Miten estää perhesurma, Marianne Ellilä?

1. Tutkit väitöksessäsi perhesurmia. Kuinka yleisiä ne ovat Suomessa?

Suomessa tehdään Pohjoismaista eniten parisuhdesurmia. Keskimäärin 18 aikuista joutuu vuosittain puolisonsa tai ex-puolisonsa surmaamaksi. Lasten kuolemat ovat harvinaisempia. Lapsia kuolee perhesurmissa vuosittain noin neljä.

2. Millainen ihminen tappaa lapsensa tai puolisonsa?

Taustalla on usein lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtunutta kaltoinkohtelua ja mielenterveyshäiriöitä. Väitöstutkimukseni mukaan miehistä 80 prosentilla oli persoonallisuushäiriö, naisista 60 prosentilla. Surmaajilla korostuivat narsistiset ja tunne-elämän epävakaat piirteet. Myös itsetuhoisuus oli merkittävä taustatekijä. Meneillään saattoi olla vaikea ero tai perheessä oli sosioekonomisia ongelmia.

Päihteet madaltavat impulssikontrollia. Jotkut teot olisivat saattaneet jäädä tekemättä ilman vahvaa humalatilaa.

3. Mitä uhrien läheiset kertoivat jälkeenpäin perheen tilanteesta?

Osa uhreista oli hakenut apua saamatta sitä. Myöskään läheisten huolta ei aina otettu vakavasti. Taustalla on saattanut olla esimerkiksi lastensuojeluilmoitus ja lähestymiskiellon hakeminen. Joskus toiselle vanhemmalle on annettu vielä yksi mahdollisuus ja sitten on tapahtunut perhesurma. Myös tukiverkkojen puute ja esimerkiksi kielitaidottomuus vaikeuttivat avun saamista.

4. Usein moni viranomainen tietää väkivallasta. Miten perhesurmia voisi ehkäistä paremmin?

Tärkeää olisi, että neuvoloiden terveydenhoitajat tai sosiaalityöntekijät eivät vaihtuisi, vaan he oppisivat tuntemaan perheen. Neuvoloiden kotikäynnit ovat tärkeitä. Myös perhelääkärimalli olisi hyvä. Terveydenhoitajista 90 prosenttia toivoi koulutusta perhesurman taustatekijöiden tunnistamiseen ja siihen, miten puuttua tilanteeseen. Tutkimuksessani toivottiin, että sosiaalityöntekijöitä olisi myös kouluissa.

Eri viranomaisten välistä yhteistyötä on parannettava, sillä tieto ei valitettavasti siirry kuten pitäisi. Lisäksi Suomeen pitäisi perustaa lähisuhdesurmien tutkimustoiminto, jonka keräämää tietoa hyödynnettäisiin ennaltaehkäisyssä. Malli on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, Englannissa ja Walesissa.

5. Mitä sote-ammattilaisen pitäisi ymmärtää perhesurmista?

Lähisuhdeväkivallasta kysyttäessä olisi tärkeää avata sen eri muotoja. Ihminen ei välttämättä itse tunnista kontrolloivaa tai taloudellista väkivaltaa, vaan sopeutuu vähitellen. Henkinen väkivalta muuttuu usein fyysiseksi. Oleellista on saada apua oikeaan aikaan. Vaikeassa erossa aikaikkuna voi olla pieni.

Lapsuuden kiintymyssuhdehäiriö näkyy erossa. Hylätyksi tulemisen pelko ja siihen liittyvä häpeä voivat olla erityisesti miehillä niin voimakkaita, ettei omia tunteita pysty käsittelemään.

On myös hyvä ymmärtää, että kuolemaan voi johtaa yksi ainoa lapsen ravistelu. Matalan kynnyksen apua tarvittaisiin, mutta valitettavasti juuri siitä ollaan säästämässä.

6. Miten kiinnostuit perhesurmista?

Vuosi 2012 oli musta. Perhesurmissa menehtyi sinä vuonna 13 lasta. Työskentelin siihen aikaan kätilönä ja mietin, miten perheitä voisi auttaa. Halusin tutkia aihetta ja etsiä auttamiseen konkreettisia keinoja.