörän, ja eipä aikaakaan, kun hän ajoi työmatkat naapuripitäjän kautta. Nyt kilometrejä kertyi päivässä kuutisenkymmentä.
– Aluksi työmatkalle piti ottaa eväät, mutta nykyään ei tarvitse pysähtyä edes 60 kilometrin lenkillä.
Mauri alkoi ajaa yhä pitempiä matkoja ja osallistua pyöräilytapahtumiin Suomessa ja ulkomailla. Ajettava matka on tapahtumasta riippuen 100–500 kilometriä.
Harrastus tarttui myös työkavereihin teholla. Yhteisiä lenkkejä ajettiin aina, kun työvuorot sallivat.
Pyöräilykaverit ovat pelastaneet monelta takapakilta.
Mauri on käynyt pyöräilemässä muun muassa Italiassa, Mallorcalla ja Kanarian saarilla. Rannalla lojumisen ja yöelämän sijaan päiväohjelmassa on aamiainen, lenkki, pesulla käynti ja nukkumaan meno.
– Ilman pyöräilyä maailma ei olisi laajentunut samalla tavalla. Samanlaista ystäväpiiriäkään ei ehkä olisi. He ovat pelastaneet monelta takapakilta. Kun elämässä on ollut vastoinkäymisiä, he ovat tulleet hakemaan kotoa mukaan lenkille.
Vuosi sitten Mauri jäi eläkkeelle. Nyt hän on huomannut, kuinka tärkeä merkitys pyöräilyllä oli työssä jaksamiselle. Harrastus on taannut, ettei ole jäänyt yksin ja tyhjän päälle uudessakaan elämänvaiheessa.
Mauri on pyöräilyn loputtomassa suossa nyt siinä pisteessä, jossa kilometrejä kertyy vuosittain noin 10 000. Huhtikuussa hän lähtee taas porukalla pariksi viikoksi Mallorcalle pyöräilemään.
